Ohjaus: Jon Watts
Pääosissa: Tom Holland, Samuel L. Jackson, Jake Gyllenhaal, Angourie Rice,
Marisa Tomei, Jon Favreau, Zendaya, Jacob Batalon
Marisa Tomei, Jon Favreau, Zendaya, Jacob Batalon
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 9 minuuttia
Katsottuani uudestaan Spider-Man: Homecomingin, odotusarvoni hyvin odotettua jatko-osaa Far From Homea kohtaan nousivat huimasti. Ei ainoastaan, että edellisessä osassa tutustuimme ensimmäistä kertaa Peterin hahmoon tämän ollessa teini-ikäinen, mutta hän sillä kertaa myös oikeasti tuntuikin teini-ikäiseltä sekä ulkonäöllisesti, että luonteeltaan. Se on yllättävän laadukas elokuva kokonaisuudessaan, joka ei ainoastaan tuo mukanaan yhden Marvel Cinematic Universen parhaimmista roistoista näytölle Vulturen muodossa, vaan kaikkein tärkeintä, se onnistuu pohjustamaan ja kasvattamaan itse Peter Parkerin hahmoa hyvin ulottuvan tarinakaarensa avustuksella tehden Spider-Man: Homecomingista nimenomaan Peter Parkerin elokuvan enemmän kuin Hämähäkkimiehen.
Tuon erittäin miellyttävän kasvutarinan jälkeen saimmekin tietää yllättäen, että ensimmäinen jatko-osa toisi vihdoin vuosien odotuksien jälkeen yhden Hämähäkkimies-sarjakuvista tutun suosikkihahmon Mysterion ensimmäistä kertaa näytölle, jota odotin itsekin kieltämättä hyvin kauan jo Sam Raimin Spider-Man-trilogian jälkeen. Yllätyin kovasti, kun saimme tietää, että tämä mysteerinen hahmo liittyisi Marvel Cinematic Universeen mukaan jo tässä vaiheessa, sillä en uskonut sen tapahtuvan vielä edes vuosikymmeneen ollakseni täysin rehellinen kanssanne.
No, vihdoin rukouksiin vastattiin ja näyttelijäksi valittiin ainakin omasta mielestäni Hollywoodin parhaimmistoon kuuluva Jake Gyllenhaal, joka omalla karsimaattisuudellaan naulaa yleensä roolin kuin roolin tehden siitä välittömästi omansa. Oli siis sanomattakin selvää, että kuinka odottavaisin mielin odotin elokuvaa pelkästään senkin vuoksi. Kuinka tämä elokuva vastasi korkeisiin odotuksiini, kun kävimme Elokuvan taikaa-arvostelusivua ja YouTubessa Vernus-kanavaa pyörittävien ystävieni kanssa katsomassa sen lehdistönäytöksessä? Onnistuiko se yltämään edeltäjänsä loistoon vai oliko edessä taas yksi niistä pettävistä ensimmäisistä jatko-osista? Lisäykseksi vielä mainitsisin ennen varsinaista arvosteluani, että jos ette ole nähneet Avengers: Endgamea vielä tähän mennessä, sitten kannattaa jättää tämän arvostelun lukeminen myöhemmäksi, sillä se sisältää painavia spoilereita edellämainitusta elokuvasta.
Avengers: Endgamen tapahtumien jälkeen Midtownin tiedelukio päättää aloittaa lukuvuotensa uudestaan Thanosin napsautuksesta kadonneiden oppilaiden vuoksi, jotka palaavat yllättäen takaisin viisi vuotta myöhemmin ikääntymättä päivääkään. Koulu päättää järjestää kahden viikon luokkaretken Eurooppaan, jonne Peter Parker luokkansa kanssa osallistuvat. Venetsiaan saapuessaan Peter törmää odottamattaan vesipainoitteiseen Elementaaliin, joka rupeaa riehumaan ja tuhoamaan historiallisen kaunista kaupunkia.
Yrittäessään estää jättimäistä tuhoa, Peterin kaveriksi liittyy yllättäen vaihtoehtoisesta aikajatkumosta avuksi saapunut Quentin Beck, joka yrittää pysäyttää maailmalla riehuvat Elementaalit ennen kuin nämä neljä yliluonnollista olentoa tekevät tuntemastamme maailmasta selvää. Nick Furyn kehotuksesta Hämähäkkimies liittyy Elementaalien pysäyttämisoperaatioon mukaan Mysterioksi nimetyn Quentinin kaveriksi, jotka yhdessä yrittävät parhaansa mukaan estää maailmanlaajuisen katastrofin syntymistä. Onnistuuko Peter pelastamaan maailman varmalta tuholta vai onko mikään lopulta sitä miltä näyttää?
Spider-Man: Far From Home on siitä erikoinen elokuva, että se yhdistää teiniromanssin tyylin fantastiseen supersankaritoimintaan ja tekee sen hyvin vakuuttavasti. Se mikä siinä on vaikuttavaa on se, että tämä elokuva ei muistuta ollenkaan muita supersankarielokuvia, vaan tuntuu löytävänsä oman kultaisen tiensä ja uniikin tyylinsä jatkaakseen tämän nuoren supersankarin vakuuttavaa tarinaa. Elokuvan on tarkoitus tuoda jotain hyvin uniikkia ja uutta pöytään elokuvauniversumin neljännen vaiheen varalle ja sen se myös tekeekin erinomaisesti kikkaillessaan mitä mielettömimmillä juonenkäänteillään, sekä rohkeilla rakenteellisilla ratkaisuillaan. Sen ja monen muunkin asian vuoksi tämä jatko-osa tuntuukin niin kertakaikkisen erilaiselta ja virkistävältä kokonaisuudelta.
Peter Parkerin mielettömän syväluotaavan Homecoming-tarinakaaren jälkeen on upeaa nähdä kuinka hänen hahmoaan syvennetään lisää ja lisää erilaisin keinoin. Emotionaalisesti Tony Starkin kuoleman turmelemana Peter joutuu peltimiehen oppipoikana automaattisesti sellaiseen asemaan, jossa hänen odotetaan olevan Iron Manin saappaiden täyttäjänä. Peterin pään sisällä vallitsee jatkuva ristiriita, jonka aikana tämä pohdiskelee hartaasti, että onko hän vielä valmis ottamaan tarpeeksi vastuuta ja täyttää rakkaan mentorinsa saappaita yhteiskunnan odotuksien mukaisesti vai vaikuttaako valitettava kokemattomuus hänen itsevarmuuteensa.
On hienoa nähdä kuinka tätä hahmoa onnistutaan syventämään vieläkin syvemmälle draaman keinoin erilaisten vastoinkäymisten ja menetysten avulla. Edelleenkin Hämähäkkimiehen kokemattomuus ajaa sankarin tekemään hyvin teinimäisiä ja hätiköityjä päätöksiä, jotka sitten onnistuvat kääntymään häntä vastaan pahimmalla mahdollisella tavalla. Elokuvan aikana Peter oppii, että hän on paljon enemmän kuin varjo mentoristaan ja oppiessaan virheistään, tämä kasvaa hahmona jälleen kerran erityisen paljon.
Myös teinin tavanomaisen arkielämän ja supersankariuden välinen raja joutuu koetukselle pojan jatkuvasti tasapainotellessaan kahden vastuun välillä ja riskeeratessaan molempia puolia kaksoiselämästään kiperimpien päätösten vuoksi. Peter haluaa viettää aikaa kavereidensa kanssa, mutta ymmärtää supersankarina kantavansa itseäänkin suurempaa vastuuta, joka vaikuttaakin ajoittain negatiivisesti hänen elämäänsä.
Michellen hahmo onnistuttiin kyllä avaamaan yllättävän vakuuttavasti tässä elokuvassa selittäen tämän kyynisen sarkastisen olemuksenkin, joka omasta mielestäni ei ihan auennut Spider-Man: Homecomingissa. Hän oli ainoa hahmo, joka jäi minua nyppimään aiemmasta osasta, sillä en ymmärtänyt tämän varsinaista pointtia alkuunkaan, mutta tässä elokuvassa hän sitten täräyttääkin mitä miellyttävämmällä tavalla syventäen ja avaten hieman enemmän tämän mysteerisen luonteen toiselle puolelle. Tämän elokuvan aikana tämä vähän konemaiselta vaikuttanut hahmo onnistutaan syventämään hyvin miellyttäväksi ja inhimillisemmäksi kokonaisuudeksi, jonka tarinakaarta on upeaa seurata pitkin elokuvaa.
Quentin Beck, toiselta nimeltään Mysterio, on vaihtoehtoisesta aikajanasta tullut supersankari, joka on tullut pysäyttämään tuhoisat Elementaalit ennen kuin ne kasvavat pysäyttämättömän tuhoisiksi. Peterin liittyessä mukaan maailmanpelastusoperaatioon, kaksikko ystävystyy ja luo vankan siteen auttaessaan toinen toisiaan tehokaksikon tavoin sekä sankarin töissä, että sen ulkopuolella. En oikein aluksi lämmennyt sille, kuinka Mysterion hahmoa lähestyttiin tässä elokuvassa, mutta se kuitenkin käy erinomaisesti järkeen tässä universumissa ja sen asetelmassa luoden vankat motiivit sankaritekojensa taustalle. Hänen historiansa jää eittämättä hieman pimentoon, vaikka kertookin seikan sun toisen tapahtumista, jotka sitten ajoivat hänet nykyiseen tilanteeseensa.
Komedia on erittäin nasevaa ja oikeasti osuvaa, vaikka kaikki vitseistä eivät välttämättä osuisikaan toivottuun maaliinsa. Suurin osa siitä kuitenkin tuo elokuvaan hyvin paljon naurunalaisia hetkiä yrittämättä samalla liikaa painostaa elokuvaa yliyrittävällä otteella. Koko elokuvan alku on yllättäen hyvin koominen kaikessa kiusallisuudessaan, sillä se tuo vakuuttavasti teini-iän kiusallisen ilmapiirin monin eri tavoin esille valmistaen katsojat uppoutumaan samalla tämän kaksoiselämää elävän teinin tapahtumarikkaaseen maailmaan. Koomisen avauksen jälkeen elokuva löytää hyvin nopeasti erinomaisen tasapainon ja vakuuttavan rytmin tarinankerrontaansa, jonka vuoksi ajankulun unohtaa kokonaan uppoutuessamme Peterin erityislaatuiseen luokkaretkeen.
Ymmärrän ehdottomasti, että sarjakuvien rakastajat ja suurkuluttajat tulevat mitä luultavammin vihaamaan tiettyjä muutoksia ja muutamia kyseenalaistettavan rohkeita ratkaisuja, mutta heidän kuitenkin pitää huomioida samalla se, että nämä sarjakuvista lainatut hahmot ja tarinat on adaptoitu vain ja ainoastaan Marvel Cinematic Universeen istuvammaksi, jolloin väistämättömiä muutoksia ja kompromisseja on täytynyt tehdä, jotta kokonaisuus toimisi vaaditulla tavalla. Tietenkin jotkut näistä ratkaisuista pistävät sarjakuvia tietävät tahot hieromaan päätään ihmetyksestä, mutta kun arvostelee kyseistä elokuvaa vain sen pohjalta mitä se yrittää olla ja etenkin kyseisen universumin näkökulmasta katsoen, nämä muutokset käyvät järkeen täysin moitteettomasti.
Visuaalisesti elokuva osaa olla tajunnanräjäyttävä kokonaisuus ja leikittelee myös sillä hyvin mielellään, nyt kun vielä on mieletön illusionisti käytettävissä. Mysterio on illuusion mestari, mutta ei ehkä ihan sillä tavalla millä luulisimme hänen olevan. Yksi tietty kohtaus räjäytti mieleni unenomaisella mielikuvituksellaan ja hyvin syvän merkityksensä vuoksi. Se muistuttaa hyvin paljon Spider-Man: Homecomingin lopussa tapahtuvaa Peterin ja Adrianin kohtaamista, jossa he puhuvat keskenään ja laukovat toisilleen omaa näkemystään maailmasta, mutta tuntuu kyllä, että tällä kertaa tässä elokuvassa he nostavat rimaansa sen suhteen yhä ylemmäs, sillä tämä kohtaus on aivan mielipuolinen koettavaksi.
Spider-Man: Far From Home on hyvin omaperäinen ja laadukas jatko-osa, joka ei ainoastaan yllä edeltäjänsä tasolle, vaan vie Peterin hahmon paljon uniikimmalle ja ennalta-arvaamattomammalle tielle, jonka aikana tämä kasvaa ja kehittyy sekä supersankarina, että ihmisenä. Elokuva omaa hyvin erityislaatuisen tunnelman, joka hyppelehtii vakuuttavasti eeppisestä toiminnasta sydämen lämmittävään romanssiin ja kiusallisesta aikuistumisen tarinasta koomiseksi lomamatkaelokuvaksi. Vaikka siinä onkin monta tyyliä, se onnistuu tasapainottelemaan mestarillisesti niitä kaikkia pitäen samalla monimutkaisen kokonaisuuden vakuuttavasti koossa. En osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, että onko tämä elokuva edeltäjäänsä parempi, mutta sen voin sanoa, että ylsi kuitenkin odotuksiinikin nähden yllättävän lähelle.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 2.7.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Mää niin tykkäsin kans. Hyvää jatkumoa Avengersille 😀
VastaaPoistaEhdottomasti! Yllätyin jopa kuinka hyvä se olikaan!
Poista