X-Men: Days of Future Past (2014) - arvostelu



Ohjaus: Bryan Singer
Pääosissa: Hugh Jackman, James McAvoy, Michael Fassbender,
Jennifer Lawrence, Peter Dinklage, Nicholas Hoult
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 12 minuuttia

Mielettömän hyvän X-Men: First Classin jälkeen oli aika edetä ajassa eteenpäin ja kokea taas jotain täysin uutta tässä itsessäänkin uniikissa maailmassa. Viime kerralla kun alkuperäisen trilogian jälkeen hypättiin ajassa taaksepäin avaamaan itse Ryhmä-X:n alkuperää, niin X-Men: Days of Future Pastissa onkin tarkoitus vääntää aikajatkumoa aivan käsittämättömän mielenkiintoiseen muotoon yhdistäen alkuperäisen trilogian näyttelijäkaartin uuteen mitä kiehtovimmalla tavalla. Tällä kertaa myös meidän rakastamamme kokeneempi näyttelijäkaarti Sir Patrick Stewartin ja kumppaneiden alustuksella pääsivät ojentamaan soihtunsa nuoremmalle ikäpolvelle jättäen samalla omat hahmonsa pysyvästi heidän haltuunsa. Katsotaan kuinka kyseinen elokuva onnistui tällä kertaa säväyttämään erikoisella konseptillaan...


Tulevaisuudessa mutantit ja ihmiset joutuvat teurastetuiksi kaikkivoipaisten Sentinel-robottien
puhdistaessa maailmaa mutanteista ja niiden DNA:ta kantavista jälkeläisistä. Professori X, Wolverine, Magneto, Storm, Kitty Pride ja monet muut mutanttitoverit tapaavat toisensa luostarissa, joka sijaitsee Kiinan maaperällä. Professori X, paremmin tunnettu nimellä Charles Xavier, selittää muille mutanteille apokalyptisen nykytilanteen johtuvan siitä, että muuntautuvat Sentinel-robotit ovat saaneet alkunsa Mystikon verinäytteestä, joka onnistuttiin saamaan hänen vuoden 1973 salamurhausyrityksen yhteydessä, jonka kohteena toimi Sentinel-robottien luoja tohtori Bolivar Trask.

Charles kertoo myös, että heidän ainoa mahdollisuutensa selvitä tästä kiperästä tilanteesta on lähettämällä joku vuoteen 1973 käyttäen Kitty Priden voimia hyväkseen pysäyttääkseen Mystikon salamurhausyrityksen sen ajan Charles Xavierin ja Erik Lehnsherrin avustuksella. Valinnanvaraa matkalaisen suhteen ei paljoa löydykään jäljellejääneestä Ryhmä-X:stä, sillä ainoastaan Wolverine pystyy fyysisesti kestämään aikamatkustuksen kipukynnystä hyvin nopeasti reagoivien parannusvoimiensa vuoksi. Onnistuuko hän Charlesin ja Erikin avustuksella pysäyttämään Mystikon ja Sentinel-ohjelman pelastaakseen sekä mutantit, että ihmiset varmalta hävitykseltä?


Elokuvan asetelma on itsessäänkin hyvin kiehtova, sillä siinä käsitellään sekä aikamatkustuksen, että telepaatikoiden alitajunnan mahdollisuuksista ja ulottuvuudesta. Vaikka käsiteltävät aiheet saattavat olla vaikeita käsiteltäviä, ne ovat siltikin yllättävän hyvin onnistuttu aukaisemaan katsojalle ja toteuttamaan mahdollisimman varteenotettavalla tavalla. Kun kaikki elämä on katoamassa maailmankuvasta, Ryhmä-X:n täytyy ottaa järeämmät aseet käyttöönsä estääkseen varman kuoleman.

Kehittyneet robotit metsästävät mutantteja maailman jokaisesta kolkasta ja niiden suuren määrän vuoksi ennemmin tai myöhemmin he löytävät jokaikisen karkulaisen, jotta heidän tehtävänsä saadaan viimeisteltyä. Näitä muuntautuvia tappokoneita tehdessä ei taidettu ottaa huomioon sitä, että ihmiset ovat voineet joko tiedostaen tai tietämättääkin jatkaa sukuhaarojaan mutanttien kanssa synnyttäen jälkeäisistä käytännössä alkeellisia mutantteja. Sentinel-robotit eivät erota kukkaansa puhjennutta mutanttia, ihmisestä, jolla sattuu olemaan DNA:ssa vivahteita mutaatiosta, minkä vuoksi pelkkien mutanttien lisäksi robotit ovat tuhonneet myös ihmisrodun mennessään. 


Loganin, tunnettu myös paremmin nimellä Wolverine, henkinen tietoisuus lähetetään ajassa taaksepäin Kitty Priden avustuksella ja se siirretään tämän nuorempaan itseensä vuoteen 1973. Matkan jälkeisen hämmennyksen jälkeen hän pääsee vihdoin käsiksi operaatioonsa ja lähtee etsimään Charles Xavieria, jotta he voisivat selvittää Erik Lehnsherrin olinpaikan ja aloittaa valmistelunsa Mystikon salamurhan pysäyttämiselle. Päästessään X-kartanolle hän löytää Charlesin hyvin erikoisessa elämäntilanteessa, sillä nuorempi versio professorista on selkeästi potenut vastoinkäymisiä ja sen seuraksena selkeästi myös henkistä pahoinvointia. First Classin tapahtumien jälkeen on ehtinyt menettää kävelykykynsä rakkaimman ystävänsä kädestä, lähimmät ystävänsä eriävien motiivien vuoksi ja ihastuksensa pakon edessä mutanttien turvallisuuden takaamiseksi.

First Classin tapahtumien jälkeen Erik on ollut hyvin aktiivinen politiikkansa eteenpäin viemisessään tehdessään mitä radikaaleimpia ratkaisuja nostaakseen mutantit maailman hallitsevaksi roduksi ja tehdäkseen omasta maailmankuvastaan totta. Yhden valitettavan lipsahduksen sattuessa Erik vangitaan hyvin tarkoin erityislaatuiseen vankiselliin, josta ulospääseminen on lähes mahdotonta jopa mutantille. Kaikkien näiden vuosien jälkeen Erikin olinpaikkakaan ei ole mikään ihan helposti lähestyttävä, sillä se koostuu kokonaisuudessaan kaikista muista materiaaleista kuin metalleista tehden magneettikentän hallitsevan mutantin voimattomaksi.


Korkeatasoisesti vartioidun ja suojatun vankisellin löydettyään, Logan joutuukin Charlesin kanssa turvautumaan aivan uusiin piileskeleviin mutantteihin, jotka voisivat auttaa heidän vaikeassa pelastusoperaatiossaan. Yhdeksi auttajaksi löytyykin nopeaakin nopeampi Quicksilver, joka suostuu auttamaan kaksikkoa vaikeassa tehtävässään, samalla tuoden elokuvaan yhden X-Men elokuvauniversumin parhaimmista kohtauksista ikinä katsojien ihasteltavaksi. Tämän pelastusoperaation jälkeen varsinainen operaatio alkaa ja kolmikko alkaa selvittämään Mystikon, tai toisella nimellä tunnetun Ravenin, seuraavia siirtoja päästäkseen tämän jäljille. Hänet vielä pitäisi myöhemmin vakuuttaa siitä, ettei Bolivar Traskia saisikaan murhata, mikä luon oman vääntönsä erikseen.

Tohtori Bolivar Trask on antropologi, joka näkee mutantit ihmiskunnan suurimpana uhkana, evoluution seuraavana portaana, joka ihmisen (homo sapiensin) tapaan jättävät edeltäjänsä (neandertalinihmiset) jalkoihinsa. Tämän vuoksi hän tutkii mutantteja ja tekee testejään heihin, sekä suunnittelee siinä lomassa varotoimenpiteitä niiden pysäyttämiseksi, jos tilanne eskaloituu hyvin uhkaavaksi. Traskilla tuntuisikin olevan toimiva kaava muuntautuville Sentinel-roboteilleen, jotka voisivat vastustaa kaiken sortin voimia löytääkseen vastustajastaan suurimman heikkouden ja käyttäen sitä niiden tuhoamiseen.


Vaikka Erik onkin petollinen luonteeltaan, hänen motiivinsa pystyy ymmärtämään ainakin jollain tasolla, kun vastaan asettuu täysin vastakkaista politiikkaa eteenpäin ajava tohtori Trask. Alamme pikkuhiljaa syventymään yhä syvemmälle ja syvemmälle hahmon varsinaisiin perusteisiin ja tämän rikkinäisen mielen uumeniin. Jo First Classin tapahtumien aikana kyseiselle hahmolle perustettiin aivan törkeän laadukas perusta, jonka pohjalta oli hyvä lähteä jatkamaan kasvua tässä elokuvassa ja siihen saakin hyvin helposti tukevan otteen, kun vastakkainasettelu jopa puoltaa sitä. Minulle Erik, tai toisella nimellä tunnettu Magneto, on X-Men universumin ehdoton suosikkini kaikkine ristiriitaisine seikkoineen ja syvällisine alkuperineen.

Mutanttien asema yhteiskunnassa ja heidän varsinainen vaikutuksensa ihmisiin on kiinnostavaa seurata, sillä suurimmaksi osaksi ihmiset ovat aina pelänneet heitä huomatessaan näitä aiempia konflikteja, jotka ovat saattaneet mutantit väkisinkin huonoon valoon. He eivät vain oikein tunnu ymmärtävän heitä, sillä he eivät tiedä ylivertaisista ihmisistä mitään. Ihmiset pelkäävät kaikkea mitä eivät ymmärrä, sillä se on oman pienen ja tutun turvallisen käsityksensä ulottumattomissa. He ovat vasta tämän elokuvan tapahtumien aikana alkaneet tiedostamaan varmuudella mutanttien olemassaolosta ja sen vuoksi supervaltioiden johtoportaat ovatkin alkaneet pohtimaan mahdollisia puolustusvaihtoehtojaan pahan päivän varalle, jotka Bolivar Trask sitten tarjoaakin kuin kultaiselta tarjottimelta sitä kaipaaville tahoille.


Tämä taistelu aikaa vastaan tuo mukavasti lisäpainetta itse operaatioon, sekä varsinaiseen kokonaisuuteen, kun ajattelee, että kuinka isot asiat ovat tällä kertaa kyseessä varsinaisen salamurhan estämisen takana. Se pitää sisällään myös hyvin miellyttäviä käänteitä ja ristiriitaisuutta siitä, että kenen puolella sitä kuuluisi olla kahden kyseenalaisen ääripään taistellessa oman politiikkansa puolesta. Elokuva selittää myös hyvin vakuuttavasti joitain tuntemamme historian oikeita tapahtumia hyvin miellyttävällä tavalla, yhdistäen ne tähän mutanttien täyttämään maailmaan.

Tuotannolliset seikat ovat erittäin mielettömällä tasolla ihan visuaalisista efekteistä maskeerauksiin ja kuvauksesta hyvin moniuloitteiseen värimaailmaan. Sen verran visuaalisuudesta täytyy vielä sanoa, että elokuvan kuvaus ja visuaaliset efektit ovat erittäin korkeatasoisia, eikä turhaan ole oman vuotensa Oscar-ehdokkaaksi sillä osa-alueella valittukaan. X-Men elokuvauniversumissa tutuksi tullut omaperäinen alkutekstikohtaus vaihtuu jokaisen elokuvan myötä kontekstiltaan ja tyyliltään, vaikka pitääkin kuitenkin samaisen toimintakaavansa koskemattomana. Sen taustalla pyörivä tunnusmusiikki taas on mieleenpainuva ja omasta mielestäni jopa yksi parhaimmista supersankaripainoitteisista musiikkiraidoista ikinä. Se saa katsojan viimeistään siinä vaiheessa innostuneeksi tulevasta ja nostattaa tunnelmaa sopivasti pienen tarinan alustuksen jälkeen.


X-Men: Days of Future Past on ehdottomasti yksi X-Men elokuvauniversuminsa parhaimmistoa, vaikkei omasta mielestäni ihan ylläkään edeltäjänsä First Classin tasoon. Tämä elokuva kuitenkin onnistuu kokeilemaan jotain aivan uutta ja tehdä siitä niinkin uniikin asetelman, jota ei vielä supersankarielokuvassa oltukaan vielä ennen koettu. Muistan yllättyneeni hyvin positiivisesti, kun tämän elokuva nähtyäni ymmärsin, että uusi trilogia saattaisi jopa olla loppupeleissä parempi kuin alkuperäinen trilogia, mitä hyvin harvoin nykyään näkee elokuvarintamalla.

Tässä elokuvauniversumissa on selkeästi yritetty puristaa laatua myöhemmisstä jatko-osista - tai oikeastaan tässä tapauksessa esi-osista - mitä ei muissa elokuvasarjoissa tunnuta ottavan tärkeimpänä seikkana enää sen kummemmin huomioon. Days of Future Past on erittäin hyvä jatko kyseiselle elokuvasarjalle, vaikka vääntääkin aikajatkumon kieltämättä jokseenkin sekavahkoon muotoon. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin kohti X-Men: Apocalypseä, joka onkin saanut hyvin ristiriitaisen vastaanoton...


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 7.6.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit