Ohjaus: Richard Shepard
Pääosissa: Allison Williams, Logan Browning, Steven Weber, Alaina Huffman
Genre: Draama, Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Netflix-suoratoistopalvelu tuottaa nykyään omia elokuviaan kuin liukuhihnalta konsanaan, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että monet teokset jäävät jatkuvassa kiireessä joko hyvin keskeneräisiksi tai keskinkertaisiksi kokonaisuuksiksi. Totta kai muutama hassu erikoisuus saattaa ajoittain puskista yllättää varteenotettavuudellaan, mutta se ei ole ollut kovin yleistä kun puhutaan Netflix-tuotannosta. Netflixin sarjat ovat aina onnistuneet olemaan paljon laadukkaampia ja uniikeimpia kokonaisuuksia, kuin koko pitkät elokuvat, mutta viime vuosien aikana myös toisesta päästä on alkanut nousemaan pikkuhiljaa vähäiselle huomiolle jääneitä hyviä elokuvia.
Uutuuksien listalla tuli yllättäen aivan tuntematon elokuva vastaan, joka ei aluksi vaikuttanut kovin erikoiselta edes tarinansa kuvaukselta. Kun huomasin, että Get Outista tutun näyttelijän Allison Williamsin nimen kyseisen elokuvan näyttelijäkaartissa, kiinnostus alkoi nojata yhä enemmän ja enemmän The Perfectionin suuntaan. Elokuvan traileri oli myös yllättävän outo ja mystinen, etten ollut ihan varma siitä mitä tuleman pitäisi, mutta olin kuitenkin avoimin mielin liikenteessä ja halusin nähdä jotain uutta ja uniikkia. Onnistuiko elokuva vastoin kaikkia oletuksia yllättämään positiivisesti? Selvitetään se yhdessä...
Charlotte on nuorena ollut hyvin lahjakas sellisti, joka joutui kuitenkin äitinsä sairastuttua jättämään arvovaltaisen yksityisen musiikkiopistonsa Bachoffin pitääkseen huolta hitaasti kuolevasta äidistään. Monia vuosia myöhemmin äitinsä kuoltua, Charlotte tavoittaa vanhan musiikkiopistonsa rehtorin Antonin ja matkustaa Shanghaihin liittyäkseen Antonin, hänen vaimonsa Paloman, sekä muiden opettajien seuraan valitsemaan uutta lahjakasta opiskelijaa Bachoffin opistoon.
Siinä ohessa Charlotte ystävystyy Elizabethiin, joka on ollut opiston seuraavaksi kirkkain helmi Charlotten syrjäydyttyä asemastaan valitettavan elämänkäänteensä vuoksi. Kahden huippulahjakkaan artistin tapaaminen onnistuu tuomaan mukanaan myös mitä isoimpia ja häiritsevimpiä käänteitä, jotka muuttuvat hetkessä harmittomista suoraan sanottuna hengenvaarallisiksi. Selviääkö tilanne ajoissa vai eskaloituuko se lopulta täysin kontrolloimattomaksi säestykseksi?
Elokuvassa on ennakkoon hyvin kiinnostava asetelma, joka kehkeytyy ajan mittaan astetta oudommaksi ja eriskummalliseksi kokemukseksi. Charlottella on jopa häiritsevän surullinen menneisyys, joka kummittelee edelleen tämän muistissa koko elokuvan ajan tuoden katsojalle arvokasta tietoa hahmon menneisyydestä ja yksityiskohdista, jotka ajoivat hänet valitettavaan tilanteeseen. Tosin kun Charlotte, Elizabeth on pienestä työstä alkaen onnistunut toteuttamaan itseään sellonsa avustuksella harjoitellen samalla kovasti tullakseen maailman parhaimmaksi ja taitavimmaksi sellonsoittajaksi.
Nämä kaksi naista tapaavat toisensa kuin kohtalon sanelemana ja ystävystyvät hyvin nopeasti toisiinsa tajutessaan olevansa toistensa suurimpia kannattajia. Aluksi tilanne vaikuttaa hyvin harmittomalta ja luonnolliselta tarinan jatkeelta, mutta ensimmäisen varsinaisen juonenkäänteen jälkeen elokuvasta kehkeytyy hetkessä osittain painostavahko kissa-hiiri -leikki, joka onnistuu pitämään katsojan vähintäänkin hämmentyneenä ja osittain varpaillaan pitkin elokuvaa. Kun elokuvan aikana sisäistää sen, että Charlotte on aina haavitellut sitä elämää, jota Elizabeth elää sellonsoittajana, tuo se asetelmaan aivan oman pippurisen mausteensa.
Elokuva käsittelee laajalti täydellisyyden havittelemista monessa eri muodossa, sekä sen aiheuttamia riskejä, uhrauksia ja vaikutuksia muihin ihmisiin. Tarina on jaettu lukuihin, joka ratkaisuna ei monessa tapauksessa oikein toimi ihan yleisestikin ottaen. Harvemmin se sopii johonkin elokuvaan kuin valettu ja tässä elokuvassa se ei tunnu vain oikein tuovan mitään sen ihmeellisempää pöytään, kuin muutaman lähes tarpeettoman hengähdyshetken. Eivät ne haitanneet elokuvaa ihan sietämättömällä tavalla, mutta kieltämättä söivät hieman jo valmiiksi hyppelehtivää tahditusta ja virtaus-tilaa entisestään, joiden vuoksi katsojana tuntuu ihan kuin elokuva vetää väkisin meidät poispäin hellittääkseen menoaan.
Teos onnistuu pari kertaa ohjaamaan katsojansa luomat alkeelliset epäilyt aivan väärään suuntaan, mikä oli ihan positiivista kokea, sillä se toi enemmän arvaamattomuutta ihan elokuvan jatkoa ajatellen. Käänteen jälkeen se kuitenkin tekee hyvin erikoisen ratkaisun näyttäen meillen samaisen tapahtumaketjun uudestaan toisesta näkökulmasta katsoen avatakseen ja paljastaakseen käänteiden perimmäisiä syitä ja merkityksiä. Vaikka se tuntuukin vähän hölmöltä, ettemme saa välttämättä itse selvittää elokuvan aikana hahmojen ja tapahtumien perimmäisiä motiiveja.
Se on hieman pettävääkin, että elokuva käytännössä varmistaa tällä eriskummallisella ratkaisullaan, ettemme tipu kärryiltä. Toki, käänteet kääntävät asetelman aivan päälaelleen lähes joka kerralla, sillä olimme luoneet jo siinä vaiheessa oman vääristyneen kuvan tilanteesta. Siitä huolimatta tämä ajoittainen kelaaminen taaksepäin tuntui ihan kuin katsojaa pidettiin suoraan sanottuna idioottina, kun elokuva oikein tavasi tapahtumia varmistaakseen, että pysyisimme kärryillä.
Kuvaustekniikassa on muutamia miellyttäviä valonpilkahduksia, jotka yllättävät innovatiivisilla tyyleillään. Kokonaisuudessaan elokuvan visuaalinen puoli tuntuu olevan suurimmaksi osaksi kunnossa ja täysin moitteetonta. Musiikkia mainostettiin ikään kuin elokuvan pääpisteenä, mutta lopulta yllättävän vähän siihen keskittyminen kuitenkin kääntyy. Sekä trailerissa, että julisteessa sloganin muodossa musiikin tärkeyttä mainostettiin kaksin käsin, mutta tuntui jatkuvasti ikään kuin se puoli olisi jäänyt turhan monesti auttamatta valokeilan ulkopuolelle tarinan luikerrellessa aivan omille teilleen.
The Perfection on ristiriitainen elokuva siinä mielessä, että siinä on tarpeeksi erittäin häiritseviä ja jossain määrin laadukkaitakin seikkoja, jotka tuovat elokuvaan vaadittavan painostuksen tunteen, mutta samaan aikaan kokonaisuus tuntuu lopulta hiukan antiklimaattiselta ja jossain määrin jopa laiskahkolta tarinankerronnallisesti analysoiden. Tarinassa on ehdottomasti paljon potentiaalia, kuten myös itse konseptissakin, mutta jotenkin teos tuntuu alittavan ikävästi potentiaalisen tasonsa.
Kokonaisuus jää eittämättä keskinkertaiseksi, vaikka siinä olikin monia hyvin miellyttäviäkin seikkoja ja ratkaisuja kestonsa ajan. En välttämättä suosittele tuhlaamaan aikaa kyseiseen elokuvaan, mutta tiedän varmuudella, että joillekin tämä saattaa upota paljon paremmin. Kannattaa kuitenkin lähteä katsomaan alhaisin odotuksin niin elokuva onnistuu kyllä ajoittain yllättämään positiivisestikin.
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti