Locke (2013) - arvostelu

Ohjaus: Steven Knight

Pääosassa: Tom Hardy, Olivia Colman, Ruth Wilson,
Andrew Scott, Ben Daniels, Tom Holland

Genre: Draama

Kesto: 1 tunti 25 minuuttia

Locke oli onnistunut pysymään pitkän aikaa minun katsastuslistallani ilman, että edes harkitsin sen katsomista, mutta eräänä päivänä rupesin miettimään, että olisi aika katsoa jotain täysin erilaista, mikä ehkä saattaisi yllättää positiivisesti. Näin ollen katseeni osui A24 tuottaman Locken kohdalle ja aloin siitä hetkestä lähtien avartamaan tietämystäni sen konseptista, joka vaikutti hyvin yksinkertaiselta, mutta kuitenkin kiinnostavalta. Elokuvan traileri ei kyllä ihan onnistunut tuomaan itse konseptia kovin hyvin esille, eikä se oikeastaan edes herättänyt varsinaista kiinnostustakaan siinä vaiheessa. Kuitenkin kuultuani, että kyseinen elokuva käyttää hyväkseen vain ja ainoastaan yhtä miljöötä - autoa, kiinnostukseni nousi räjähdysmäisesti kattoon, sillä tällä asetelmalla leikkivät tuotokset ovat yleensä hyvin vähissä, vaikka ne tuovatkin useinmiten kiehtovimpia ja painostavimpia tarinoita näytölle ainakin omasta mielestäni. Oliko tämä puolittainen sokkokatsastus sitten katsastuksensa arvoinen? Selvitetään se nyt yhdessä...

Ivan Locke on uurastanut koko ikänsä unelmaelämänsä eteen omistautumalla työlleen, jota hän rakastaa ja perheelleen, jota hän palvoo. Työuransa huippuhetkeä edeltävänä iltana yksi puhelinsoitto laittaa liikkeelle kutkuttavan tapahtumasarjan, joka musertaa pala palalta hänen täydellisen elämänsä - perheensä, työnsä ja lopulta myös sielunsa. Koko jännitysnäytelmä tapahtuu yhden unohtumattoman automatkan aikana. Locke tutkii miten yksi päätös voi johtaa kokonaiseen elämän romahtamiseen yrittäessään taistella pelastaakseen kaiken itselleen tärkeän. Onnistuuko hän kaivamaan itsensä vielä tästä kuopasta ylös vai onko se jo liian syvä yrittämisellekin?

Vaikka itse konsepti ajavan miehen jatkuvasta soittelemisesta kuulostaa pintapuolisesti hyvin yksitoikkoiselta ja potentiaalisesti tylsähköltä, ohjaaja Steven Knight saa sen muovailtua siitä huolimatta erittäin järkeenkäypään ja kiehtovaan muotoon. Erityisesti tykästyin erityisen paljon siihen, että tämä aluksi hyvin pienehköltä vaikuttava konsepti alkoi rakentumaan yhä massiivisemmaksi ja räjähdysherkemmäksi kokonaisuudeksi jättäen samalla elokuvan erittäin ennalta-arvaamattomaksi tunteiden vuoristoradaksi. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat yhteen paikkaan ja hyvin tiheän puolitoistatuntisen sisään, mikä on ihan yleisestikin ottaen hyvin vaikea lähtöpiste sekä ohjaajalle, että käsinkirjoittajille saada itse konseptista paljoa irti. Yllättävää kyllä, he kuitenkin onnistuivat siinä vallan mainiosti.

Elokuva muistutti minua käytännössä heti alusta loppuun asti toisesta samantyylisestä elokuvasta nimeltään Buried, jossa Ryan Reynolds toimii keulakuvana. Siinäkin konseptissa päähenkilö on jäänyt jumiin yhteen paikkaan, vailla mahdollisuutta muuttaa mitään ja ainoa tapa kommunikoida ulkomaailman kanssa on puhelimen avulla, jonka avulla hän pyrkiikin vaikuttamaan ympärillä tapahtuvaan. Samanlaisen asetelman myös Locke piti sisällään paitsi, että päähahmomme on tällä kertaa ratissa ajamassa kohti ''mentaalista tuhoaan''. Tätä elämää mullistavaa vuoristorataa on kyllä erittäin miellyttävä seurata, kuinka lähes täydellinen järjestys kääntyy aivan päälaelleen, sekä hahmomme omissa perheasioissa, että tämän arvostetussa työelämässään.

Päähahmomme ja myös ainoa näytöllä näkemämme hahmo elokuvassa on Tom Hardyn esittämä Ivan Locke, joka joutuu yhden automatkan aikana järkyttävän massiivisen emotionaalisen ryöpytyksen keskelle tehtyään jotain mitä on katunut jo hieman pidemmän aikaa. Ymmärtäessään, että hänen elämänsä on jo törmäyskurssilla tilanteen ennenaikaisen eskaloitumisen vuoksi, Ivanin täytyy yrittää pitää elämänsä tärkeimmät palaset koossa tavalla millä hyvänsä, sillä konfliktit ovat hyvin kontrolloimattomat ja mahdollisuudet selviytyä mustelmitta lähes olemattomat. Aina kun hän sai tilanteen jokseenkin takaisin raiteilleen ja yksittäisen erän voitettua, elokuva heittää perään täysin uuden odottamattoman käänteen, joka heilauttaa koko asetelman uudestaan päälaelleen ja pistää miehen oikeasti taistelemaan kaiken itselleen tärkeän puolesta niin sanotusti nollilta.

Se mikä minua yllätti tässä elokuvassa eniten oli se, että tekijät onnistuivat adaptoimaan Ivanin hahmon sillä tavalla näytölle, että hän vaikutti samanaikaisesti sekä tarinan protagonistilta, että antagonistilta ja hyvin onnistuneesti myös. Se on hyvin harvinaista ainakin nykypäivän mittarilla moderneissa elokuvissa, mutta tässä teoksessa se ei näyttänyt tuottavan ollenkaan ongelmia. Tarina eteni hyvin tasapainotetulla ja vakuuttavalla tavalla eteenpäin samalla, kun tutustuimme Lockeen enemmän ja enemmän. Vahvasti uskoisin, että tämä automatka oli oletetusti hänen elämänsä vuoristoratamaisesti ailahtelevin puolitoistatuntinen, joka ei ainoastaan onnistu emotionaalisesti osumaan asian ytimeen, mutta myös tekee hyvin yksinkertaisesta miljööstä niin painostavan rikkaan psykologisen taistelumantereen, joka pistää jopa katsojansa ajoittain aivan hämilleen sen tuomasta vakuuttavasta tunnelmasta.

Tom Hardy on selkeästi ja odotetustikin tämän elokuvan näkyvin osanen sekä kirjaimellisesti, että kuvainnollisesti puhuen. Hän todellakin vakuutti tässä minut siitä, että osaa myös näytellä helposti mukavuusalueensa ulkopuolella astetta epätavanomaisissa ja dramaattisemmissa rooleissa. Hänen näyttelemisensä, kyllä pisti positiivisesti silmääni ja oli erittäin miellyttävää katseltavaa kaiken kaikkiaan. Huomasin myös elokuvan aikana, että ääninäyttelijöinä toimivat esimerkiksi tuore Oscar-voittaja Olivia Colman sekä itse tämän hetken MCU:n Hämähäkkimies Tom Holland. Roolisuoritukset kokonaisuudessaankin olivat hyvin autenttisia ja mitään valitettavaa tai erikseen vadille nostettavaa asiasta löytänyt, mikä on aina hienoa kuulla itsessäänkin.

Tarina loppuu puolittaiseen ympyrän sulkeutumiseen, joka tavallaan pistää suht selkeähkön pisteen tarinalle, mutta samalla jättää varaa avoimelle pohdinnalle. Ainoa asia mikä siinä jäi kuitenkin häritisemään oli antiklimaattisuus, joka jätti aika imelän jälkimaun, sillä elokuva oli onnistunut erittäin vakuuttavasti jokaisella rakenteellisella ja emotionaalisella osa-alueellaan, samaan aikaan järkevästi punoen vaikutusvaltaiset konfliktinsa kokonaisuuteen erittäin loogisella tavalla. Tarinan loppu tuntui jokseenkin keskeneräiseltä ja laiskahkolta kokonaiskuvaa ajatellen, sillä emme harmillisesti saaneet tälle kaikelle intensiiviselle jännitteellemme varsinaista purkua missään vaiheessa, jotta takaisinmaksu olisi ollut osuvampaa. Se herätti myös hyvin monta tärkeää kysymystä ilmoille, joihin ei sitten jostain syystä vastattu tai viitattu myöhemmin elokuvan aikana. Tämän vuoksi lopetus tuntui jopa ikään kuin turhauttavalta.

Lockessa oli hirvittävän vaikea konsepti käsiteltävänään, vaikka yksinkertainen asetelmansa suhteen olikin. Oikukas ja yllättävä tarina antoi kuitenkin elokuvalle paljon enemmän ytyä, jonka avulla pystyttiinkin vaikuttamaan katsojiin hieman syvällisemmällä tasolla. Elokuvan visuaalisuus on mielettömän miellyttävän näköistä kaiken kaikkiaan. Värimaailma säväyttää jatkuvasti tummalla olemuksellaan ja liikenteen tuomilla neonimaisilla väreillä. Ohjaaja kaarteineen onnistuivat järkevästi niputtamaan elokuvan tapahtumat yhteen ja hahmojen rakennus tarinan virtauksen lisäksi vakuuttivat varteenotettavuudellaan tehden kokonaisuudesta oikein menevän teoksen. Tykkäsin elokuvasta paljon ja suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos hyvät yhtä miljöötä hyväksikäyttävät elokuvat kiinnostavat.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.5.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com