Pahat pojat | Bad Boys (1995) - arvostelu



Ohjaus: Michael Bay
Pääosissa: Martin Lawrence, Will Smith, Téa Leoni,
Joe Pantoliano, Theresa Randel, Tcheky Karyo,
Michael Imperioli, Frank John Hughes
Genre: Toiminta, Komedia, Rikos
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia

Voi että. Muistan erityisen hyvin kuinka nuorempana poikana pidin tätä elokuvaa toimintaelokuvien aatelina, mutta kun nyt tuli aika katsastaa se pitkästä aikaa uudestaan, en muistanut ennakkoon lähes mitään. En muistanut tarinaa tai sen suuntausta - vaikka hahmot olivatkin hyvin tuttuja ja syystäkin. Muistin käytännössä vain sen, että kaksi huumepoliisia sekoilee menemään nahistellessaan toistensa kanssa jatkuvalla syötöllä ja nainen on jossain tekemisissä heidän kanssaan. No, en ollut väärässäkään, mutta aika laihat muistot olivat kieltämättä kättelyssä.


Pahat pojat -elokuva on Michael Bayn esikoinen, mikä näkyy selkeästi tuotoksen tyylissä ja esillepanossa, mihin ehdottomasti palaamme vielä myöhemmässä vaiheessa. Lähdin katsomaan elokuvaa tyhjällä mielellä, sillä halusin kokea sen mahdollisimman puolueettomasti ja autenttisesti. Oli myös kiehtovaa nähdä teos tällä kertaa kokeneemmin silmin. Huomasinkin hyvin pian alkukohtauksen jälkeen, että muistin elokuvasta yllättävänkin paljon, mutta kaikki se tieto oli vain piilotettuna syvälle mieleni perukoille. Toimiko elokuva tällä kertaa ollenkaan vai oliko se jo kättelyssä menneen talven lumia minun tapauksessani?

Kun Miamin poliisilaitoksen takavarikoitu huumelasti viedään yhden yön aikana, huumepoliisikaksikko Mike Lawrey ja Marcus Burnett lähetetään selvittämään sotkua kaupungin hämärimmille kaduille. Koko osasto on lakkauttamisen uhan alla ja heille annetaan seitsemänkymmentäkaksi tuntia aikaa selvittää, sekä palauttaa kadonneet huumeet, mutta kun  operaatio muuttuu kuolettavaksi ja varkaat kidnappaavat miesten ainoan silminnäkijän, tilanne muuttuu henkilökohtaiseksi. Nopeita autoja, upeita naisia ja runsaasti pahoja poikia on luvassa, mutta onko elokuva lopulta myös hyvä?


Sanotaanko nyt niin, että vaikka elokuva ei välttämättä tarjoa hyvin yksinkertaista toimintapanoitteista kaavaa enempää rakenteellisesti puhuen, viihdyttävä se osaa kuitenkin ehdottomasti olla siitäkin huolimatta. Tämä elokuva ei pyörikään itse tarinan tai toiminnan varassa, vaan kaksi päähahmoa ja heidän upea komediapainoitteinen kemiansa pitää huolen siitä, että elokuva ei sorru pitkäveteisyyteen ja turhanpäiväisyyteen.

Will Smithin esittämä Mike Lawrey on vastuuton naistenmies, joka nauttii elämästään täysillä sooloilevalla olemuksellaan, kun taas Martin Lawrencen esittämä Marcus Burnett on perheellinen ja aloilleen asettunut poliisi, joka hoitaa tavallisesti työnsä rauhallisuuden kautta. Hänen partnerinsa vetääkin tämän leikkisälle tielle operaatioiden aikana, jotka aiheuttavat paljon tiukkoja tilanteita ja odottamattoma käänteitä matkaan. He ajautuvat jatkuvasti sanaharkkaan ja käyttävät sitä ajoittain myös hyväksi poliisityössään.


Ei ainoastaan, että se nappaa katsojan kuin katsojan hyvin mukaansatempaavalla konseptillaan, huumorillaan ja yksinkertaisuudellaan, mutta se myös ehdottomasti onnistuu pitämään katsojan kiinnostuksen yllä nopean tahdituksen avustuksella. Vaikka aluksi tunsin skeptisyyttä elokuvaa kohtaan, se onnistui hyvin pian voittamaan minut puolelleen kevytmielisellä tunnelmallaan, joka osaa naurattaa katsojaa kuin katsojaa tilanteessan kuin tilanteessa. Välillä se kyllä sortuu vakavuuden puolelle kontekstinsa puolesta, mikä kieltämättä syö hieman elokuvan uskottavuutta, sillä se yrittää ajoittain tuntua oikeasti vakavasti otettavalta teokselta, vaikka koko konsepti nojaakin enemmän komediapainoitteisuuteen, kuin draamaan.

Kun tilanne eskaloituu ja operaatio saa uusia keppejä renkaisiinsa Tcheky Karyon esittämän antagonistin Fouchetin peliliikkeiden toimesta, Mike ja Marcus joutuvat todellakin massiivisen koettelemisen kohteiksi. Operaatio ei ainoastaan vaikuta heidän työhönsä, mutta nyt myös henkilökohtaisella tasolla muihin asioihin, mikä tuo mukavan lisän jo valmiiksi roihuavaan asetelmaan. Konfliktit ovat nimittäin osuvia ja niiden avulla hahmot pistetään entistä tiukempiin tilanteisiin suorittamaan tehtäväänsä ja tekemään asioita, joita ei kontrolloiduissa tilanteissa välttämättä tarvitsisi koskaan tehdä.


Toiminta on viihdyttävää ja täynnä visuaalisesti näyttäviä tilanteita. Kyseiset kohtaukset ovat myös täynnä käänteitä, jotka varmistavat sen, ettei jännitys laimene kokonaan ja katsoja jaksaa keskittyä loppuun asti tähän jokseenkin ennalta-arvattavaan kokonaisuuteen. Mikä kuitenkin yllätti minua hyvin paljon oli se, että elokuvan tarjoama toiminta oli jokseenkin pidättyväistä ja pehmennettyä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun näen ohjaajan ruorissa räiskyvän Michael Bayn nimen, mielestäni ymmärrettävästi ihmettelen, kuinka paljon rauhallisuutta ja tilannetajua hällä on ensimmäisen tuotoksensa aikana ollut. Järkälemäisistä räjähdyksistä ja efektihirviöistä tuttu ohjaaja ohjaa esikoisenaan ehkä maanläheisimmän elokuvan koskaan omalla mittarillaan.

Vaikka elokuva onkin lopulta tyypillisen kaavamainen ja ennalta-arvattava toimintaelokuva, voin varmuudella sanoa, että jos jokin on normaalista poikkevaa ja viihdyttävää, niin se on Will Smithin ja Martin Lawrencen yhteispeli. Ei ainoastaan, että näyttelijät lyövät hyvin kekseliäät ja improvisoivat mielensä yhteen, mutta luovat toisilleen sen verran toverillisen ilmapiirin, että heidän naurettava, mutta toimiva dialoginsa istuu täydellisesti elokuvan kontekstiin kuin jalka sukkaan konsanaan. He selkeästi tuntuvat pitävän hauskaa omissa rooleissaan ja se välittyy hienosti näytön toiselle puolelle koomisina letkautuksina ja nahisteluina.


Pahat pojat -toimintarymistely ei välttämättä ole elokuvallisesti kaikista järkeenkäyvin ja uskottavin konsepti, joka on koskaan tehty valkokankaalle, mutta se ehdottomasti viihdyttää katsojaansa koko kestonsa ajan. En usko, että yksittäisiä kohtauksia lukuunottamatta, kestää jatkuvaa uudelleenkatsastamista, mutta muutaman vuoden tauon jälkeen elokuva saattaa jälleen kerran viihdyttää kevytmielisellä otteellaan. Elokuva ei ole tietenkään toimintaelokuvien aatelia, mutta hauska sellainen se ehdottomasti on ja pysyy. Seuraavaksi uppoudummekin Bad Boys -elokuvasarjan ensimmäiseen jatko-osaan - Bad Boys II:seen...


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.1.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit