Ohjaus: Richard Stanley
Pääosissa: Nicolas Cage, Joely Richardson, Madeleine Arthur,
Elliot Knight, Tommy Chong, Brendan Meyer,
Julian Hilliard, Josh C. Waller, Q'orianka Kilcher
Genre: Kauhu, Scifi
Kesto: 1 tunti 49 minuuttia
Nyt ollaan hyvin erikoisen äärellä. Nimittäin Color Out of Space on pitkältä tauolta palaavan ohjaajan Richard Stanleyn ohjaama elokuva, joka perustuu H. P. Lovecraftin ''The Color Out of Space'' -novelliin. Huhujen mukaan tämä elokuva pistää aluilleen Lovecraft-trilogian, jonka toinen osa The Dunwich Horror on jo suunnitteluvaiheessa. Ei juosta kuitenkaan asioiden edelle, koska juuri nyt tulemme käsittelemään tätä hyvin eriskummallista ja kiehtovaa konseptia pintaa syvemmälle.
Odotukseni olivat hyvin pidättäytyneet, mutta odotin kuitenkin innolla, mitä tämä elokuva pitäisi sisällään. Olen kuullut paljon huhuja, että elokuva muistuttaa toteutustavaltaan toissa vuonna julkaistua Mandyä, josta en liiemmin piitannut, mutta visuaalisesta näkökulmasta katsottuna se ei kuulostaisi ollenkaan hullummalta vertaukselta. Ja tietenkin, Nicolas Cage on tässä mukana, joten voimme odottaa varmuudella jotain hyvin psykedeelistä ja ylilyövää.
Gardnerin nelihenkinen perhe muuttaa rauhalliselle syrjäiselle maatilalle New Englandin maaseudulle paetakseen 2000-luvun aiheuttamaan hälinää. Heillä kestää aikansa sopeutua uuteen ympäristöön ja elämistapaan. Eräänä päivänä säkenöivä ja savuava meteoriitti putoaa heidän etupihalleen sulaen maahan, saastuttaen sekä maan, että avaruus-ajan ominaisuudet ja kaavat omituisella, valtaavalla maailmallisella värillä. Kauhukseen Gardnerin perhe huomaa, että tämä kosminen terrorivoima muuttaa vähitellen jokaista elämänmuotoa, johon se koskee - mukaan lukien myös heidät, jolloin sopeutuminen ympäristöön alkaa olemaan pienin ongelmista.
Kuten odotinkin, tämä elokuva on ehdottomasti sekä eriskummallinen, että kiehtova samaan aikaan. Seuraamme kuinka tämä tavalliselta vaikuttava perhe sattuu osumaan ikävän sattuman eteen meteoriitin pudotessa heidän tiluksille. Tämä meteoriitti tuo mukanaan jonkin paranormaalin ja yliluonnollisen kosmisen uhan, jota e pysty oikein hahmottamaan, materialisoida tai luokitella mihinkään tiettyyn ryhmään. Se tuntuu olevan aivan oma entiteettinsä, joka terrorisoi kylmäverisesti kaikkea avaruudessa ja ajassa levittäytyen kaikkeen elolliseen ja elottomaan.
Elokuvan toteutustapa on ehdottomasti ajoittain järkyttävän ylilyövä, mutta tämä konsepti kuitenkin vaatii hiukan ylisuorittavuutta ja psykedeelisyyttä pysyäkseen toimivana kosmisena kauhuelokuvakokonaisuutena. Vaikka elokuva onkin hyvin räjähtävä konseptinsa puolesta, sen pienimuotoisuus ja kompaktisuus toimii tärkeimpänä vetävänä voimana, joka pitää huolen siitä, että tunnelma pysyisi vankkumattomana ja intensiivisenä alusta loppuun asti. Mysteeri syvenee, emmekä pysty katsojina sanomaan aina varmuudella, että mitä tilalla oikein tapahtuu.
Ensimmäinen kolmannes onnistuu yllättävän mukaansatempaavasti vetämään katsojansa mukaansa hitaasti päälaelleen kääntyvän tarinan äärelle, joka ei ainoastaan hypnotisoi mukaansa, mutta yllättää uniikilla omaperäisyydellään. Toinen kolmannes junnaa hieman turhaankin paikoillaan, minkä vuoksi elokuva ei onnistu pitämään katsojaa ihan yhtä investoituneena kuin alussa, mutta siltiikin juuri sen verran, että spekuloimme mahdollisia tarinan ratkaisuja ja kulminaatiopisteitä mielessämme.
Viimeinen kolmannes taas lähtee aivan käsistä vieden katsojan psykedeelisen ja hyvin moniuloitteisen kosmisen kauhun pariin, joka jää miellyttävästi täysin avoin tulkinnalle. Hahmoja rakennetaan vakuuttavasti elokuvan aikana ja pystymme ajan myötä investoitumaan sekä heihin, että heidän vastoinkäymisiinsä, kun pääsemme kunnolla käsiksi heidän persoonallisuuksiinsa ja rooleihinsa tarinan sisällä. Muutama sivuhahmo jää erittäin alkukantaiseksi ja pinnalliseksi, mikä hiukan syö yllättävänkin syvällistä kokonaiskuvaa, mutta muuten hahmot ajavat asiansa oikein mainiosti.
Hahmojen ratkaisut elokuvassa eivät aina käyneet ihan järkeen, mikä voi olla selitettävissä hulluksi tulemisen avulla, mutta ne osasivat olla ajoittain sen verran epäuskottavia ja luonnottomia, että se veti katsojan automaattisesti hetkellisesti pois elokuvan otteesta. Elokuva osaa taklata painavia teemoja ja dilemmoja perhe-elämään liittyen, vaikka aina ei uskallakaan mennä ihan loppuun asti muutamien hyvin rohkeiden ideoiden ja eskaloitumismahdollisuuksien kohdalla. Nautin kuitenkin hyvin paljon elokuvan riskialttiista lähestymistavasta, jonka avulla yllätetään katsoja kuin katsoja hyvin eriskummallisilla ja odottamattomilla ratkaisuilla.
Elokuvassa on paljon intensiivisiä kauhupainoitteisia kohtauksia, jotka ovat hienosti toteutettuja, mutta olisin toivonut ehkä vielä, että se olisi uskaltautunut menemään vielä syvemmälle asian ytimeen, sillä potentiaalia olisi ollut vaikka mihin. Onneksi se siitäkin huolimatta tietenkin vakuutti ja yllätti positiivisesti sellaisenaankin. Edetessämme tarinassa tilanne muuttuu pikkuhiljaa yhä absurdimmaksi ja psykedeelisemmäksi, mikä todellakin valtaa katsojan kuin katsojan räikeällä tavalla.
Visuaalisesti elokuva on erittäin näyttävä ja värikäs kokonaisuus, joka ei todellakaan säästele vaaleanpunaisen violetteja sävyjä matkan varrella. Kuvaus on suurimmaksi osaksi hyvin upeasti kontrolloitua ja laadukasta, joka pitää huolen että nauttisimme näkemästämme. Elokuvan tarjoama musiikki on jotain aivan käsittämätöntä koettavaa. Ei ainoastaan, että se on hyvin täyteläistä ja efektiivistä, mutta sen aavemainen ja painostava olemus puskee kaiuttimien läpi suoraan selkäpiihin aiheuttaen useasti kylmiä väreitä.
Efektit ovat elokuvassa hyvin räikeitä ja ajoittain hiukan ailahtelevan tasoisia suorituksia. Vaikka visuaaliset efektit mukailevatkin ajoittain b-luokan elokuvia, ne silti sopivat tähän indie-elokuvan tuotantotyyliin, joka huokuu kosmista fantastisuutta ja aavemaista taianomaisuutta. Käytännön efektit ovat taas kertakaikkisen mielettömiä kokonaisuuksia, jotka nostavat tuotannon tasoa itsessäänkin uskomattomiin korkeuksiin. Rakastan kuinka elokuvan värimaailma ja tunnelma pysyy alusta asti jatkuvasti hyvin turvattomana ja ennalta-arvaamattomana, mikä varmistaa sen, että kokemuksesta tulee hyvin efektiivinen.
Tämähän on hyvin rohkea ja uniikki tulkinta eriskummallisesta H. P. Lovecraftin luomasta alkuperäismateriaalista, joka uskaltaa mennä syville vesille teemojensa puolesta, mutta vielä viimeistä naulaa olisin kyllä kaivannut arkkuun sementoidakseni tyytyväisyyteni. Siitä huolimatta olen hyvin tyytyväinen elokuvaan ja kävelin ulos teatterista hymyissä suin, sillä sen ajatuksia herättävä luonne ja omaperäinen olemus sai minut erittäin innostuneeksi asian tiimoilta kirjoittamisesta.
Color Out of Space on mystinen, uniikki ja hyvin efektiivinen moderni kulttiklassikko itse teossa, joka tulee varmasti löytämään kannattajakuntansa ja suosionsa elokuvien kuluttajien keskuudessa. Minusta tuntuu, että uudelleenkatsastus saattaa nostattaa arvosanaani ylemmäs, koska tykkäsin ehdottomasti elokuvan tarjoamasta tunnelmasta ja toteutustavasta, mutta kaikki ratkaisut eivät ihan osuneet mielestäni nappiin. Ehdottomasti kokeilkaa, jos nautitte hyvin epätavanomaisista elokuvista.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti