Alien: Earth | Kausi 1 (2025) - arvostelu

 

Luoja: Noah Hawley

Pääosissa: Sydney Chandler, Alex Lawther, Essie Davis,

Samuel Blenkin, Babou Ceesay, Timothy Olyphant, Adarsh Gourav,

Erana James, Lily Newmark, Jonathan Ajayi, David Rysdahl

Genre: Kauhu, Scifi, Jännitys

Jaksoja: 8

Neljäkymmentäkuusi vuotta sitten pääsimme sukeltamaan ensimmäistä kertaa Alien-elokuvasarjan kutkuttavaan ja monimuotoiseen tarjontaan, joka on sittemmin pitänyt sisällään paljon mielettömiä hetkiä ja ikäviä ohilyöntejä. Konsepti on vuosien mittaan koskettanut taivasta ja vellonut pohjamudissa, mutta sen suosio on pysynyt siitäkin huolimatta huipussaan. Se kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini kaikkine vajaavaisuuksineen, joten uusien osien myötä odotusarvot ovat aina korkealla.

Alien: Earth on vuonna 2025 julkaisunsa Disney+-striimauspalvelussa saanut kauhu- ja toimintapainotteinen scifisarja, jonka luojana toimii Fargo- ja Legion-sarjoista itsensä läpi lyönyt yhdysvaltalainen ohjaaja Noah Hawley. Itselleni yllämainitut teokset ovat tuttuja vain nimeltä, joten on vaikea arvioida tuoreimman sarjan tyyliä ennakkoon. Olen kuitenkin toiveikas sen suhteen, että kyseinen maailma tarjoaa vielä paljon eppisiä hetkiä. Onnistuuko Alien: Earth löytämään konseptille uusia suuntia?

Kun tärkeällä keräystehtävällään ollut avaruusalus USCSS Maginot tekee yllättäen pakkolaskun maapallolle, nuori kuolettavasta syövästä eroon mekaanisella toimenpiteellä päässyt Wendy-niminen hybridinainen ja joukko taktisia alkeellisia hybridisotilaita tekevät mullistavan löydön, joka asettaa heidät ja koko ihmiskunnan kasvotusten universumin täydellisimmän organismin ja monen muun karttamattoman muukalaisrodun kanssa.

Vuonna 2024 Alien-elokuvasarja heräsi takaisin henkiin menestyksekkään Alien: Romulus -elokuvan avustuksella. Vaikka monet eivät tykänneetkään sen riskialttiista kliimaksista, tuntuivat kaikki olevan kuitenkin samalla kartalla ensimmäisen kahden kolmanneksen puolesta. Samaan aikaan taustalla työstettiin Alien: Earth -sarjaa, joka sai elokuvan myötä luonnollisesti todellista tuulta alleen. Sarja julkaistiin jakso viikkoon -tahtia seuraten ja alkuun saimme heti kättelyssä kaksi jaksoa katsottavaksi.

Lähdetään liikkeelle siitä, että katsoin sarjan jo siinä vaiheessa kun kaikki jaksot ja ne äänekkäimmät mielipiteet olivat jo julki. Olin täten kuullut jo paljon kritiikkiä etenkin sen viimeistä jaksoa kohtaan ja sen aiheuttamaa massiivista pettymystä, jota katsojat olivat kokeneet. Tämän myötä oli valmistautunut myös mentaalisesti siihen, että jotain kriittistä tulee tapahtumaan, mikä saisi korttitalon leviämään käsiin. Oliko tässä kyse vain katsojien ylireagoinnista vai oliko se todella pudotettu pallo tekijöiltä?

Tulevaisuudessa kuolemattomuutta tavoitellaan kolmessa eri muodossa. Kyberneettisesti parannellut ihmiset, eli kyborgit, parannellaan mekaanisesti erilaisin työkaluin haastaviin olosuhteisiin sopiviksi. He voivat kuolla, mutta parannusten myötä tulevat työkalut vähentävät sen mahdollisuutta moninkertaisesti. Keinotekoisesti älykkäät olennot, eli synteettiset, ovat korkeakoulutettuja tekoälyjä, jotka pystyvät omalla tietokapasiteetillaan toimimaan haastavissakin tilanteissa määrätietoisesti.

Ihmistietoisuuden omaavat synteettiset, eli hybridit, ovat ihmisiä, joiden tietoisuus on siirretty ihmiskehosta synteettiseen kehoon. Eroten tavallisista synteettisistä hybridit voivat tuntea asioita ja tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä ja valintoja, kun taas synteettiset nojaavat vain omaan massiiviseen tietopankkiin, sekä siinä hetkessä havainnoituihin yksityiskohtiin. Vuosi on 2120 ja Weyland-Yutani-yhtiön omistama USCSS Maginot-avaruussukkula on palaamassa kotiin pitkältä haravointimatkaltaan.

Sen aikana miehistö on onnistunut keräämään valtavan kirjon erilaisia muukalaisrotuja tutkimustarkoituksiin. Valitettavasti miehistöstä löytyy piilotteleva sabotoija, joka pistää koko tehtävän vaaran alle vapauttaen olennot aluksessa ja ohjaten sen törmäyskurssille maapallolle. Koko miehistö kuolee sitkeää Morrow-nimistä kyborgia lukuun ottamatta, joka onnistuu pakenemaan pakkolaskun aikana aluksen turvasäilöön.

Vapaana liikkuvista muukalaisroduista pullollaan oleva alus putoaa taivaalta suoraan Prodigy Corporation -yhtiön omistamaan uusisiamilaiseen pilvenpiirtäjään hälyttäen pelastusvoimat ja muut kriisinhallintayksiköt paikan päälle. Siellä tilanne alkaa lähtemään pikkuhiljaa käsistä, kun he huomaavat vaaran mittakoon ja kuolettavat riskit sen takana. Aluksen ja sen sisällön omistuskilvan lisäksi myös asukkaiden turvallisuudesta käydään sittemmin kauppaa.

Sarjan alkurypistys on kaikesta hitaudestaan huolimatta todella laskelmoitua ja sukellus käsiteltävään maailmaan on syväluotaava kaiken kaikkiaan. Vaikka tiedämmekin katsojina paljon asioita jo ennakkoon kyseisestä konseptista ja sen rotanloukuista, tuo se yllättävällä tavalla paljon uudenlaisia asioita ja vastakkaisasetteluja katsojalle puntaroitavaksi. Vaikka käsiteltävää tuntuukin olevan valtavasti konseptin luonteen vuoksi, onnistutaan sitä puimaan läpi pikkuhiljaa varsin selväksi kokonaisuudeksi.

Ensimmäisestä kuudenteen jaksoon tekijät omaavat selkeän vision ja määränpään, jota kohti tarina lähtee etenemään. Suurimmaksi osaksi hahmot ovat kiehtovia ja hyvin sarjaan istuvia. Vaikka kaikki heistä eivät saisikaan samanlaista huomiota osakseen, ovat he silti toimivasti osana kokonaisvaltaista jatkumoa, joka tuntuu liikkuvan varsin pätevällä tavalla eteenpäin. Vastakkainasettelut nousevat hienosti etualalle tilanteen kiristyessä ja konseptin poliittinen puoli herää myös henkiin.

Jälkimmäinen tuo kuvaan myös moraaliset kysymykset ja yhteiskunnalliset kritiikit, joihin jokainen pystyy varmasti samaistumaan. Tematiikaltaan sarja nojaa symboliikan lisäksi vahvasti myös identiteettiin ja oikeuksiin liittyviin seikkoihin. Filosofiaa harjoitetaan myös hyvin suoraviivaisesti jaksojen aikana käytävistä dialogeista. Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Missä vaiheessa kone ei ole enää kone? Voiko ihmisen omistaa, jos hänen tietoisuutensa on siirretty koneeseen, jonka itse omistaa?

Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna sarja on aivan käsittämättömän upea saavutus, johon on odotetustikin kärynnyt rahaa aivan tolkuton määrä. Onneksi sille on vastinetta, sillä materiaali näyttää poikkeuksellisen huikealta alusta loppuun asti. Ei ainoastaan, että efektit miellyttävät silmää suuresti, mutta erinomaisia käytännön efektejä käytetään hyväksi useasti ja todella vakuuttavasti. Etenkin alkupäässä jokainen jakso näyttäisi kuin elokuvan osalta konsanaan. Niin hyvä esillepano tässä on.

Efektien lailla lavastukset ovat ykkösluokkaa kaikin tavoin. Maailma herää henkiin upeasti, eikä illuusio rikkoudu juuri missään vaiheessa sarjaa, mikä on aina positiivinen asia huomattavaksi. Tunnelmallisesti se on ensimmäisen kuuden jakson verran tasapainoista ja efektiivistä vastaanotettavaa. Draama puree, kauhu vaanii, jännitys saa hikipisarat muodostumaan päälaelle ja filosofia pistää miettimään. Vasta loppuvaiheessa tämä tunnelmallinen zen-tila järkkyy ikävästi, mutta siihen palataan pian.

Toiminta kuuluu ehkä mittavaan elokuvasarjaankin verratessa Alien-teemaisten töiden parhaimmistoon. Ei ainoastaan raakuutensa puolesta, vaan ihan ideologisestikin. Tuntuu siltä, että sille osa-alueelle on laitettu paljon aikaa ja omistautumista pöytään. Käsikirjoituksen puolesta on mainittava myös se, että vaikka alkuun vaikuttaakin siltä, että tilanne on hallinnassa, viimeisen jakson jälkeen monet kiehtovat ideat romutetaan hetkessä älyvapaiden ratkaisujen myötä. Nostetaan se norsu nyt sitten pöydälle.

Viimeiset kaksi, mutta etenkin viimeinen jakso tuntuu vesittävän lähes koko sarjan potentiaalin hetkessä muutamilla kyseenalaisilla valinnoillaan. Varmasti kaikille tuttu xenomorph, täydellinen organismi, saa hieman erilaisen roolituksen tuotantokauden loppuvaiheille, joka vaikka ensimmäisellä puoliskolla onkin selitettävissä, aiheuttaa se pientä pään vaivaa katsojassa loppurymistelyn keskellä. Enempää paljastamatta, Bloody Maryn sijaan olennosta tulee suoraan sanottuna Hail Mary tarinan edes viemiseksi, mikä kieltämättä särähtää korvaan ikävästi.

Alien: Earth -sarjan ensimmäinen tuotantokausi on täynnä potentiaalia, joka saa hieman ikävämmän käänteen loppua kohden. Vaikka suurin osa sarjasta onkin todella hyvin tehty, tuntuvat viimeiset kaksi jaksoa virtsaavan aiempien jaksojen muroihin pahasti. Sellaisenaan maailma on todella kiehtova, hahmot pääosin hyvin konseptiin istuvia ja toinen toistaan omaperäiset muukalaisotukset kiinnostavat pitkin sarjaa. Ideat ovat myös monella tapaa mullistavia konseptin edetessä ja kehittyessä kaiken aikaa.

Vaikka käsikirjoitus todella turvallista ajoittain onkin, laskee se alleen loppumetreillä tehden kaikesta aiemmastakin hieman ristiriitaisen vastaanotettavan. Suurin osa sivukaarista jäävät roikkumaan ilmaan vailla resoluutiota ja jotkut niistä vain sysätään myöhemmälle ajankohdalle. Audiovisuaalisesti sarja on todella vakuuttavaa seurattavaa kaikin tavoin, eikä sitä ole ainakaan pilattu huonolla musiikilla tai sävellyksilläkään. Saa nähdä mihin tästä sitten edetään.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.10.2025
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com