Ohjaus: Jordan Vogt-Roberts
Pääosissa: Tom Hiddleston, Samuel L. Jackson, Brie Larson,
John C. Reilly, John Goodman, Corey Hawkins, John Ortiz, Tian Jing,
Toby Kebbell, Jason Mitchell, Shea Whigham, Thomas Mann
Genre: Toiminta, Seikkailu, Fantasia
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Nyt kun Godzillan puolisko Monsterverse-elokuvasarjasta on käsitelty loppuun, on aika ottaa toinen puolisko, Kong, suurennuslasin alle. Kyseessä on siis legendaarisen jättiläisgorillan paluu valkokankaille osana suurempaa kokonaisuutta. Kong: Pääkallosaari -elokuvan on ohjannut itselleni täysin tuntematon ohjaaja Jordan Vogt-Roberts, joten häneltä oli vaikea odottaa mitään ennakkoon. Onko Kong: Pääkallosaari odottamaton yllättäjä vai onko legendaarinen hahmo imaistu mukaan unohdettavimpien valtavirtaelokuvien joukkoon?
Ryhmä tutkijoita, sotilaita ja asiantuntijoita lähetetään maailman toiselle puolelle tutkimaan pahamaineista Pääkallosaarta, jonka elämästä kukaan ei tunnu tietävän mitään konkreettista. Matkan aikana ryhmä joutuu todellisen myllytyksen kohteeksi, kun Pääkallosaari paljastaa yliluonnolliset asukkaansa ja pistää operaatiossa mukana olevat tahot todellisen selviytymistaistelun keskelle. Tilanteen eskaloituessa saarelle jumiin jääneet tahot toivovat, etteivät he olisi koskaan myöntyneet tähän itsetuhoiseen tehtävään.
Kong: Pääkallosaari on hyvin mielenkiintoinen tapaus monestakin näkökulmasta katsottuna. On jännää huomata, kuinka näin legendaarisesta tarinasta väännetään aivan omanlainen sovitus. Ideana elokuva on hyvin riskialtis, mutta rohkea. Vaikka olemmekin tottuneet näkemään tämän jättiläisgorillan seikkailuja klassisen tarinakaavan kautta, on uusi suunta aina hyvin miellyttävä yllätys minkä vain konseptin näkökulmasta katsottuna.
Ei ainoastaan, että pääsemme seuraamaan Kongin luomaa räjähtävän vauhdikasta toimintaa, mutta elokuva samalla itsessäänkin laajentaa hurjalta vaikuttavan Monsterverse-elokuvasarjan maailmaa, sekä kiehtovan yliluonnollista mytologiaa entisestään. Maailma, jossa jättiläisgorillat ja muut yliluonnolliset hirviöt alkavat nousemaan varjoistaan - siinä on paljon mielenkiintoisia teemoja käsiteltäväksi. Vaikka odotukseni elokuvaa kohtaan olivatkin jossain määrin pidättäytyväiset, näin siinä paljon potentiaalia elokuvasarjan tulevaisuutta ajatellen.
Elokuvan fantasioitu maailma on myös siitä vakuuttava kokonaisuus, että se pyrkii kiehtovasti yhdistämään tuntemaamme historiaa mytologisiin lisäyksiin. On hienoa nähdä, että vaikka paperilla tämä kaikki vaikuttaakin hurjan ylilyövältä, elokuvasarja on onnistunut jopa käymään järkeen tehden maailman yllättävän uskottavaksi. Ihmiset ovat aina olleet uteliaita tapauksia ja evoluutio hurjan kehityksensä kanssa on mahdollistanut sen, että pääsemme tutkimaan kartoittamattomia alueita yllättävien löytöjen toivossa.
Ihmisiä on aina pelottanut ajatus tuntemattomasta, minkä vuoksi kaikkea pyritäänkin aina tutkimaan perinpohjin. Olemme kuitenkin sen verran ylimielisiä luomuksia, että luulemme omistavan planeetan, minkä vuoksi pitää tehdä joka kerta selväksi se, ettei mikään voima tai tuntematon entiteetti ole yläpuolellamme. Vaikka vastassa ei aina välttämättä olisikaan toivottuja löytöjä, periksiantamaton sinnikkyytemme pitää huolen siitä, että yrittämme tiukankin paikan tullen löytää vastaukset kaikkiin maailmankaikkeuden mysteereihin. Tässä elokuvassa se löytö on vain hyvin merkittävä.
Vuonna 1973 Monarch-järjestöön kuuluva John Goodmanin esittämä Bill Randa saa pormestarilta luvan lähteä tutkimaan kartoittamatonta Pääkallosaarta Etelä-Tyynenmerellä. Mukaansa hän värvää Tom Hiddlestonin esittämän Britannian maavoimien erikoisjoukon entisen kapteenin James Conradin kartoittamaan tuntematonta maastoa. Tämän lisäksi matkaan lähtevät myös Brie Larsonin esittämä valokuvajournalisti Mason Weaver ikuistamaan merkittäviä löytöjä, sekä Samuel L. Jacksonin esittämän everstiluutnantti Preston Packardin johtamaan sotilassaattuettaan ryhmän turvallisuuden takaamiseksi.
Saaresta liikkuu hurjia huhuja Monarch-järjestössä, mutta operaation salaisuuden ylläpitämiseksi se leimataan tavalliseksi maaperätutkimukseksi, jotta vaadittava hyväksyntä saataisiin pormestarilta. Ryhmä lähtee saarelle turvallisin mielin suorittamaan tehtäväänsä, mutta pahamaineinen Pääkallosaari alkaakin pian upeiden maisemien keskeltä paljastamaan todelliset värinsä. Tutkimusryhmä toden teolla yllättyy saaren tarjoamista haasteista ja matkasta tuleekin todellinen selviytymistaistelu tilanteen eskaloituessa pidemmälle.
Elokuvan tarina itsessään on asiansa ajava kokonaisuus, vaikka siinä välillä tuntuukin olevan turhaakin sisältöä käsiteltävänään. Hahmot toimivat tarinassa suurimmaksi osaksi hyvin pinnallisina pelinappuloina Kongin pelissä, jotka välittävät korkeintaan ihmetyksen ja jännityksen tunteita näytön toiselle puolelle. Kong: Pääkallosaari osaa olla hyvin mukaansatempaava ja näyttävä kokonaisuus, vaikka se turvautuukin enemmän ajamaan räikeää ja räjähtävää toimintaansa mielenkiintoisten hahmojen sijaan.
Toki, oletamme Kongin olevan etunenässä elokuvien tapahtumien edetessä, mutta saari tarjoaa kuitenkin paljon muitakin ennennäkemättömiä alkukantaisia hirviöitä, jotka tuntuvat vain pidättelevän jättiläisgorillaa poissa tarinan keskipisteestä. On hienoa kuitenkin nähdä, että tekijöiden mielikuvitus laukkaa aivan omissa sfääreissään elokuvan aikana. Nämä kiehtovat luomukset ja ideat avaavat maailmaa entisestään ja samalla myös paljon erilaisia mahdollisuuksia elokuvasarjan jatkoa ajatellen.
Pääkallosaari on hyvin kiehtova ympäristö koettavaksi. Seuraamme tapahtumia kauniin luonnon täyttämällä saarella, joka on pullollaan hurjia otuksia, sekä luonnonoikkuja. Kong on ottanut onnistuneesti vallan omiin käsiinsä, vaikka saarella asusteleekin vaikka minkä sortin mörköä. Värimaailma värähtää efektiivisesti katsojan verkkokalvoille ja luonnollisuus puskee upeasti kaiken toiminnankin läpi. Vaikka mysteeri jättiläisgorillan ulkonäöstä selviääkin elokuvan ensiminuuteilla, on sillä tarjottavanaan monta muutakin yllätystä tilanteen eskaloituessa ahtaalle.
Tuotannollisesti elokuva on erittäin onnistunut kaikin puolin. Ei ainoastaan, että itse visuaalinen esillepano on komeaa seurattavaa, mutta efektityöskentely vakuuttaa varteenotettavuudellaan ja uskottavalla lähestymistavallaan. Elokuva viehättää katsojaa räikeällä toiminnallaan, sekä värikkäällä olemuksellaan, eikä se myöskään tunnu säästävän budjettiaan esillepanonsa suhteen ollenkaan. Näyttelijätkin vakuuttavat uskottavuudellaan, vaikka itse konsepti onkin hurjan ylilyövä perimmiltään.
Kong: Pääkallosaari on oikein toimiva toimintaelokuva, josta ei vauhtia todellakaan puutu. Vaikka ihmishahmoista emme emotionaalisella tasolla paljoa saadakaan irti, onnistuu elokuva kuitenkin herättämään tunteita onnistuneella teknisellä toteutuksellaan ja kiehtovalla maailmanrakentamisellaan. Uskaltaisin jopa väittää, että Kong: Pääkallosaari on hiuksen hienolla marginaalilla Monsterverse-elokuvasarjan paras osa toistaiseksi ja se johtuu siitä, että se tuntuu olevan tasapainoisin elokuva sarjassa tähän mennessä.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.3.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti