Ohjaus: Jay Roach
Pääosissa: Charlize Theron, Nicole Kidman, Margot Robbie,
John Lithgow, Kate McKinnon, Connie Britton,
Liv Hewson, Malcolm McDowell
Genre: Elämäkerta, Draama
Kesto: 2 tuntia 15 minuuttia
Jos jotain täytyy sanoa ennakkoon yleisestikin elämänkerrallisista elokuvista, niin on kyllä pakko mainita, kuinka paljon ne onnistuvat nostamaan vahvoja tunteita ja eriäviä mielipiteitä pöydälle kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että niiltä odotetaan mahdollisimman autenttista lähestymistapaa kiisteltyyn aiheeseen, mutta samalla myös selkeää kannanottoa aiheen sukupuolineutraaleihin ja poliittisiin yksityiskohtiin. Tämä pätee myös hyvin keskeisesti etenkin Bombshell - hiljaisuuden rikkojat -elokuvan tapaukseen, joka perustuu hyvin arkaluontoisiin tositapahtumiin ja sen aiheuttamiin konflikteihin.
Me too -liike ei ainoastaan levinnyt järkälemäiseksi someilmiöksi, mutta se myös edesauttoi montaa hiljennettyä tahoa nousemaan naisten seksuaalista hyväksikäyttöä ja epätasa-arvoa vastaan paljastamalla suuria salaisuuksia tapahtumista. Valitettavasti osa näistä paljastuksista, eivät olleet edes faktapohjaisia, minkä vuoksi liikkeen varteenotettavuus kärsi rutkasti jatkuvien hutilyöntien vuoksi.
Itse henkilökohtaisesti en tiedä käsiteltävästä aiheesta pintaa syvemmälle, minkä vuoksi minun on vaikea puhua aiheesta sen syvällisemmin, mutta on kuitenkin hienoa nähdä, että kiistellystä aiheesta uskalletaan rohkeasti tehdä kantaaottavia elokuvia. Odotukseni olivat siis alkuunkin täysin avoimet ja puolueettomat tuotoksen suhteen, sillä halusin vain nähdä hyvän elokuvan.
Monille tämä elokuva on aiheuttanut paljon pahennusta miesvaltaisen tekijäryhmän vuoksi, vaikka aihe käsittelee naisten asemaa työyhteisössä. Aihe on ehdottomasti arka edelleenkin, eikä edellämainittu asetelma auttanut yhtään asiaa, sillä tarinan ottama näkökulma on naisten näkökulmasta kerrottua ja mies on ohjaajan puikoissa. Ymmärrän teoriassa miksi tämä asetelma saattaa ehkä herättää negatiivisia tunteita naiskatsojissa, mutta mielestäni tämä on yksinkertaisesti vain miesohjaaja Jay Roachin näkemys materiaaliin. Siksi itse arvioinkin tuotoksen elokuvataiteellisesta näkökulmasta katsottuna, enkä poliittisesta.
Tarinassa seuraamme kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimman mediaimperiumin johtajan kukistumista, jonka takana kolme naista - Megyn Kelly, Gretchen Carlson ja Kayla Pospisil operoivat. He astuvat esiin varjoista paljastaakseen yhden kaikkien aikojen suurimmista skandaaleista, joka on vuosiin nähty media-alalla naisten ahdisteluun, epätasa-arvoon ja me too-liikkeeseen liittyen.
Elokuvan tarina on erittäin kiehtova ja erityinen tapaus kaiken kaikkiaan. Se etenee oikein mainiosti omalla nojallaan ja upottaa katsojat naisten painajaismaisten kokemuksien keskelle. Seuraamme kuinka nämä hyväksikäytetyt naiset ryhtyvät riskialttiiseen sotaan maan vaikutusvaltaisimpaa mediaimperiumin pomoa John Lithgow'n esittämää Roger Ailesia vastaan. On kiehtovaa nähdä kuinka tämä moniuloitteinen tilanne muuttuu ja eskaloituu radikaaliksi skandaalin paisuessa järkyttäviin sfääreihin.
Konflikti aiheuttaa paljon sivullisia riskejä, jotka vaikuttavat jokaisen Fox-työntekijän elämään. Elokuva kiitettävästi näyttää ja välittää naisten aliarvioidun aseman herättämiä tunteita media-alalla, joita tämä hirveä mies ja nämä hävyttömät tapahtumat ovat heissä nostattaneet. Elokuva myös onnistuu tunteita herättävän konseptin pohjalta vähintäänkin kerran iskemään kunnolla emotionaalisella tasolla. Ei ainoastaan, että tunteet purkautuvat, mutta tietyn sortin inho hivuttautuu tuntoaistiemme käsiteltäviksi.
Itse tunnelma on elokuvan aikana hyvin muuntautuvaa sorttia ja se osaa tarvittaessa saavuttaa molemmat ääripäät. Alussa tämä vaihtelevuus on hiukan ailahtelevaa, mutta onneksemme ensimmäisen kolmanneksen jälkeen elokuva löytää selkeän linjauksen ja kaavan tunnelmaansa. Katsojalla täten kestää hetken päästä oikealle taajuudelle elokuvan kanssa, mutta pikkuhiljaa se onnistuu löytämään yhtenevän tunnelman ja tasapainon jatkoa ajatellen.
Hahmot itsessään eivät olleet kovin moniuloitteisia, vaikka yritystä syventää olikin jonkin verran. Pääsemme käsittelemään hiukan jokaista hahmoa erikseen, mutta syventäminen tuntuu perimmiltään vain pintaraapaisulta siitä, mitä se olisi voinut olla parhaimmillaan. Vaikka tämä ottaakin hieman pois syvällisemmästä kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, voin kyllä sen verran sanoa ainakin, että elokuva ajaa tälläkin tavalla asiansa ihan toimivasti hahmojensa puolesta. Olisin kyllä toivonut vielä hiukan enemmän hahmokeskeisyyttä kaiken kaaoksen keskelle.
Roolisuoritukset ovat mainioita ja onnistuvat ehdottomasti myymään painostavan tilanteen vaikuttavasti katsojalleen. Kolmikko Charlize Theron, Nicole Kidman ja Margot Robbie naulaavat roolinsa vakuuttavalla tavalla, eikä koskaan tunnu siltä, että yksikään hairahtaisi uskottavalta tieltään hetkeksikään pois. En usko, että palkintogaalojen pysteille asti roolisuoritukset vetävät näyttelijöitään, mutta ihan ansaitusti he siellä kuitenkin majailevat ehdokkuuksien muodossa.
Bombshell - hiljaisuuden rikkojat on elokuva, joka on ollut odotettavissa siitä lähtien, kun me too -kampanja on saanut alkunsa ja nyt se on valmis koettavaksi. Elokuva on joko osuma tai huti. Se taas määräytyy omien intressien ja preferenssien perusteella, sekä millä asenteella elokuvaa lähtee katsomaan. Siinä on tietenkin omat ongelmansa, mutta asiasta kiinnostuneet tahot saattavat saada hyvin syviä ja räjähtäviä tunteita tästä tuotoksesta irti.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti