Ohjaus: Quentin Tarantino
Pääosissa: Uma Thurman, Lucy Liu, Vivica A. Fox, Daryl Hannah,
David Carradine, Michael Madsen, Shin'ichi Chiba,
Julie Dreyfus, Chiaki Kuriyama
Genre: Toiminta, Rikos, Jännitys
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia
Tämä katsastus on siitä erityinen tapaus, etten ole Quentin Tarantinon elokuvilla ehtinyt itseäni vielä sivistää vuosien mittaan vähäisen kiinnostuksen vuoksi, mutta nyt siihen tulee muutos. Olen nähnyt elämäni aikana vain yhden Tarantino-elokuvan ja se on Django Unchained. Siihen tutustuin yllättäen Netflixin valikoimaa selaamalla ja nähtyäni Leonardo DiCaprion olevan mukana kyseisessä elokuvassa, päätin katsoa sen. Siitä elokuvasta lisää myöhemmin...
Nyt oli kuitenkin aika hypätä altaan syvempään päätyyn ja antaa elokuvalle kaikki mahdollisuudet säväyttää minut, sillä olin vältellyt sekä trailereita, että kaikkia mahdollisia arvosteluja Kill Billiin liittyen hyvin pitkään aikaan, jotta saisin mahdollisimman autenttisen ja muiden mielipiteistä riippumattoman katsastuksen aikaiseksi näin jälkijunassa. Olin siis lähes tietämätön mitä tuleman pitäisi, mutta olin juuri samaisesta syystä hyvin innoissani siitä. Onnistuiko Kill Bill Vol. 1 säväyttämään minut vai oliko kyseessä vain yliarvostettu teos? Selvitetään se yhdessä...
Päähenkilö, tunnettu nimellä Morsian, kuului aikaisemmin elämässään Deadly Viper -nimiseen salamurharyhmään, jota johti hänen rakastajansa Bill. Huomatessaan kantavansa Billin lasta sisällään, Morsian päätti karata elämäänsä palkkamurhaajana ja aloittaa uuden normaalin elämän Texasin polttavan auringon alla. Hän piakkoin löysi uuden rakkaan ja heidän hääharjoitustensa aikana kateellisuudesta vihainen Bill salamurharyhmänsä kanssa tulivat paikalle ja teurastivat kaikki paikalla olleet.
Verilöylyn loppuessa tapausta tutkivat poliisit huomaavat, että Morsian ei olekaan vielä kuollut vakavista vammoistaan huolimatta ja hänet kiidätetään pikinmiten sairaalaan. Neljä vuotta myöhemmin Morsian herää koomastaan ja huomaa syntymättömän vauvansa olevan poissa. Hän päättää lähteä kostoretkelle kostaakseen näille viidelle armottomalle sielulle, jotka veivät häneltä normaalin elämän ja tappoivat hänen vauvansa. Pysäyttääkö mikään voima surevan ja tuskan täyttämän äidin, joka näkee enää vain punaista silmissään?
Elokuvalla on hyvin eriskummallinen pohjustus tarinalle, jonka aikana pääsemme sen eriskummalliseen tunnelmaan ja asetelmaan käsiksi. Vaikka alussa kaikki tuntuukin olevan jokseenkin sumuista ja sekavan oloista, elokuva kuitenkin onnistuu vangitsemaan katsojan siitä huolimatta tiukkaan otteeseensa vahvan tarinankerrontansa avustuksella. Se on jaettu lukuihin, jotta katsoja pääsisi niiden välillä hengähtämään kaiken psykedeelisen toiminnan ja omaperäisen tarinansa keskellä. Elokuva vaatii katsojalta keskittymiskykyä ja senkin vuoksi on ihan hyvä, että pääsemme ajoittain keräämään ajatuksiamme kasaan näiden pienien taukojen aikana.
Tarinankerronta on vangitsevaa ja omaperäistä. Voin kyllä ihan varmuudella sanoa tässä vaiheessa, etten ole nähnyt yhtään elokuvaa, joka olisi näin erikoisesti kasannut tarinansa käyttäen jatkuvasti uusia metodeja ja yksityiskohtia. Vaikka ajassakin hypitään hyvin railakkaan oloisesti vailla huolia, tarina tuntuu olevan yllättävän yhtenäinen ja selkeä kokonaisuudessaan. Ohjaaja Quentin Tarantino on selkeästi lainannut tyylinsä ja saanut inspiraatiota lukuisista eri elokuvista ja genreistä tätä elokuvaa tehdessään, mutta se tapa, jolla nämä tavat ja yksityiskohdat yhdistetään toisiinsa, ovatkin kaiken kaikkiaan astetta vakuuttavampia ja omaperäisempiä suorituksia.
Kertoo jo paljon, että elokuva käyttää jopa animen voimaa hyväkseen tarinansa kertomisessa. Ei ihan jokaisessa elokuvassa käytetä näin laajalla säteellä tyylejä ja genrejä hyväksi, samalla kasaten niistä niin selkeän kokonaisuuden. Se osaa olla myös ylilyövän väkivaltainen elokuva, joka ei selkeästikään säästele vertaan minkään vuoksi, vaan antaa kaikkensa toimintansa ja viihdyttävyytensä puolesta. Monta eri tyyliä ja yksityiskohtaa on siivilöity yhteen tiukkaan ja armottoman veriseen pakettiin, joka säväyttää erikoisuudellaan ja uniikilla kokonaisuudellaan.
Elokuva avaa hahmonsa hyvin erikoisella tavalla, mutta erittäin perusteellisella otteella sekä kertojan, että lukuisten takaumakohtausten avustuksella. Niiden avustuksella pysymme yllättävän hyvin perillä käsiteltävästä maailmasta ja sen toimintatavoista, jotka tuntuvat olevan häikäilettömän raakoja ja radikaaleja. Morsiamen motiivit tekojensa taustalla ovat päivänselvät ja niiden taakse pystyy investoitumaan yllättävänkin paljon.
Se myös yllätti, ettei hänen oikeaa nimeä koskaan lausuta elokuvan aikana, vaikka selkeästi dialogissa esiintyykin. Sen lausuminen sensuroidaan piippausten voimalla, mikä kyllä tulee aivan puskista. Toisaalta sillä nimellä ei ole merkitystä, sillä itse hahmo on rakenteellisesti niin rikas ja ulottuva kokonaisuus. Muutkin hahmot pelasivat roolinsa tässä armottomassa asetelmassa mainiosti, vaikka keskittyminen olikin käytännössä kokonaisuudessaan Morsiameen.
Roolisuoritukset olivat oikein vakuuttavat. En ole koskaan kuullut kenenkään haukkuvan yhtään roolisuoritusta, kun puhutaan Quentin Tarantinon elokuvista, enkä kyllä ihmettele miksi. Hahmot ovat hyvin rikkaita perusteiltaan ja heidän esittäjät ovat valikoituja rooleihinsa tarkan suunnittelemisen tuloksena.
Elokuva on visuaalisesti erittäin miellyttävä ja monipuolinen kokemus itsessäänkin. Erilaisia visuaalisia tyylejä kokeillaan ja vaihdellaan hyvin tiuhaan tahtiin, mikä tekeekin kokonaisuudesta jossain määrin jopa psykedeelisen kokemuksen. Jotkut artistiset ratkaisut ovat suoraan sanottuna nerokkaita, kun taas toiset naurattavat järkyttävän paljon ylilyövillä luonteillaan. Musiikkivalikoima on itsessäänkin nerokkaasti koottu kokonaisuus, joka tuo elokuvaan vaadittavaa omaperäisyyttä ja tavanomaisesta poikkeavien tunnelmien risteytyksiä.
Kill Bill Vol. 1 on erittäin erikoinen elokuva istua läpi. Se vaatii katsojaltaan sataprosenttista keskittymistä erikoisesti kasatun tarinansa vuoksi, mutta samalla revittelee mielettömällä toiminnallaan ja raa'alla olemuksellaan tasapainottaakseen tätä uniikkia kokonaisuutta. Hymyilin tämän elokuvan aikana varmasti enemmän kuin mitä voisi olettaa ennakkoon ja nauroin sille enemmän kuin mitä laki luultavasti sallisi.
Eriskummallinen teos osasi viihdyttää koko kestonsa ajan ja kiinnostukseni siihen pysyi erittäin korkeana läpi elokuvan. Tämän jälkeen viimeistään minulle heräsi kiinnostus tutustua muihin Quentin Tarantinon teoksiin. Seuraavaksi matka jatkuukin Kill Bill Vol. 2:sen voimin, joka jäikin ohjaajan ainoaksi ja viimeiseksi jatko-osaksi tämän arvostetussa filmografiassaan. Olen kyllä erittäin kiinnostunut näkemään, kuinka tarina jatkuu ja kuinka vakuutavia ohjaajan muut teokset ovatkaan. Luultavasti hienoja kokemuksia edessä...
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti