Ohjaus: Francis Lawrence
Pääosissa: Cooper Hoffman, David Jonsson,
Garrett Wareing, Tut Nyuot, Charlie Plummer, Jordan Gonzalez,
Ben Wang, Joshua Odjick, Mark Hamill, Judy Greer
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Tällä kertaa on aika palata takaisin Stephen Kingin töihin perustuviin elokuviin, kun vuoroon astelee vuonna 2025 ensi-iltansa saanut kirjailijan vuonna 1979 kirjoittamaan samannimiseen romaaniin perustuva The Long Walk -elokuva. Itselleni alkuperäinen teos on tuttu vain nimeltä, joten sovitukselta oli hankala odottaa mitään konkreettista ennakkoon. Elokuvan ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Francis Lawrence, joka ei alkuun vaikuttanut kovinkaan tutulta tapaukselta.
Jälkimainingeissa tapahtuneen perehtymisen kautta selvisi, että mies olikin tutumpi kuin mitä olisin voinut odottaa. Lawrence on tullut monille tutuksi Nälkäpeli-elokuvasarjan ohjauksista, vaikka itselleni muistettavimpina toimivat I Am Legend, sekä Red Sparrow. Kuten mainitsin hetki sitten, odotukseni elokuvaa kohtaan olivat todella pidättäytyneet. Vaikka pidänkin suuresti kirjailijan töistä, on hänen kirjoihinsa perustuvien elokuvien taso ollut todella ailahtelevaa seurattavaa.
Dystooppisessa, totalitaarisen vallan hallitsemassa Yhdysvaltojen maassa järjestetään vuosittain kävelykilpailu nimeltä ''Pitkä marssi''. Osallistujien on pidettävä yllä vähintään viiden kilometrin tuntivauhtia tai muuten he joutuvat kolmen varoituksen saattelemana teloitetuiksi matkan varrelle. Kilpailu päättyy, kun viimeinen kävelijä jää eloon. Tämä saa palkinnon - massiivisen summan rahaa ja yhden vapaavalintaisen toiveen.
Ennakkoon ajateltuna elokuva ei vaikuttaisi ainakaan konseptinsa puolesta kovinkaan erikoiselta. Jossain määrin jopa turhankin yksinkertaiselta tapaukselta, jossa olisi vaikeaa ylläpitää katsojan kiinnostusta pitkäjänteisesti. Onnistuuko ohjaaja Lawrence kuitenkin haastavassa tehtävässään? Sanotaanko näin, että olen positiivisesti yllättynyt lopputulemasta, vaikka se ei ihan korkeimpaan potentiaaliinsa koskaan yltäisikään.
Elämme Yhdysvalloissa, jossa taloustilanne sakkaa järkyttävällä tavalla. Ei ainoastaan, että maa jatkaa kärsimistään sodan jäljiltä, mutta sen hallitus on onnistunut saamaan siinä ohessa täydellisen yliotteen kansalaisistaan. Jokaisesta osavaltiosta valitaan yksi osallistuja, joka kulkee termillä ''kävelijä''. Viisikymmentä kävelijää lähtevät matkaan sekä edustamaan omaa osavaltiotaan, että hakemaan sitä himoittua palkintoa, joka tekisi voittajan tulevaisuudesta taloudellisesti turvallisen.
Valitettavasti kilpailulla on itsestään selvä kolikon kääntöpuoli, joka maksaa elämän verran. Elokuva alustaa asetelmansa esittelemällä Cooper Hoffmanin esittämän Raymond Garratyn. Raynä tunnettu nuori mies kertoo lähtevänsä kilpailuun mukaan optimistisesti äitinsä läsnä ollessa, mutta marssin alettua pelonsekavat tunteet alkavat valtaamaan tätä muiden osallistujien lailla. Marssin aikana Ray tutustuu David Jonssonin esittämään Peter McVriesiin, jonka kanssa he löytävät heti yhteisen sävelen.
Elokuva on siitä mielenkiintoinen tapaus, että se asettaa pakon edessä hahmojensa inhimillisyyden, sekä moraalin vaakalaudalle. Kilpailussa on viisikymmentä osallistujaa ja jokaisella on oma toive motivoimassa heitä jatkamaan matkaa, joten lähtökohdat ovat varsin heikot jokaisella ''kävelijällä''. Valitettavasti ihmisen perimmäiset halut ja selviytymisaistit iskevät pedon lailla kiinni tilanteen edetessä, mikä luo odotetustikin varsin sähköisen tunnelman osallistujien välille.
On hienoa nähdä myös se, että elokuva viittaa toisenlaisiinkin teemoihin päätarinansa ohessa. Ei suoraan kertoen sitä katsojalle, vaan viitaten ohimenevin visuaalisin yksityiskohdin. Nämä yksityiskohdat nostavat tarjottimelle lisää kysymyksiä, joita jää mielellään pohtimaan lopputekstien rullatessa valkokankaalla. Kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua kilpailuun, mikä luo omanlaisensa mielikuvan tästä ristiriitaisesta ja niin sanotusti rajusti vuotavasta yhteiskunnasta.
Vaikka tarina eteneekin varsin suoraviivaisella tahdilla eteenpäin, muistaa se hidastaa tahtiaan syventääkseen käsiteltäviä pelinappuloita entisestään. Pääsemme hahmoihin todella hyvin käsiksi ja vaikka emme alkuun välttämättä välittäisi tietyistä hahmoista, saa heidän persoonallisuudestaan ja motiiveistaan selkeähkön kuvan tilanteen edetessä. Näyttelijät onnistuvat herättämään maailman uskottavasti eloon, sillä työ kankaalla tuntuu todella luontevalta ja aidolta.
Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva ajaa mainiosti asiansa, vaikka kädenjälki onkin aika yksinkertaista seurattavaa. Efektit toimivat kontekstissaan, eivätkä ne horjuta uskottavuutta juuri ollenkaan. Maiseman jatkuva vaihtuminen pitää elokuvan myös hyvin hengissä, sillä yksitoikkoisuus olisi voinut tehdä seuraamisesta rehellisesti todella raastavan. Vaikkakin Jeremiah Fraitesin sävellykset eivät erotukaan paljoa materiaalista puolekseen, palvelevat ne oikein hyvin kokonaiskuvassa.
The Long Walk on yllättävän pätevästi kasattu elokuva, joka ei ainoastaan onnistu kertomaan kiehtovan tarinan, mutta joka saa katsojastaan jonkin sortin tunteitakin irti. Tunnelmallisesti se tasapainottelee draaman, kauhun ja jännityksen välillä mainiosti pitkin kestoaan, vaikka käänteet eivät aina yllättäisikään. Lopetus on monella tapaa hieno, vaikka sen näkeekin tapahtuvan jo suhteellisen ajoissa. Päinvastainen ratkaisu olisi sitten ollut vain liiankin turvallinen viihdyttävyyden kannalta.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 3.10.2025
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti