Hereditary - pahan perintö | Hereditary (2018) - arvostelu

Ohjaus: Ari Aster

Pääosissa: Toni Collette, Alex Wolff, Milly Shapiro, Gabriel Byrne, Ann Dowd

Genre: Draama, Kauhu, Mysteeri

Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia

Muistan kuin eilisen, kun Ari Asterin ensimmäinen A24-elokuva Hereditary valtasi elokuvateattereiden näytöt ympäri maailmaa ja se jakoi katsojat aivan kahtia herättäen heissä hyvin ristiriitaisia tunteita. Joillekin tahoille tämä elokuva upposi kuin kuuma veitsi voihin, kun taas joitakin se ei puhutellut ollenkaan. Oli siis sanomattakin selvää, että odotuksenikin olivat pidättäytyväisemmät, vaikka trailerit lupailivatkin hyvin paljon ennakkoon. Joka tapauksessa pidin näkemästäni jo erittäin paljon ja toivoin elokuvan avautuvan minulle paremmin uusintakatsastukseni yhteydessä. Avautuiko se lopulta minulle vai jäikö elokuvan sanoma lukituksi mysteeriksi?

Varakas pienoismallien rakentaja Annie menettää hänen mielialahäiriöitä poteneen äitinsä. Hänen perheensä alkaa kästtelemään surua ja menetystä monin erilaisin lähestymistavoin. Annie ja hänen tyttärensä Charlie alkavat vikittelemään yliluonnollisia voimia, kun taas skeptinen aviomies Steve ja poika Peter käsittelevät menetystä kontrolloidummin ja pidättäytyväisemmin. Perheen jäsenet alkavat kokemaan järkyttävän häiritseviä tuonpuoleisia kokemuksia linkitettynä suvun pahaenteisiin salaisuuksiin ja sen aiheuttamaan emotionaaliseen traumaan, joka on edennyt suvun sisällä monien sukupolvien läpi heidän kohdalle. Löytääkö perhe selitystä kryptisille yliluonnollisille tapahtumille ja kuinka syvälle nämä suvun salaisuudet juurtuvatkaan?

A24 on siitä hyvin erikoinen studio kaiken kaikkiaan, että sieltä tuppaa tulemaan hyvin eriskummallisia ja uniikkeja tarinoita, joita yleensä elokuvien kuluttajat joko rakastavat tai vihaavat sydämensä kyllyydestä ohjaajien erityisen epätavanomaisten lähestymistapojen vuoksi, kun puhutaan itse konseptista ja sen varsinaisesta toteutuksesta. Vaikka nämä teokset eivät suurimmaksi osaksi ihan jokaiselle katsojalle sovi syistä tai toisista, ne kuitenkin puhuttavat yleisöä jollain erikoislaatuisella tavalla ja raivaavat tiensä otsikoihin mitä merkillisimpien otsikoiden koristelemana.

Modernissa elokuvamaailmassa A24-studion tuottamat elokuvat ovat kyllä eittämättä löytäneet paikkansa ja kannattajansa muiden isojen sekä hyvin vaikutusvaltaisten tuotantoyhtiöiden  seasta ja erittäin vakuuttavan oloisesti. Itse rupesin kiinnostumaan A24-tuotannosta sen jälkeen, kun olin kokenut A Ghost Storyn, joka puhutteli minua erittäin syvällisellä sanomallaan. Sen jälkeen olenkin seurannut heidän uusia julkaisuja ja suunnitelmia hyvin huolellisesti ja aktiivisesti tykästyessäni yhä enemmän ja enemmän studion julkaisemista teoksista.

Elokuva on hyvin uniikki tapaus, kun katsoo sen keskeisten aspektien pinnan alle ja analysoi elokuvan viestiä syvällisemmin. Se ei välttämättä ensimmäisellä kerralla vielä mene perille, niin kuin minunkin tapauksessani tapahtuikin, mutta toisella kerralla silmäni aukesivat kokonaan tämän elokuvan mestarilliselle esillepanolle ja oivalle rakenteelliselle toteutukselle. Sen tarina on erityisen laadukkaasti rakennettu kokonaisuus, joka ei ainoastaan onnistu yllättämään katsojansa mysteerisellä asetelmallaan, vaan säväyttää myös kryptisellä tarinankerronnallaan ja hiuksenhienolla tasapainollaan.

Annien menetettyään äitinsä hän ei meinaa millään päästä menetyksestään yli. Vaikka hän käyttääkin monenlaisia terapeuttisia tapoja päästäkseen takaisin jaloilleen, ne eivät tunnu oikein tepsivän häneen kovin positiivisesti, sillä hän tuntuu ajautuvan yhä syvemmälle ja syvemmälle hermoromahduksen partaalle. Tuska, suru ja epätoivo seuraa perhettä minne ikinä he menevätkin, minkä vuoksi he luonnollisesti alkavatkin pikkuhiljaa menettämään järkensä kokiessaan mitä merkillisimpiä tapahtumia ja näkyjä. Elokuva käsittelee perheen menetystä, sen dramaattista käsittelemistä hahmojen näkökulmasta katsoen ja sen alla piileviä suvun historiaan liittyviä kryptisiä seikkoja, jotka saattavat paljastaa tuosta suvusta paljon enemmän vähemmän toivottuja tietoja, kuin miltä päällepäin ehkä näyttäisi aluksi tarjolla olevan.

Elokuva on hyvin painostava tunnelmaltaan ja pystyy hyvin vakuuttavasti luomaan epämiellyttävän pelottavan ilmapiirin hyvin kryptisen mytologiansa kaveriksi. Itse tarina on hyvin uniikki, eriskummallinen ja moniuloitteinen kokonaisuus, joka mahdollistaa sen, että ohjaaja Ari Aster pystyisi aivan vapaasti leikittelemään katsojan mielillä ja tunteilla avaten siinä ohessa paljon erilaisia mahdollisuuksia tarinan näkökulmasta katsoen ja edetä kaikkia ennakko-odotuksia vastaan. Sen lisäksi elokuva omaa hyvin traagisia ja täysin puskista yllättäviä kohtauksia, jotka pysäyttävät katsojansa mitä häiritsevimmillä tavoilla loksauttaen leukamme auki pidemmäksi aikaa.

Elokuvassa noin puolessa välissä on kaikkien muiden yläpuolella yksi täydellinen kohtaus, joka hetkeksi pysäyttää täysin katsojan sydämen. En halua sitä paljastaa tässä, koska se täytyy vain kokea itse raakana, mutta voin sen verran kyllä sanoa, että varsinainen tilanne ei ole se pelottavin asia kyseisessä kohtauksessa, vaan tietyn hahmon reaktio ja tapahtuneen tilanteen realisoiminen tekee kokonaisuudesta aivan järkyttävän pysäyttävän. Ihailen tuon kohtauksen esillepanoa erittäin paljon ja mielestäni kauhun ei tarvitse aina johtua visuaalisesta shokista tai äännekkäästä esillepanosta, kun pelkkä ajatuskin voi pelottaa enemmän kuin yksikään halpa säikäytys.

Roolisuoritukset ovat erittäin vakuttavia ja jäätävän mielettömiä kokonaisuudessaan. Yksikään suoritus ei paistanut läpi vajaavaisena tai sopimattomana, vaan jokaikinen tapaus hoiti työnsä erittäin hyvin kaiken kaikkiaan. Se oli minulle aivan järkyttävä shokki, kun sain kuulla, että elokuva pääenkilöä Annieta esittävä Toni Collette ei saanut säväyttävän erinomaisesta roolisuorituksestaan edes ehdokkuutta sen vuoden Oscareissa. Minun mielestäni hän olisi ansainnut vähintäänkin sen ehdokkuuden, jos ei itse voittoa. Muihin naispäänäyttelijöiden kategorian vaihtoehtoihin nähden tämä olisi päässyt heittämällä parin muun ehdokkaan tilalle, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Elokvua on visuaalisesti aivan törkeän upea tuotos, joka onnistuu tuomaan mitä upeimpia ja innovatiivisimpia kuvakulmia, sekä kamera-ajoja näytölle. Ne säväyttävät katsojansa mielettömällä visionäärisyydellään ja kekseliäisyydellään. Ohjaaja Ari Asterin tekemät visuaaliset ratkaisut ovat jossain määrin jopa niin uniikkeja, etten ole aiemmin itse törmännyt vastaaviin missään muussa elokuvassa. Elokuvassa on myös paljon symbolistisia viittauksia, sekä tulkinnanvaraisia merkityksiä kohtauksissa, jotka tekevät kokonaisuudesta entistä moniuloitteisemman ja mysteerisemmän.

Hereditary on hyvin erityislaatuinen kauhupainoitteinen perhedraamaelokuva, joka säväyttää katsojansa mitä mielettömimmällä tunnelmallaan, sekä upealla kryptisellä tarinallaan. Tarinan lopetus on aivan omaa ulottuvuuttaan ja jos seuraa tarinaa rivien välistä ja pystyy hahmottamaan kryptisemmän sanoman, niin elokuva avautuu kuin seesamin ovet konsanaan. Elokuva on ehdottomasti yksi modernin ajan parhaimmista kauhuelokuvista ja ymmärrän myös miksi istä ollaankin verrattu Manaajaan pelottavuutensa ja vaikutuksensa puolesta, vaikka tosin Manaaja ei kovinkaan pelottava tätä nykyä olekaan enää.

Tätä kyseistä omaperäistä kauhuelokuvaa on jossain määrin pidetty jopa modernin kauhun kulmakivenä ja voin ehdottomasti samaistua siihen. Ei välttämättä, että se olisi universaali valinta kenelle tahansa, mutta se kyllä on ehdottomasti kaiken ylistyksensä ansainnut. Täten en voi esimerkiksi heikkohermoisille tai häiritseviä asioita kammoville tahoille Hereditaryä suositella, mutta muussa tapauksessa ehdottomasti kokeilemaan jos tilaisuus tulee, sillä kyseinen elokuva on erittäin laadukas kaikin puolin. Olen nyt hyvin innoissani Ari Asterin seuraavasta elokuvasta Midsommarista, jonka pitäisi esitellä meille astetta erikoisempaa juhannuksen viettoa Ruotsista. Saas nähdä kuinka sekin elokuva onnistuu suoriutumaan kovista paineistaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.7.2019

Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com