Ohjaus: Lulu Wang
Pääosissa: Awkwafina, Shuzhen Zhao,
Tzi Ma, Diana Lin, Lin Hong, Yang Xuejian,
Becca Khalil, Jiang Yongbo, Chen Han, Aoi Mizuhara
Genre: Komedia, Draama
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Olen viime aikoina ruvennut tosissani avartamaan käsitystäni elokuvista matkustelemalla maailmalla katsastusteni suhteen. Vaikka olinkin aikoinaan hyvin skeptinen muiden maiden tuotantojen suhteen, olen nyt vihdoin alkanut leppymään ajatukselle maailmanlaajuisesti laadukkaasta liikkuvan kuvan taiteenmuodosta, sillä ennen en katsonut mitään muuta kuin Hollywoodin puskemia valtavirtaelokuvia. Onneksi ajat muuttuvat ja ihmiset aikuistuvat...
Jäähyväiset on A24-studion tuottama elokuva, joka perustuu oikeaan valheeseen. Lähdin katsomaan teosta täysin tietämättömänä käsiteltävästä aiheesta ja tarinasta. Olen tietenkin kuullut paljon ylistäviä kommentteja kyseisestä elokuvasta, mutta päätin pitää odotukseni mahdollisimman alhaisina, koska en vain yksinkertaisesti tiennyt mitä odottaa tältä elokuvalta. Olin kuitenkin enemmän kuin valmis katsomaan sen ja toivoin sen avaavan silmäni kokonaan turhasta skeptisyydestä.
Kiinalaisperhe saa yllättäen tietää isoäidissä kehkeytyneestä keuhkosyövästä, tämän käytyä lääkärintarkastuksen ohessa kuvauttamassa koko kehonsa mahdollisten vaivojen pelossa. Tieto leviää pian koko suvun tietoisuuteen, mutta he yhteistuumin päättävät olla kertomatta siitä isoäidille itselleen. He päättävät pitää teeskennellyt häät, jotta koko suku voisi kerääntyä yhteen herättämättä isoäidissä suurempaa ihmetystä.
Yhdysvaltoihin muuttanut lapsenlapsi Billi saa kuulla suru-uutisen ja päättää lähteä vanhempiensa kielloista ja varoituksista huolimatta kuolevan isoäitinsä luokse. Tämän tietämättömyys asiasta hankaloittaa heidän yhdessäoloa, sillä asia painaa piinaavasti nuorukaisen mielessä emotonaalisella tasolla. Onnistuuko Billi pitämään pintansa ja kunnioittamaan vanhaa perinnettä vai sortuuko hän tunteidensa armoille?
Ohjaajalla Lulu Wangilla on selkeästi tietämystä käsiteltävästä kulttuurista ja hän kertoo tarinansa omasta näkökulmasta katsottuna. Elokuva tuntuu nimittäin kokonaisvaltasesti hyvin henkilökohtaiselta kertomukselta, kuin vain keksityltä konseptilta. Hän on haastatteluissa kertonutkin elokuvan seuraavan hänen omia kokemuksiaan hyvin samantyylisessä tilanteessa muuttaen muutamia pieniä yksityiskohtia siellä sun täällä, jotta kokonaisuus toimisi yhtenäisesti näytöllä.
Idän ja lännen kulttuurisia eroja käsitellään elokuvassa paljon. Ei ainoastaan, että se herättää paljon keskustelun aihetta itsessäänkin, mutta niiden erot ovat hyvin suuret, kun niitä aletaan vertaamaan toisiinsa. Kuten elokuvassakin kerrotaan, lännessä arvostetaan enemmän oma-aloitteista itsenäisyyttä, kun taas idässä seurataan hyvin tarkasti perinteitä ja eletään yhteistä perhe-elämää ''yksi kaikkien puolesta'' -mentaliteetilla. Näinhän se myös toimii ihan yleiselläkin tasolla oikeassa elämässä ja siksi elokuvaan pystyy samaistumaan lähes kenen vain näkökulmasta katsottuna.
Tarinassa käsiteltävän suvun ilmapiiri on hyvin lämminhenkinen ja näin venäläissyntyisenä ihmisenä pystyn sanomaan varmuudella, että kulttuurisesta näkökulmasta katsottuna voin samaistua perheen olemukseen täysin perusteellisesti. Itämainen kulttuuri perustuu hyvin tiukasti perhe-elämään ja yhdessäoloon. Elokuva vakuuttavasti välittää suvun ylä- ja alamäet näytölle painellen juuri oikeita nappuloita matkan varrella saadakseen emotionaalisen reaktion katsojissa aikaiseksi.
Elokuvan hahmot eivät tuntuneet vain hahmoilta - ne tuntuivat oikeilta ihmisiltä. Se, jos mikä, on tämän elokuvan suola. Katsojana sitä pystyy kuvittelemaan itsensä kokonaan - tai jossain määrin - amerikkalaistuneen Billin saappaissa ja näkemään myös oman perheen dynamiikan piirteitä hänen suvussaan. Pystyn itse samaistumaan elokuvan tarjoamaan materiaaliin hyvin henkilökohtaisella tasolla, sillä kuten kiinalaisilla, venäläisilläkin arvostetaan samoja perheen arvoja ja periaatteita - olkoot ne yhteiselossa tai yksilötasolla.
Hyvin nopeasti katsojana onnistutaan investoitumaan hahmoihin, sekä elokuvan tarjoamaan tunnelmalliseen tarinaan. Ei ainoastaan, että hahmot avautuvat kuin kukat konsanaan reilun puolitoistatuntisen aikana, mutta heidän välinen kemia toimii näytöllä erheettömästi. Visuaalinen tarinankerronta on hyvin vaikuttavaa ja emotionaalisesti latautunutta. Ei ainoastaan, että se onnistuu välittämään läpikäytäviä tuntemuksia efektiivisesti, mutta se pystyy myös pohjustamaan hahmojaan sanomatta sanaakaan.
Roolisuoritukset ovat erinomaisia ympäri pöydän, eikä yksikään hahmo tunnu tarpeettoman pinnalliselta muihin hahmoihin verrattuna - ottaen huomioon heidän rooliensa koot tarinassa. Kaikilla hahmoilla ja näyttelijöillä on selkeä suunta elokuvassa ja he onnistuvat hyvin vakuuttavasti pitämään kokonaisuuden yhtenäisenä hengittävänä organismina. Nostaisin tästä erinomaisesta hahmokaartista pari nimeä esiin, vaikka mielestäni jokaikinen antoi kaikkensa rooleissaan. Billiä esittävä Awkwafina, joka on kerran aiemmin minulle tullut katsastuksissani vastaan Jumanji: The Next Levelin yhteydessä, on tässä elokuvassa aivan käsittämättömän vakuuttava tapaus.
Ei ainoastaan, että hän aiemmista komediapainoitteisista rooleistaan tunnettuna rykäisee upean draamapainoitteisen suorituksen tässä elokuvassa kaikkia odotuksia vastaan, mutta mielestäni hän ansaitsisi ehdottomasti suurta tunnustusta varteenotettavasta työstään. Toisena osapuolena nostaisin ehdottomasti toisena päähahmona toimivan Shuzhen Zhaon esittämän isoäidin valokeilaan. Hän tuo erinomaisesti lämminhenkisen tasapainon näin muuten vakavalta tuntuvaan kokonaisuuteen ja onnistuu elämäniloa uhkuvalla uskottavuudellaan pistämään kenet tahansa katsojan hymyilemään.
Harvinaisesti tämä elokuva onnistui myös opettamaan minua muutamasta kulttuuripohjaisesta asiasta. Nimittäin kuolemaa käsitellään elokuvassa hyvin kiehtovalla tavalla. Kun joku kuolee, vainaja muistetaan ihan kuin hän olisi edelleenkin elossa heidän seurassaan. Kuolema on monille itämaisille kansoille pyhä asia ja arvostan sitä ajatusta todella paljon. Se kertookin kuinka läheisiä he toisilleen ovat ja kuinka paljon he tarkoittavat heille menehtymisensä jälkeen.
Jäähyväiset on emotionaalisesti osuva ja tunteikas elokuva, joka onnistuu lämminhenkisyydellään tekemään kokonaisuudestaan jotain niin sanoinkuvaamattoman kaunista ja uniikkia. Tämä elokuva osui ja upposi syvälle sieluuni. Minusta tuntuu, että tämä vuosi tulee olemaan minulle aasialaisten elokuvien juhlistamista, sillä näin ensiaskeleiltani voin ainakin sanoa, että olen rakastanut kaikkea mitä olen toistaiseksi kokenut siltä puolelta maailmaa. Odotan innolla lisää ohjaaja Lulu Wangilta ja A24-studiolta, joka tuntuu viimeisten vuosien aikana julkaisevan pelkkiä mestariteoksia.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti