Ohjaus: John R. Leonetti
Pääosissa: Annabelle Wallis, Ward Horton, Tony Amendola, Alfre Woodard
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 39 minuuttia
Kuten monet varmasti tietävätkin, nuket ovat aina olleet lasten rakastamia leluja ja keräilijöiden vaalimia harvinaisuuksia, mutta joissain kulttuureissa niitä myös käytetään hyvän ja pahan kanavina erilaisissa riiteissä ja rituaaleissa. Kaikki tarinat eivät tietenkään ole oikeita ja hyvin harvoista oikeista tapahtumista on mitään varteenotettavia todisteita löydetty, mutta niitä kyseenalaisiakin tapauksia löydetään aina aika ajoin sieltä sun täältä ympäri maailmaa. Onko se sitten totta vai ei riippuu ihan kuulijasta itsestään ja tämän uskomuksistaan. Itse uskon maailmassa olevan jotain selittämättömiä asioita, jotka kammottavat päästä varpaisiin, mutta ei välttämättä nukkejen muodossa kuitenkaan.
Ennakko-odotukseni tätä Kirottu-elokuvan pohjalta tuotettua sivutuotosta kohtaan olivat olleet hyvin suuret ja odottavaiset, koska Annabelle-elokuvan edeltäjä oli jättänyt jälkensä modernin kauhun historiaan varteenotettavuudellaan ja vakuuttanut minut siinä samalla kauhun uudesta ylärimasta. Australialainen elokuvaohjaaja ja -tuottaja James Wan on jo Sawien aikoihin onnistunut vakuuttamaan elokuvien ystäville, että hänestä voisi tulla elokuvamaailman kirkkaimpia tähtiä vuosien saatossa etenkin kauhun puolella. Monta vuotta ja Saw jatko-osaa myöhemmin hän pistikin liikkeelle vähemmälle huomiolle jääneen Riivattu-elokuvasarjan, jota on pidetty yleisesti ottaen viimeisen vuosikymmenen yhtenä pelottavimmista elokuvista. Kolmisen vuotta sen jälkeen julkaistiinkin ensimmäinen Kirottu-elokuva, joka valloitti maailman myrskyn lailla yhdeksi kaikkien aikojen tuottavimmaksi kauhuelokuvaksi.
Kukaan ei olisi voinut arvata vielä silloin, että kyseinen elokuva pistäisi liikkeelle yhden suosituimmista elokuvasarjoista koskaan. Tällä kertaa käsittelemme kuitenkin vasta ensimmäistä sivutuotosta, joka liittyi suoraan ensimmäisessä Kirottu-elokuvassa esiintyneeseen Annabelle-nukkeen. John R. Leonetti vastasi kyseisen sivutuotoksen ohjauksesta, kun taas kyseisen elokuvauniversumin isä James Wan vaikutti tuottajan roolissaan elokuvan tuotantoon. Tämän Kirottu-universumin historian oppitunnin jälkeen on kuitenkin nyt aika uppoutua analysoimaan itse elokuvaa ja katsoa, että onnistuiko se pitämään edeltäjänsä korkealuokkaisen tason yllä vai oliko se jo yksinkertaisesti liian korkea rima ylitettäväksi?
Hyvin kiireinen lääkäriksi opiskeleva John Form löytää lastaan odottavalle vaimolleen Mialle hyvin korkealuokkaisen harvinaisuuden nuken muodossa, jota tämä on pitkän aikaa etsinyt tuloksetta. Mian riemastumisesta huolimatta hänen mieltymyksensä nukkeen ei kestä kovin kauaa. Yhtenä hirvittävänä yönä Formien kotiin tunkeutuvat kaksi saatanallisen kultin jäsentä, jotka hyökkäävät hyvin väkivaltaisesti pariskunnan kimppuun. Läikkynyt veri ja kauhu ei ole ainoa asia minkä hyökkääjät jättävät taakseen, sillä he johtavat hyvin pahantahtoisen olennon Mian uuteen nukkeen, josta sitten syntyykin kirottu Annabelle. Mitä hirveyksiä ehtii tapahtua, kun tämän voimakkaan demonin surrealistiset voimat pääsevät vihdoin valloilleen?
Elokuvan tarinan alustus on asiansa ajavaa ja järkeenkäypää, vaikka itse hahmot tuntuvatkin jäävän hyvin yksiuloitteisiksi ja pintapuolisiksi tapauksiksi. Ensimmäisen ikävän vastoinkäymisen jälkeen Mia ja John ymmärtävät, ettei tämä vaarallinen tapahtumasarja johdukaan vain yksittäisestä sattumasta, vaan kaiken takana piileekin astetta häiritsevämpi totuus. Hyvin harvinaiselta vaikuttava okkultismi, saatananpalvonnan muoto, herättävää Annabelle-nuken eloon ikään kuin jonkin sortin demonin riivaamana.
Itse asetelma vaikuttaa jo ennakkoonkin ihan kiinnostavalta, sillä jo edellisessä osassa janosimme lisää tietoa nuken synnystä, alkuperästä, sekä sen aiheuttamista hirveyksistä. Nyt vihdoin pääsimme seuraamaan tämän riivatun nuken tarinaa. Annabelle-elokuvaksi on yllättävää huomata, että se kuitenkin käyttää nukkea hyvin vähän tarinansa apuna sitä edistävänä osapuolena. Aika kuluu hyvin pitkälti vain mytologisia yksityiskohtia ja sivuseikkoja tonkien, jotka avaavat hieman tämän riivaamistyylin saloja ja toimintatapoja, mutta lopulta tuntuu hieman liiankin kryptiseltä ja tulkinnanvaraiselta loogisuudensa puolesta.
Tunnelma on ajoittain hyvin kutkuttava, mutta se sortuu kuitenkin turhan usein kauhugenren tavanomaisimpiin ja ennalta-arvattavimpiin kliseisiin, mikä syökin siltä hieman uskottavuutta. Elokuvan pelottavuus nojaakin hyvin pitkälti äänieditoimiseen. Kyllä, voimakkaat äänet saattavat ja pelästyttävätkin katsojansa monissa kohdissa elokuvaa, kun sen voimakkuuden tasoa on nostettu tarkoituksenmukaisesti sietämättömän korkealle. Se ei ole kuitenkaan mielestäni kovin vakuuttavaa näin sivusta analysoivalle silmälle, että elokuvan tekijät päättävät nojata kauhuelokuvassaan halpoihin säikäyttelymetodeihin sen sijaan, että yrittäisivät luoda pelkoa pitkäjänteisen rakentamisen muodossa jännitystä nostattavammalla otteella. Vaikka äänieditointi on elokuvassa toimivan moitteetonta, se ajoittain kuitenkin osaa olla liian ylilyövää tiettyjen ratkaisujensa puolesta.
Kuvaustekniikka on suurimmaksi osaksi oikein miellyttävää seurattavaa, vaikka se sekoittaakin hyvin montaa eri tyyliä keskenään pitkin elokuvaa. Sen vuoksi katsojasta saattaa tuntua ihan kuin seuraisi aina silloin tällöin aivan toista elokuvaa, kun kuvaustyyli muuttuu yllättäen nopeasti vakaista sivuttaisliikkeistä hyvin heiluviin käsivaralla kuvattuihin materiaaleihin. Sen lisäksi elokuvan värimaailma osaa olla hyvin väritön ja häiritsevänkin harmahtava, mikä luokin turhan kylmähkön ilmapiirin elokuvaan, jota se ei ainakaan omasta mielestäni tarvitse mistään näkökulmasta katsoen.
Elokuva omaa ajoittain ''riivattumaisia'' yksityiskohtia ja artistisia ratkaisuja, jotka voikin selittää tietenkin elokuvan tuottajan roolissa toimivan James Wanin läsnäolon avustuksella. Nämä ratkaisut toimivat Riivattu-elokuvassa erittäin vakuuttavasti, kun taas tässä ne samaiset ratkaisut tuntuvat teennäisiltä ja väsyneiltä kierrätyksiltä. Ohjaajalla John R. Leonettillä muutenkin tuntuu olevan suuri ongelma löytää elokuvalle oma identiteettinsä ja viehätysvoimansa, jolla katsojat saataisiinkin vangittua ja investoitumaan elokuvan tapahtumiin. Hän käyttää liian montaa erilaista tyyliä, jotka ikään kuin kumoavat toisensa luoden ison sotkuisen kokonaisuuden kun sitä alkaa analysoimaan yhtenä kappaleena.
Näyttelijät ovat valitettavasti vain keskivertotasoa, mutta se taas johtuukin pitkälti hyvin ailahtelevasta käsikirjoituksesta, joka ei yhtään auta heitä tuomaan hahmojaan tarpeeksi avoimesti näytölle. Hahmojen dialogien taso vaihtelee perinteisen menevästä hyvin naurettavaan, minkä vuoksi he tuntuvatkin ihan suoraan sanottuna jälkeenjääneiltä tapauksilta. Ajoittain he puhuvat ja käyttäytyvät kuin oikeat ihmiset ja välillä heidän ratkaisunsa ovat ihan kuin viisivuotiaan käsikirjoittamia. Vaikka halusimmekin investoitua hahmoihin ja ympärillä tapahtuviin tapahtumiin, elokuva ei tuntunut vain oikein puoltavan tätä ajatusta sen jokseenkin alkeellisen rakenteellisen pohjansa vuoksi.
Vaikka elokuva onkin suhteellisen lyhyt kokonaisuus vailla sen ihmeellisempää kiertelyaikaa, se ei kuitenkaan onnistu olemaan kovin mukaansatempaava elokuva oikeastaan missään määrin. Se tuntuu alusta loppuun asti etenevän hyvin keskinkertaista tietä pitkin väsyneen oloisesti vailla varsinaista päämäärää. Se on hyvin epämääräinen teos, joka yrittää olla hyvin vaativa ja vakavaluonteinen kokonaisuus, mutta ei oikein tunnu kovin varteenotettavalta tai muistettavalta sellaiselta edes katselun aikana.
Vaikka rakastankin Kirottu-elokuvasarjaa kokonaisuudessaan hyvin paljon ja tämä kyseinen Annabelle-elokuva lukeutuukin omiin salaisiin paheisiini, on pakko kyllä sanoa, että se on yksi tämän elokuvauniversumin huonoimmista elokuvista Nunnan kanssa. Olen hyvin helpottunut, että tämän ikävän hairahduksen jälkeen elokuvantekijät ovat elokuvasarjan jatkoa ajatellen oppineet kuitenkin virheistään ja nostaneet tasoaan selkeästi tämän ensimmäisen sivutuotoksen jälkeen. Annabelle on parhaimmillaan keskivertotasoa, eikä onnistu valitettavasti paria kohtausta enempää viihdyttämään tai pelottamaan katsojiaan tarpeeksi, jotta elokuvan tapahtumat jäisivät vielä kummittelemaan jälkeenpäin. Valitettavan unohdettava teos, mutta kyllä sen kuitenkin pystyy katsomaan uudestaankin.
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti