Ohjaus: Joachim Rønning
Pääosissa: Jared Leto, Greta Lee, Evan Peters,
Jodie Turner-Smith, Hasan Minhaj, Arturo Castro,
Gillian Anderson, Jeff Bridges, Cameron Monaghan
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia
Alkuperäistä Tron-elokuvaa pidetään uraauurtavana merkkipaaluna, joka on inspiroinut monia taiteilijoita maailmanlaajuisesti julkaisunsa jälkeen. Se vaikutti myös monella tapaa taidelajien teollisuuteen avaten tekijöille uusia mahdollisuuksia ilmaista itseään ennennäkemättömällä tavalla. Vaikka kyseinen elokuva ei ehkä olekaan tarinankerronnallisesti täydellistä, on sen teknisiä saavutuksia arvostettava siitä huolimatta.
Vuonna 2010 elokuvasarja sai ensimmäisen jatko-osansa pitkän odotuksen jälkeen. Tron: Perintö vaikka ei välttämättä yhtä mieletöntä vaikutusta tehnytkään elokuvateollisuuteen, onnistui se paneutuneella lähestymistavallaan tuoda maailman aivan uudella tavalla katsojien vastaanotettavaksi. Etenkin vuosien varrella jatko-osa on alkanut saamaan yhä enemmän ja enemmän kannattajia osakseen, mikä on kieltämättä ihan ymmärrettävääkin.
Konseptilla on sen verran potentiaalia pakissaan, ettei Disney voinut olla yrittämättä seuraavaa jatko-osaa. Aikaakin oli ehtinyt kulua viimeisestä noin viisitoista vuotta. Tron: Ares on vuonna 2025 ensi-iltansa saanut toimintapainotteinen scifielokuva, jonka ohjauksesta vastaa norjalainen Joachim Rønning. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat suhteellisen matalat. Onnistuuko se tuoda edeltäjänsä tapaan jotain uutta tarjottimelle?
Viisitoista vuotta on kulunut siitä, kun Sam Flynn yritti hakea isänsä Kevinin matriisista siinä onnistumatta. ENCOM-yhtiön nykyinen toimitusjohtaja Eve Kim ja hänen kollegansa Seth Flores vierailevat Flynnin vuosikymmeniä sitten perustamassa etäisessä alaskalaisessa asemassa uskoen kiivaasti siihen, että hänen muinaisajan tietokoneiltaan löytyisi mullistava ''pysyvyyskoodi'', joka muuttaisi maailman kertaheitolla.
Samaan aikaan Dillingerin pääkonttorissa Julian-poika esittelee osakkeenomistajille digitaalisten rakennelmien tulostusmekanismin, sekä sotateollisuuden uudelle tasolle vievän Aresin. Ares on myyntipuheen mukaan täydellinen uhrattava sotilas, jonka pystyy tulostamaan aina vain uudestaan. Valitettavasti hän jättää mainitsematta sen, että sotilas kestää vain kaksikymmentäyhdeksän minuuttia kerrallaan ihmisten maailmassa.
Näin ihan alkuun on todettava, että Tron-elokuvat ovat tarkoitettu lähtökohtaisesti kannattajille, vaikka niissä piilisikin valtavirtaelokuvien potentiaali. Disney on kuitenkin nähnyt konseptissa vain jälkimmäisen mahdollisuuden, minkä vuoksi uusia yrityksiä tuppaakin tulemaan vuosikymmenen tai muutaman välein. Onneksemme tarina pysyy samalla aikajanalla ja yrittää luoda mahdollisimman aukotonta kokonaiskuvaa käsittelemästään maailmasta.
Sitä on kuitenkin todella vaikea ylläpitää, kun elokuvia julkaistaan niin harvakseltaan. Siitä huolimatta se on mahdollista. Jos Tron: Perintö jotain onnistui tekemään teknisten aikaansaannosten lisäksi, niin se onnistui toden teolla herättämään matriisin uudemman kerran eloon ja millä tavalla. Elokuva ei ollut tietenkään täydellinen - kaukana siitä, mutta se antoi toivoa elokuvasarjan tulevaisuudelle, joka joutui uudemman kerran tauolle. Miten Tron: Ares sitten pärjäsi?
Elokuva ei tuhlaile aikaa juuri ollenkaan, vaan hyppää suoraan asiaan esittelemällä Evan Petersin esittämän Julian Dillingerin ja hänen luoman Jared Leton esittämän Aresin, uuden ja paljon kehittyneemmän Master Control -tekoälyn. On kiehtovaa nähdä, kuinka teknologian kehittyessä vuosien saatossa konseptia pystyy jatkuvasti kehittämään ja ideoita muovailemaan sen mukana. Vaikka elokuva lainaileekin paljon edeltäjiltään, onnistuu se siitä huolimatta pysymään varsin kompaktina kokonaisuutena.
Ottaen huomioon, että lähestymistapaa tunnutaan jossain määrin aina muuttavan. Tällä kertaa se heitetään kuitenkin päälaelleen. Ennen ''käyttäjät'', eli ihmiset, pääsivät vierailemaan matriisissa. Myöhemmin ohjelmistoilla oli mahdollisuus niin sanotusti vuotaa palomuurin läpi ihmisten maailmaan. Tällä kertaa ihmiset yrittävät tuoda esimerkiksi matriisin luomuksia oikeaan maailmaan omiin käyttötarkoituksiinsa. Jälleen kerran uudenlainen lähestymistapa kiehtovalla käänteellä.
Julianilla on omat kunnianhimoiset suunnitelmat tulostetuille ohjelmistoille ja välineille, kun taas Greta Leen esittämä Eve Kim yrittää käyttää teknologiaa parantaakseen ihmiskuntaa, sekä heidän työkalujaan. Kaksikko ei eriävien mielipiteidensä ja maailmankuviensa vuoksi tule luonnollisesti ollenkaan toimeen, minkä vuoksi tunteet kiristyvät ja asioita eskaloidaan. Elokuva yrittää parhaansa mukaan ylläpitää vahvaa aloitustaan, mutta pidemmän päälle se on erityisen vaikeaa tavanomaisilla eväillä.
Tarkoitan tällä sitä, että tapahtumia eskaloidaan turhankin itsestään selvällä ja ennalta-arvattavalla tavalla. Elokuvasta tuntuu puuttuvan varsinainen mysteeri, vaikka se miellyttäisikin pinnallisesti kaiken sortin aisteja. Hahmot ajavat pääosin asiansa, vaikka suurin osa heistä jäävätkin todella mitäänsanomattomiksi ja unohdettaviksi tapauksiksi. Pääroolien näyttelijät onnistuvat kuitenkin vakuuttamaan tarpeeksi pitääkseen katsojan mielenkiinnon yllä.
Tarinallisesti elokuva on monella tapaa tuttu ja turvallinen, vaikka sisältö ehkä eroaakin edellisistä suurimmilta osin. Tunnelmallisesti taas sillä on paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Ottaen huomioon, että maailma on todella rikas ja kompleksi, on katsojan vaikuttamiselle monenlaisia mahdollisuuksia. Elokuva on paikoitellen todella päräyttävä ja mukaansatempaava, mutta toisinaan se tuntuu junnaavan liikaakin paikoillaan.
Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna Tron: Ares täyttää edeltäjiensä saappaita kiitettävästi. Ei ainoastaan, että visuaalisesti se miellyttää laadukkaalla kuvauksellaan, eloisalla värimaailmallaan, sekä hienolla efektityöskentelyllään, mutta se tuntuu repivän jokaisesta tuntemastamme maailmasta jotain persoonallista elokuvan käytettäväksi. Viittaukset ovat myös todella vahvoja ja nostalgiaa uhkuvia kaiken kaikkiaan. Seuraavaksi meidän on kuitenkin puhuttava elokuvan musiikista.
Tron: Perintö ja Daft Punk tekivät yhdessä jotain, mitä uskalsin väittää mahdottomaksi - lähes täydellisen musiikkialbumin. Saappaat olivat täten massiiviset täytettäväksi. Trent Reznor ja Atticus Rossin ylläpitämä Nine Inch Nails -yhtye otti haasteen kuitenkin vastaan ja mahtavasti pärjäsivät. Vaikka muutama kappale jääkin ehkä unohdettavan imeläksi vastaanotettavaksi, albumin huiput ovat todella korkeita. Siitä pakko nostaa hattua ja osa näistä kappaleista löysivätkin tiensä kuuntelulistoilleni.
Tron: Ares on asiansa ajava jatko-osa elokuvasarjalle, vaikka paikoitellen se tuntuukin hakevan itseään ja omaa identiteettiään kaiken sen temmellyksen keskellä. Tarinallisesti se turvautuu astetta arvattavampaan visioon, mutta meno on siitä huolimatta mukaansatempaavaa ja jossain määrin myös koukuttavaa katsottavaa. Audiovisuaalinen toteutus on pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta hypnotisoiva ja ansaitsee kyllä hehkutuksensa. Siinä on hyviä ja huonoja elementtejä. Jään kuitenkin ääripäiden väliin pääosin tyytyväisenä.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.10.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti