Ohjaus: Rob Letterman
Pääosissa: Ryan Reynolds, Justice Smith,
Kathryn Newton, Bill Nighy, Ken Watanabe
Genre: Toiminta, Seikkailu, Komedia
Kesto: 1 tunti 44 minuuttia
Jos pari vuotta sitten minulta olisi kysynyt, että uskoisinko ensimmäisen näytellyn Pokémon-elokuvan tulevan lähivuosina, vastauksena olisi ollut, että ei vielä, mutta ehkä kymmenen vuoden sisällä. Toisena kysymyksenä olisi ollut odotetusti, että olisiko Ryan Reynolds ollut edes alustavasti oiva valinta Pikachun ääninäyttelijäksi ja aika varmasti olisin sanonut, että ei todellakaan, etenkään Ryanin rääväsuisen Deadpool roolin jälkeen. Mutta maailma yllättävän outo kun onkin, tämä asetelma kuitenkin toteutuikin ja pääsimme seuraamaan kuinka hyvin elokuvan dynamiikka toimisi näillä eväillä. Mitenkäs Pokémonien näytelty debytoiminen toimikaan näytöllä, kun elokuvan löyhänä alkuperäismateriaalina toimi muutama vuosi sitten julkaistu Detective Pikachu-videopeli?
Eräänä päivänä Tim Goodman saa soiton Ryme Cityn poliisikeskuksen komisariolta Hide Yoshidalta liittyen hänen isäänsä Harryyn. Timin saavuttuaan paikan päälle, Hide paljastaa, että tämän isä on kadonnut mystisesti ja etsinnöiden perusteella komisario pelkää yksityisetsiväkollegansa menettäneen henkensä valitettavassa auto-onnettumuudessa. Tuokion jälkeen Tim päättää käydä isänsä asunnolla keräämässä tavarat niiden siirtoa varten, hän huomaa yllättäen Pikachun lymyilevän asunnossa piilossa. Heidän molempien huomattuaan ainutlaatuiset kykynsä ymmärtää toisiaan, he lähtevät mielettömään seikkailuun selvittääkseen isänsä kohtalon mysteerin. Matkansa varrella he tapaavat monenlaisia Pokémoneja ja saavat selville taustalla lymyävän katalan salajuonen, joka uhkaa tuhota kaupungin rauhaisen ihmisten ja Pokémonien välisen yhteiselon, sekä koko kaupungin sellaisenaan. Onnistuvatko Tim ja Pikachu selvittämään tiensä mysteerin juurille ja pysäyttämään nämä pahaenteiset aikeet ajoissa?
Elokuva on hyvin erikoinen siinä mielessä, että vaikka toki Pokémonit ovat monelle hyvin tuttuja lapsuudesta asti, niin juuri tästä tietytä tarinasta emme ole välttämättä edes tietoisia, sillä onhan tämä kuitenkin vasta viime vuosien aikana pinnalle tullut kokonaisuus, joka ei mielestäni paljon haloota järjestänyt ainakaan Suomen mailla. Tosin rehellisesti sanoen, en ole itse seurannut Pokémon-uutisia sitten ala-asteen jälkeen, joten en voi täydeksi varmuudeksi sanoa pelin suosiosta.
Joka tapauksessa tämä saattaisi monille katsojille aivan uusi ja arvaamaton hyppy tuntemattomaan, jolla olisi kaikki mahdollisuudet yrittää yllättää meidät ja kertoa jotain normaalista poikkeavaa Pokémonien maailmasta.
Tarinan alustus toimii oikein menevänä ja asiansa ajavana kokonaisuutena, jonka aikana pääsemme tarpeeksi hyvin kiinni itse päähahmomme Tim Goodmanin persoonallisuuteen ja mutkikkaaseen elämäntilanteeseensa. Ymmärrämme hyvin selkeästi elokuvan alun perusteella miksi hän ei välitä Pokémoneista ja miksi hänen suhtautumisensa niihin on niin ristiriitainen. Tim ei selkeästi halua omaa Pokémonia enää tässä vaiheessa elämäänsä, mutta kun hän kuitenkin isänsä murhamysteerin ratkomisen keskellä huomaa joutuneensa sellaiseen tilanteeseen, että Harryn oman Pokémon-partneri Pikachu on ainoa, jonka kanssa yhteistyötä tekemällä Tim saisi selkoa itse onnettomuuden kokonaiskuvasta, siihen johtavista seikoista, kuin myös siihen liittyvistä motiiveista. Yhdessä kaupungin neonvalojen alla sykkivässä modernissa metropolissa, he onnistuvat tehokaksikkona löytämään piilevistä todisteista hyvin keskeisiä vihjeitä liittyen tapaukseen, jotka avaavatkin sitten astetta isomman ja salaisemman tutkiskelun kohteen, mikä lupaisi sekä Ryme Cityn, että koko Pokémon-universumin tuhoa. Tim ja Pikachu huomaavat hyvin pian, että kyse ei ole pelkästään Harryn oletetusta murhasta, vaan jostain paljon isommasta ja perusteellisemmasta muutoksesta...
Timin apuna on Harryn entinen suloinen, hulvaton ja vitsaileva Pokémon-työpari etsivä Pikachu, joka ei ainoastaa saa elokuvan osakkeet nousemaan, mutta komediapuolen moitteettomasti kuntoon. Toki, lukuisten vitsien ja letkautusten keskeltä löytyy muutamia väkinäisempiä ja vähemmän toimivampia heittoja, mutta suurimmaksi osaksi ne ajavat asiansa yllättävän hyvin jopa tässä Pokémonien maailmassa. Monien tahojen pelkona oli, että Ryan Reynoldsin Pikachu-rooli tulisi olemaan vain lapsille nidottu kopio Deadpoolista, joka tulisi vain horjuttamaan itse Pikachun hahmon individualisoitumista omaksi persoonakseen, sekä piirretyistä tutun turvallista Pokémon-tunnelmaa täysin ylilyövän naurettaville teille. Tästä ''psyduckimaisen'' räjähdysherkästä sekoituksesta odotettiin joko neronleimausta tai jättimäistä farssia. Onneksemme Ryan Reynolds on yllättävän mieletön roolissaan, vaikka en ikipäivänä olisi uskonut sen käytännössä toimivan näytöllä näinkin hyvin ja kuten odotettua onkin, Reynoldsin Pikachu vastasi elokuvan komedian toimivuudesta hyvin vakuuttavalla tavalla.
Tarinan kulku on hyvin tahditettu ja kiehtova itsessäänkin, sillä se osaa ottaa huomioon, sekä itse Pokémon-kannattajat, että tavalliset katsojat, jotka eivät välttämättä tästä aiheesta ja sen mytologiasta ole konseptia pidemmälle tietoisia. Toki, jos aivan tyhjin eväin lähtee tähän elokuvaan liikkeelle, niin siinä tapauksessa saattaapi hyvinkin olla, että tulee olemaan hiukan vaikeampaa päästä kyseisen universumin logiikkaan ja perimmäisiin toimintatapoihin käsiksi. Jonkin sortin tietoisuutta aiheesta kaivataan, sillä Pokémon-kannattajien palvelemista tässä elokuvassa on hyvin paljon erilaisten Pokémonien, sekä pienien viittausten kera, joita ei jokainen välttämättä ymmärrä. Elokuvan toinen puolisko keskittyy kokonaisuudessaan miellyttävän mukaansatempaavan mysteerin selvittämiseen ja tehokaksikon yhteistyöhön, sekä kemiaan, kun taas ensimmäinen puolisko nojasi enemmän tähän kannattajien palvelemiseen ja hyvin valtaavan kokemuksen luomiseen.
Visuaalisesti elokuva on suurimmaksi osaksi erittäin vakuuttava, muutamaa pientä nipotusta lukuunottamatta, jotka eivät kuitenkaan ottaneet kokonaisvaltaiselta kokemukselta mitään keskeistä pois. Kuvaus on hyvin miellyttävän näköistä, kuvakulmat oikeaoppisia ja kamera-ajot erittäin vaikuttavia kokonaisuuksia, jotka herättävät tämän maailman eloon mitä upeimmilla tavoilla. Efektit ovat yllättävän vakuuttavia ottaen huomioon, että kaikki Pokémon-hahmot olivat kokonaisuudessaan tietokone-efektien avustuksella tuotu näytölle. Pari selkeähkön silmiinpistävää seikkaa sattuikin osumaan silmään elokuvan aikana, mutta ne eivät onneksi vaikuttaneet lopputulokseen negatiivisesti tai vaatineet katsojaltaan mitään järjettömän suuria uskonloikkia toimiakseen sellaisenaan näytöllä. Pokémonien valikoima on aivan mieletön ja laadukas kaiken kaikkiaan, sillä pääsemme todistamaan Pikachun lisäksi näytöllä muitakin suursuosikkeja kuten Mewtwo, Charizard, Psyduck, Bulbasaur ja Blastoise. Sekin oli hienoa nähdä, että tekijät eivät ole ainoastaan onnistuneet tuomaan Pokémonit varteenotettavasti näytölle, mutta he tekivät monista tahoista hyvin persoonallisia ja jokseenkin syventyneempiä kokonaisuuksia, kun muita käytettiin pelkkinä pelinappuloina ja koristeina taustalla.
Pokémon Detective Pikachu oli hyvin viihdyttävä kokonaisuus, joka ei ainoastaan saanut katsojiaan uppoutumaan takaisin Pokémon-täytteiseen lapsuuteensa moitteettomasti, vaan toi myös täysin uuden konseptin ja kertoi aivan uuden Pokémon-tarinan mitä vakuuttavimmalla tavalla, uhoten samalla kaikkia ulkopuolelta tulleita negatiivisia ennakko-odotuksia ja niiden takana lymyileviä riskejä. Täytyy myös mainita, että elokuva onnistui yllättämään pariinkin otteeseen hyvin varteenotettavilla juonenkäänteillään, jotka käänsivät tuntemamme asetelman aivan päälaelleen saadakseen oikein toimivaa ihmetystä aikaiseksi. Roolisuoritukset ajoivat elokuvassa kyllä asiansa ja tehokaksikkoa tukevat hahmot, olkoot yksiuloitteisia ja pinnallisia, siltikin toimivat hyvin tarinan kulun korvikkeina, jos ei minään muuna.
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Tää kiinnostais kyllä 😀
VastaaPoistaKokeile ihmeessä!
Poista