Ohjaus: Taika Waititi
Pääosissa: Roman Griffin Davis, Thomasin McKenzie,
Scarlett Johansson, Taika Waititi, Sam Rockwell,
Rebel Wilson, Alfie Allen, Stephen Merchant
Genre: Komedia, Draama, Sota
Genre: Komedia, Draama, Sota
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Satiirit. Nuo hyvin omaperäiset ja uniikit näkemykset maailmasta, jotka eivät ainoastaan kommentoi yhteiskunnallisia vitsauksia, mutta kritisoivat myös niiden toimintakaavoja ja aatteita ajoittain hyvin painostavallakin tavalla. Itselleni nämä elokuvat eivät välttämättä ole niitä kaikkien aikojen miellyttävimpiä kokemuksia elokuvina, mutta tiedostan kyllä monen nimikkeen laadukkuuden ja saatan jopa ajoittain yllättyä niiden viihdyttävyydestä. Esimerkiksi American Psycho on minulle sellainen elokuva, joka ei välttämättä aihealueeltaan ole kaikista ihanteellisin, mutta rakastan sitä sen kekseliään, sekä moniuloitteisen esillepanonsa vuoksi.
Jojo Rabbitin kanssa minulla oli hyvin ristiriitainen suhde ennakkoon, sillä en oikein onnistunut innostua sen tarjoamista markkinointimateriaaleista. Jokin vain tuntui työntävän minua pois sen luota - tuskin Adolf Hitler yksinään kuitenkaan. Elokuva on saanut näin yleisesti ottaen hyvin positiivisen vastaanoton maailmalla, vaikka onkin onnistunut myös joitain yhteiskunnan sotureita suututtamaan käyttämällä hyvin arkaa aihealuetta komediansa pohjana. Sanon vain vastaukseksi, että musta huumori on kuin koirapilli, kaikki eivät kuule sitä...
Jojo Betzler on nuori poika, jota on valistettu natsipropagandalla pienestä pitäen. Se on muuttanut hänet lopulta verenhimoiseksi pikkunatsiksi, jolle sota ja parhaana oleminen on kaikkein tärkeintä maailmassa. Poika on luonut itselleen alitajuntaisesti mielikuvituskaverin idolinsa Adolf Hitlerin pohjalta, joka toimii hänen innovattorina sekä poliittisissa, että yhteiskunnallisissa asioissa pitkin tämän tapahtumarikasta elämää.
Eräänä päivänä hän lähtee natsileirille, josta lapset palaavat valmiina ''aikuisina sotilaina''. Siellä käydään läpi hirvittäviä asioita sodasta ja sodankäynnistä, joita he sitten pääsevät käyttämään hyväkseen tulevaisuudessa kukistaakseen juutalaiset, sekä muun maailman. Jojon äiti yrittää taas salaa saada pojan maailmankuvan käännettyä suvaitsevampaan suuntaan, jolloin sekä yhteiskunnallinen paine, että hänen oma käsityksensä maailmasta järkkyy. Mitä tapahtuu, kun kaksi toisistaan radikaalisti eroaava aatetta vetävät köyttä samanaikaisesti pojan tulevaisuudesta?
Jojo Rabbit on siitä erikoinen elokuva, että kaikkia odotuksia ja epäilyksiä vastaan, se onnistuu kuin onnistuukin tempaamaan mukaansa, vaikka käsiteltävä aihe saattaakin olla joillekin hiukan vaativa. Se vaatii katsojaltaan vankkumatonta mustan huumorin suodatinta saadakseen sanomansa siirrettyä suunnitellulla tavalla vastaanottajan mieleen. Huumori on hyvin erityislaatuista, sillä se käyttää hyvin yliylöviä oletuksia, sekä stereotypioita ja hyvin kirjaimellisessa muodossa komedian kulmakivenä.
Elokuva käsittelee Jojon matkaa natsifanaatikkona, jonka maailma mullistuu eräänä päivänä, kun hän löytää kodistaan jotain odottamatonta. Tämä konflikti on erittäin laadukkaasti alustettu ja pohjustettu kokonaisuus, joka elää ja hengittää tarinan edetessä eteenpäin. Se onnistuu haastamaan Jojoa monin eri tavoin elokuvan aikana, minkä vuoksi kaikista eriävistä ideologioista ja uskomuksista huolimatta pystymme ymmärtämään häntä lapsen näkökulmasta katsottuna.
Roman Griffin Davis on aivan käsittämättömän lahjakas lapsinäyttelijä. Hänen roolisuorituksensa Jojona löi minut täysin ällikällä. Ei ainoastaan, että hän onnistuu niin luonnollisen oloisesti asettumaan natsipojan saappaisiin keskelle pojan tapahtumarikasta matkaa, mutta hän tuo niin paljon inhimillisyyttä ja syvyyttä hahmoonsa mukautuvalla ja suoraan sanottuna näyttämön omistavalla asenteellaan, että on vaikeaa löytää yhtä vakuuttavaa suoritusta lapsinäyttelijältä etenkään viime vuosien aikana. Uskoisin vahvasti, että tästä pojasta kuullaan vielä jatkossakin.
Vaikka en ole ennen tykännyt tai välittänyt satiireista, on kyllä pakko sanoa, että ne alkavat pikkuhiljaa voittamaan minua puolelleen yhä enemmän ja enemmän ajan kadotessa historiaan. En ole vieläkään täysin myyty kyseiselle genrelle, mutta vauvan askelia kuitenkin otetaan vähintään eteenpäin asian tiimoilta. Teknisesti elokuva on oikein mainio ja monipuolinen kokonaisuus, joka leikittelee editoinnillaan ja leikkauksillaan hyvin näyttävin ja kekseliäin tavoin.
Voin myös varmuudella sanoa sen, että Taika Waititin luomus osaa viihdyttää absurdin ylilyövällä otteellaan alusta loppuun asti. Tykkäsin elokuvasta yllättävänkin paljon, vaikka siinä onkin muutamia seikkoja joita itse ehkä parantelisin. Vaikka se on kokonaisuudessaan oikein toimiva ja laadukas teos, mielestäni olisi ollut mahdollista paneutua hahmoihin hieman enemmänkin, jotta elokuva tuntuisi entistä efektiivisemmältä ja kokonaisvaltaisemmalta kokemukselta.
Tai sitten vaihtoehtoisena ratkaisuna elokuvasta olisi voinut tehdä hiukan lyhyemmän, jotta hieno tunnelma ja upea tarina kannattelisi loppuun asti yhtä pirteästi kuin alussa. Siitä huolimatta Jojo Rabbit on satiiri, jota suosittelen ehdottomasti lämmöllä, mutta en välttämättä ihan kaikille kuitenkaan. Avoin mieli ja mukautuminen mustaan huumoriin on kuitenkin vaadittavaa, jotta sanoma menisi oikealla tavalla perille. Muuten saattaa olla loukkaava näytös edessä sekä kukkahattutädeille, että -sedille.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti