Ohjaus: David Fincher, Andrew Douglas, Asif Kapadia, Tobias Lindholm
Pääosissa: Jonathan Groff, Holt McCallany, Anna Torv,
Stacey Roca, Hannah Gross, Joe Tuttle,
Cotter Smith, Sonny Valicenti
Genre: Rikos, Draama, Jännitys
Jaksoja: 10
''How can we get ahead of crazy, if we don't know how the crazy thinks?''
Muistan erityisen hyvin, kuinka suuren suosion tämä Netflix-sarja julkaisuvuotenaan sai. En tuolloin ollut kovin kiinnostunut siitä ja lopulta jopa unohdin sen olemassaolon. Kun toista tuotantokautta ruvettiin mainostamaan, sarja rupesi toden teolla kiinnostamaan. En tiennyt siitä mitään muuta ennakkoon kuin, että se käsittelee rikostutkintoja ja sarjamurhaajia, mutta katsoessani avausjaksoa, olin jo myyty ensimmäisen tutkittavan tapauksen kohdalla.
FBI:n panttivankineuvottelija Holden Ford siirretään opetusehtäviin itsemurhaan johtaneen panttivankitilanteen jälkeen. Mies ei itse toivoisi väistyvän kenttätöistä, mutta hänen pomonsa määrää hänet toiveista huolimatta uusiin tehtäviin. Bill Tench, kokenut veteraaniagentti, saa Holdenin avustajakseen opetustarkoituksiin, mutta opetuskiertueen aikana he ajautuvat sivuprojektin matkaan sarjamurhaajien tutkimisen osalta. Tämä tie rupeaa avaamaan suuria mahdollisuuksia, jotka saattaisivat mahdollisesti muuttaa rikosten tutkimisen kokonaan.
Kyseinen sarja perustuu John E. Douglasin ja Mark Olshakerin kirjoittamaan kirjaan Mindhunter: Inside the FBI's Elite Serial Crime Unit, joka koostuu oikeiden sarjamurhaajien profiiloimisesta ja lukuisista haastatteluista. Kirjan tarkoituksena on ollut käsitellä aihetta psykologisesta näkökulmasta katsottuna ja selvittää syitä rikokseen kurkistamalla itse tekijöiden päihin. Rakastan psykologiaa käsitteenä ja etenkin jonkin sarjan tai elokuvan lähestymistapana, sillä sillä tavalla aiheeseen pääsee käsiksi paljon syvemmälle.
Rikollisuus on muuttunut ajan saatossa massiivisesti. Ennen rikokset, kuten tässä tapauksessa murhat, olivat paljon yksinkertaisempia ja arvattavampia tapauksia. Ne kohdistuivat suurimmaksi osaksi lähipiiriin tai tuttuihin, jotka olivat syystä tai toisesta yhteydessä murhaajaan, kun taas nykyään ei heillä välttämättä ole tuota yhteyttä varmistamassa tekijää. Nykyään motiivikaan ei välttämättä ole itsestäänselvyys, sillä joskus sitä ei tunnu olevan ollenkaan.
Holden Ford kiinnostuu rikostutkinnan psykologisesta puolesta ja päättää avartaa työnsä ohessa tietämystään laajemmaksi päästäkseen modernisoidun rikollisuuden ytimeen käsiksi. Hän lähestyy rikostutkintaa hyvin omaperäisellä tavalla, sillä tätä psykologista lähestymistapaa ei ole vielä koskaan ennen edes mietitty käyttöönoton suhteen. Sitä nimittäin pidettiin FBI:n sisällä paheksuttavana ja ylilyövänä ajatuksena alkuunkin, joka vain uhmasi pyhiä tutkimiskäytäntöjä. Aluksi Bill tuntuu hieman epäröivän kokeilun suhteen, mutta hänen kollegansa onnistuu kääntämään tämän pään ja näyttämään pinnan alla piilevän potentiaalin.
Holden uppoutuu rikollisten päiden sisään ymmärtääkseen heidän käyttäytymistään ja tapaakin matkan varrella hyvin poikkeavia henkilöitä, jotka ovat tehneet hirvittäviä asioita uhreilleen. Tällä tutkimuksellaan hän pyrkii löytämään mahdollisen kaavan tai toimintamallin, jonka avustuksella pystyisi profiloimaan murhaajia eri nimikkeiden alle ja yrittää selvittää kauheiden tekojen lähtökohtia, sekä perimmäisiä motiiveja, estääkseen samanlaisia tapauksia tapahtumasta tulevaisuudessa.
Jakso jaksolta Holden tuntuu olevan yhä kinnostuneempi sekä innostuneempi tutkittavan aiheen suhteen. Pelko ammattimaisesta suhteesta itse aihealueeseen ja sen eskaloitumisesta on jatkuvasti läsnä, vaikka myöhemmässä vaiheessa se puhkeaakin kukkaan toden teolla tilanteiden kiristyessä ja kontrollin kadotessa. Arvostan todella paljon, kuinka sarja ei pidä katsojaansa suorastaan idioottina, vaan pyrkii nimenomaan rohkaisemaan tätä katsomaan tarkasti ja etsimään vastauksia jatkuvasti ilmoilla leijuviin kysymyksiinsä.
On kiehtovaa nähdä kuinka Holdenin ja Billin tutkimukset vaikuttavat hyvin henkilökohtaisella tasolla heidän kotioloihinsa asti, jolla taas onnistutaan nämä hahmot inhimillistää samaistuttavalla tavalla. Ei ainoastaan, että he joutuvat käsittelemään rikoshistorian hirvittävimpiä rikollisia ympäri maata, mutta he joutuvat uppoutumaan ihan oikeastikin pää edellä syvään päätyyn löytääkseen vastauksia tai osia niistä.
Teknisesti sarja on hyvin onnistunut kokonaisuus sekä visuaalisesta, että rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna. Upeasta kuvauksesta hillittyyn värimaailmaan, sarja onnistuu heijastamaan tunnelman ankeuden ja realistisuuden vakuuttavasti näytölle. Tarina on tahditettu jakso jaksolta erittäin luontevasti ja silmiä miellyttävä leikkaus piti huolen siitä, että sarjalla olisi tiukka ote katsojastaan alusta loppuun asti. Osa sarjan sivujuonteista pohjustavat ja rakentavat hahmoja erittäin perusteellisella tavalla ja jotkut niistä taas jäävät ykävän pinnallisiksi ja hiukan tarpeettomiksi umpikujiksi.
Aika menee vimmatulla tavalla eteenpäin, muuta sitä ei edes temmellyksessä huomaa, sillä itse tarina on kerrottu niin tasapainotetulla ja luontevalla tavalla. Se koostuu suurimmaksi osaksi pitkistä dialogikohtauksista, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistuvat nostamaan hyvin painavia teemoja ja kutkuttavia keskustelukokonaisuuksia pinnalle katsojan pureskeltavaksi. Nämä dialogikohtaukset eivät ainoastaan nostata monenlaisia tunteita, mutta ne myös paljastavat yhä enemmän ja enemmän hahmoistamme, sekä heidän persoonallisuuksistaan.
Holdenin ja Billin välinen kemia toimii näytöllä vangitsevana voimana ja pystymme investoitumaan hyvin nopeasti heidän tuntemuksiinsa ja kokemuksiinsa. Siitä voimme kiittää kahta erinomaista näyttelijää Jonathan Groffia ja Holt McCallanyä, jotka onnistuvat katoamaan rooleihinsa käsittämättömän upealla tavalla. Myös Anna Torv neuvokkaana psykologian tohtorina Wendy Carrina ja Cameron Britton pahamaineisena Edmund Kemperinä ansaitsevat ehdottomasti omat kunnianmainintansa.
Mindhunter on hyvin rikas ja moniuloitteinen sarja, joka ei ainoastaan onnistu imaisemaan katsojaansa kutkuttavan aiheensa äärelle, mutta onnistuu myös vakuutavasti haastamaan häntä miettimään ja rakentamaan massiivista Se7en-elokuvan tyylistä palapeliä mielessään. Sarjan ensimmäisen tuotantokauden vimeinen jakso on erittäin laadukas ja kutkuttava jännitysspektaakkeli, joka loppuu kuin avoin kirja jättäen tilanteen aivan levälleen keskelle kaaosta. Suosittelen suuresti tätä jokaiselle katsottavaksi, vaikka ei välttämättä jokaiselle ihan sopisikaan. Siitä huolimatta, en malttaisi enää odottaa toisen tuotantokauden katsomista...
Lähteet: kansikuva ja sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti