Ohjaus: Andrés Muschietti
Pääosissa: James McAvoy, Jessica Chastain, Bill Hader,
Isaiah Mustafa, Jay Ryan, James Ransone,
Andy Bean, Bill Skarsgård
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 2 tuntia 49 minuuttia
Upean ensimmäisen It -elokuvan jälkeen on vihdoin aika seilata jatko-osan suuntaan, joka on ehdottomasti ollut yksi vuoden odotetuimpia elokuvia Avengers: Endgamen ja Once Upon a Time... in Hollywoodin lisäksi. Kuten edellisessäkin arvostelussa mainitsinkin, Stephen Kingin It on kiehtonut minua jo vuosien ajan sekä itse konseptina, että toteutuksena. Siinä käsitellään mielettömän upeasti sekä hyvin samaistuttavia, että ajoittain jopa erittäin häiriintyneitä teemoja aikuiseksi kasvamisesta, pelosta, sekä ystävyydestä.
Menimme Elokuvan taikaa -arvostelusivua pyörittävän ystäväni kanssa katsomaan elokuvan lehdistönäytöksessä ennakkoon ja kuten varmasti odottaakin saattaa, odotuksemme tätä elokuvaa kohtaan olivat ennakkoon aivan järkyttävän korkeat. Ei ainoastaan, että It: Chapter Two joutui yrittämään pitämään tasonsa yllä mahtavan edeltäjänsä varjossa, mutta sen piti myös onnistua tarinallisesta näkökulmasta hyvin monessa monimutkaisessa yksityiskohdassa ja seikassa, jotta niputettu kokonaisuus toimisi järkevästi ensimmäisen osan jatkeena.
Ensimmäisessä osassa käsiteltiin kiusatuista hylkiölapsista koostunutta ''luuseriklubia'', heidän aikuistumisen aikaisimpia vaiheita, sekä demonista muukalaisentiteettiä, joka järjesti lasten massakatoamistapauksia Derryn pienessä kaupungissa. Jatko-osassa taas tämä samainen luuseriryhmä palaa takaisin kahdenkymmenenseitsemän vuoden jälkeen kukistamaan Pennywiseksi itseään kutsuvan muukalaientiteetin uudestaan ja tällä kertaa myös lopullisesti.
Mitä kauemmas luuserit lähtevät Derrystä, sitä sumuisemmiksi heidän muistonsa siltä ajalta muuttuvat saaduista kokemuksistaan, sekä kauhuistaan. Kun ensimmäisessä osassa he käsittelivät sillä hetkellä tapahtuvia kauhuja, jatko-osassa he palaavat nuoruuden ajan traumoihinsa ja sen aiheuttamiin pelottaviin tilanteisiin, joista he menneisyydessään yllätyksellisestikin selvisivät tervejärkisinä.
Yllättävän nopeatempoisesti elokuvan tarina ja isomman kokonaisuuden jatke alustetaan, kuin myös aikuistuneet hahmot, jotka ovat kasvaneet erillään jo parin vuosikymmenen ajan. Se tuntuu alussa hiukan hakevan itseään ja tahtiaan, mutta onneksi lopulta onnistuu uppoamaan takaisin omaan toimivaan muottiinsa, jonka ensimmäinen osa kehitti ja vetämään katsojansa vakuuttavasti takaisin tähän erikoislaatuisen kutkuttavaan maailmaan, jossa kauhut tuntuvat kerääntyvän lumivyöryn lailla pitkin elokuvaa.
Elokuva ei ihan täysimittaisesti luota katsojan lähimuistiin edeltävän osan tapahtumien valossa, vaan omalla tontillaan jatkava ohjaaja Andy Muschietti päättää tuoda muutamia takaisinheittoja elokuvaan siltä varalta, että joku olisi jostain erikoisesta syystä esimerkiksi nukkunut ensimmäisen osan aikana missaten sen tärkeimpiä hetkiä ja kohtauksia. Jos edeltävää osaa on seurannut edes vähäsen sivusilmällä, niin oletetustikin tietää aiheesta enemmän ilman näitä suhteellisen tarpeettomia lisäyksiä, mitkä käsittelevät sitä, että mihin nämä käsiteltävät yksityiskohdat liittyvät ja keistä hahmoista on sillä hetkellä kyse.
Päästessään vauhtiin elokuva upottaa katsojansa helposti tähän kiehtovaan maailmaan takaisin ja pitää heidät yllättävän hyvin investoituneina loppuun asti elokuvan pitkästä kestostaan huolimatta. Se osaa olla myös jossain määrin häiritsevämpi, rohkeampi ja efektiivisempi tuotos ensimmäiseen osaan verrattuna. Tarina seuraa kirjan tapahtumia erittäin tiiviillä ja huolellisella otteella, sekä tuo hyvin vakuuttavasti legendaarisimpia ja muistettavimpia kohtia suosituilta sivuilta näytölle ja mitä upeimmalla tavallakin vielä.
Menneen ja nykyhetken välillä hypitään lähes jatkuvasti, eikä se oikeastaan edes haittaa, sillä hahmoja pohjustetaan, kehitetään ja syvennetään upealla tavalla elokuvan aikana. Heillä tuntuu olevan suurimmaksi osaksi varsin mainiot määränpäät sekä motivaatiot puskemassa heitä eteenpäin valitsemallaan tiellään, sekä konfliktit sekoittamassa toimivaa palettia. Sen myös haluaisin mainita, että aikuistuneita luusereita esittävät näyttelijät näyttävät pelottavankin samoilta kasvonpiirteiltään, kuin nuoremmatkin versionsa.
Ulkonäkökin saa meidät uskomaan yllättävän helposti ryhmän olevan samanlainen kuin nuorempana. Tosin heidän välinen kemiansa tuntuu hiukan erilaisemmalta, minkä vuoksi se vastapainona vähän syö sitä uskottavuutta. Jokainen aikuisnäyttelijä selkeästi yrittää adaptoida lapsinäyttelijöiden luomat hahmot ja persoonallisuudet näytölle parhaansa mukaan ja juurikin sen vuoksi kohtaukset saattavat ajoittain tuntua hieman eriluonteisilta nuorempien poikien tilanteisiin verrattuna.
Kirjasta on tuotu paljon yksityiskohtia ja kohtauksia, joita luultavasti ja valitettavasti vain lukija pystyy arvostamaan enemmän tavallisiin katsojiin verrattuna. Esimerkiksi uuden tuntemattoman hahmon Adrianin kohtalo pohjustaa Pennywisen paluuta, joka on kyllä hyvin keskeinen osa tarinaa kirjassa, vaikkei suoranaisesti liitykään luusereihin tai heidän kauhistuttaviin koettelemuksiin, muuten kuin Bill Skarsgårdin mestarillisesti esittämän Pennywisen muodossa. Elokuvan peilikohtaus toimii mainiosti aivan uutena lisänä, kun taas muut kohtaukset ovat adaptoituja lähes sanasta sanaan kirjasta. Niistä ei kuitenkaan syvällisyyttä ja symbolisuuksia puutu, mikä tekee monista kohtauksista paljon vakuuttavampia konteksteiltaan.
Elokuvan aikana onneksi pääsemmekin odotetusti käsittelemään myös entiteetin kiehtovaa alkuperää ja eriskummallista mytologiaa, joka on paljon syvällisempi, kuin mitä siitä päällepäin pystyisi esimerkiksi tarinasta tietämättömänä sanomaan. Tavallaan samalla tuo syvällisempi tieto syö Pennywisen pelottavuudesta paljon pois elokuvan aikana, kun saa tietää, että minkälaisesta olennosta on oikeasti lopulta kyse, mutta toisaalta se myös syventää enemmän uniikin olennon historiaa ja sen laajaa vaikutusta tähän pieneen huomaamattomaan Derryn kaupunkiin, joka se ehdottomasti oli ennen kaikkia näitä kauhun täytteisiä aikoja.
Se on ihan ymmärrettävä argumentti, jos syvällisyydestä ei välttämättä tykkää, sillä elokuvan lupaama kauhu saattaa huveta aikalailla minimiin, mutta omasta mielestäni se ei olisi muuten tuonut mitään uutta syvällistä kokonaisvaltaiseen tarinakaareen kehiin, ellemme olisi pääseet itse Pennywisen hahmoon käsiksi jossain määrin ensimmäisen osan keskittyessä pelkästään lapsiin ja heidän koettelemuksiin. Siksi tämä onkin lopulta vain preferenssikysymys, josta voisi kinastella päivät pitkät.
Vaikka menemmekin hyvin jännittävälle scifimäiselle tielle etenkin tarinan tarjoaman mytologian kanssa, siinä on ehdottomasti myös kutkuttavan miellyttävät kohtansa, jotka hyvin mahdollisesti jäävät positiivisina seikkoina katsojan mieleen pitkän istumisen jälkeen. Vaikka osa kohtauksista onkin käytännössä ensimmäisen osan parhaiden palojen osittaista kierrättämistä eri tilanneyhteyksissä, niissä silti onnistutaan tekemään tarvittavia muutoksia ja variaatioita, jotta ne tuntuisivat hieman omaperäisemmiltä ja tuoreehkoilta muunnoksilta alkuperäisiin verrattuna.
Teknisesti puhuttaessa elokuva tuo ehdottomasti jälleen kerran vakuuttavaa jälkeä pistäen jokaisen lantin peliin saadakseen kokonaisuuden puskettua oikealla tavalla nappiin. Sen lisäksi elokuvan tarjoama leikkaus ja hyvin kekseliäät kohtausten väliset siirtymät ovat niin vaikuttavan laadukkaasti ja upeasti toteutettuja artistisesta näkökulmasta, että ne jopa tuovat aivan oman lisänsä elokuvan luonteeseen. Visuaaliset efektit ovat suurimmaksi osaksi mestarillisen vakuuttavia aivan kuten ensimmäisessäkin osassa asian laita olikin muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta.
Jos tykkäsitte ensimmäisestä osasta, toinen osa onnistuu vakuuttavasti viemään katsojan pintaa syvemmälle Stephen Kingin luoman It:n ytimeen ja sen astetta painostavampiin yksityiskohtiin. Jos se taas ei teille ihan uponnut, niin tämä elokuva ei sitten välttämättä tarjoa enempää iloa kyseisen jatkeen muodossa. Mielestäni toinen osa on erittäin hyvä syvällisempi askellus konseptin mielenkiintoiseen ytimeen lähes erinomaiselle ensimmäiselle osalle, joka saattaa kuitenkin normaalista katsojasta tuntua vain ylipitkältä ja hitaalta jännityselokuvalta vailla sen kummempia pelotteluita ja merkitystä.
Omasta mielestäni tämä elokuva kuitenkin onnistui tehtävässään ja onnistui myös erittäin vakuuttavasti kaikkien riskiensä painostaessa kannoilla. Tarina saatiin päätökseen ja vaikka monet katsojat, mukaanlukien kannattajat, eivät välttämättä tule tykkäämään lopetuksesta, itselleni sen syvällinen merkitys ja massiivinen takaisinmaksu oli juuri sitä mitä toivoinkin tuotoksen tuovan meille näytölle. Siinä on myös muutama positiivinen yllätys viittausten ja nopeiden vierailuiden muodossa, jotka saattavat yllättää katsojan täysin olemassaolollaan.
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Loistavasti tiivistetty. Kauhun ystävänä taputtelen aina käsiä yhteen kun Stephen Kingin kirjoista saadaan irti jotain uutta.
VastaaPoistaKiitoksia! Olen samaa mieltä asiasta!
Poista