Luoja: Charlie Brooker
Pääosissa: Haley Atwell, Lenora Crichlow, Daniel Rigby, Jon Hamm,
Domhnall Gleeson, Chloe Pirrie, Michael Smiley, Rafe Spall,
Jason Flemyng, Claire Keelan, Tuppence Middleton, Oona Chaplin
Domhnall Gleeson, Chloe Pirrie, Michael Smiley, Rafe Spall,
Jason Flemyng, Claire Keelan, Tuppence Middleton, Oona Chaplin
Genre: Draama, Scifi, Jännitys
Jaksoja: 4
Hyvin potentiaalisen ensimmäisen tuotantokauden jälkeen onkin aika edetä seuraavan kauden pariin. Black Mirror -sarja koostuu lukuisista erilaisista tarinoista ja konsepteista, jossa tulevaisuus ja kehittynyt teknologia ovat jossain muodossa vaikuttamassa hahmoihin ja ympäristöön. Jokainen asetelma ja maailmankuva eroaa toisistaan jopa yllättävän radikaalisesti ja katsojina yritämme investoitua tähän eriskummalliseen maailmaan, joka voisi ihan hyvinkin olla omamme jonain päivänä teknologian nopean kehityksen myötä.
Ideat kehityksestä ja tulevaisuuden maailmasta ovat kun tavallisen kaduntallaajan suusta tuotuja kokonaisuuksia hullujen teorioiden muodossa, joita visualisoidaan parhaan mukaan sarjan aikana. Vaikka paperilla nämä ideat kuulostavatkin älyttömän uskomattomilta ja suoraastaan älyvapailta, visualisoidessamme ne näytöllä, sarja saa kuitenkin idean kuin idean näyttämään astetta uskottavammalta ja varteenotettavammalta kokonaisuudelta.
Toinen kausi pitää sisällään neljä kokopitkää jaksoa ja yksi niistä jopa ylittää tunnin rajan reilusti. Jokainen jakso kertoo oman tarinansa sitoutumatta toisiinsa millään tavalla. Tämä sarjan rakenne on siitä mahtava valinta tekijöiltä, että katsojana voi tarvittaessa valita halutut jaksot katsottavaksi ja silti pysyä sarjan kärryillä moitteettomasti. Odotukseni nousivat skeptisistä ajatuksista jokseenkin toivoviin. Toimivan ensimmäisen kauden jälkeen toivoin näkeväni lisää kiehtovia ideoita ja asetelma, jotka onnisuisivat yllättämään minut positiivisesti.
Ensimmäisessä jaksossa ''Be Right Backissä'' yllättäen kuolleen miehen sureva vaimo saa kuulla uudesta sosiaalisen median palvelusta, jonka avulla hän voisi pitää yhteyttä miesvainajaansa. Vastaako tämä palvelu kuitenkaan naisen odotuksia vai ajaako keinotekoisuus hänet hulluksi?
Haley Atwellin esittämä taiteilija Martha elää miehensä Domnhall Gleesonin esittämän Ashin kanssa onnellista elämää syrjäisessä luonnon kauneuden täyttämällä maaseudulla, kunnes mies joutuu kuolettavaan onnettomuuteen. Tuskiensa ympäröimänä Martha saa kuulla ystävältään hyvin erityislaatuisesta ohjelmistosta, jonka avulla tämä pystyisi puhumaan miesvainajansa - tai pikemminkin häntä imitoivan tekoälyn - kanssa milloin tahansa hän sitä toivookaan.
Tämä tekoäly rakentuu Ashin julkisista olevista tiedoista ja hänen päivittämistään julkaisuista, joita hän on vuosien mittaan sosiaaliseen mediaan julkaissut. Skeptisyydestään huolimatta Martha kokeilee ohjelmistoa ja huomaa sen muuttuvan nopeasti tavallisesta keskustelusta virtuaalisen tekoälyn kanssa joksikin aivan muuksi. Jakson aikana pääsemme seuraamaan, kuinka tämä sureva nainen yrittää päästä menetyksestään yli hieman epätavanomaisin tavoin.
Vaikka tarinaa alustetaankin tarpeeksi ja hahmot, sekä heidän tiukka siteensä välitetään näytön toiselle puolelle, jakso ei kuitenkaan osu ihan odotetulla tavalla maaliinsa etenkään emotionaalisesta näkökulmasta katsottuna. Siitä huolimatta se tarjoaa monia kiehtovia käänteitä ja konflikteja, jotka testaavat surevaa Marthaa monella tapaa. Roolisuoritukset ovat vakuuttavia ja tilanne myydään yllättävän hyvin näytön toiselle puolelle. Vaikka itse ajatus näinkin kehittyneestä tekoälystä on tässä tapauksessa vielä absurdia ja kaukaista, hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä se onnistuu nostamaan katsojan pohdittavaksi.
Toisessa jaksossa ''White Bearissa'' Victoria herää, eikä muista mitään elämästään. Kukaan hänen kohtaamista ihmisistä eivät suostu olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan, mutta onko totuuden selvittäminen lopulta kuitenkaan edes suotavaa?
Jakso kommentoi hyvin näkyvällä tavalla kuinka teknologia on saanut ihmisistä otteen ja sekoittanut heidän päänsä. Nyt ei puhuta koneiden vallankumouksesta, vaan pikemminkin jostain paljon absurdimmasta. Mysteerinen signaali, joka välittyy älypuhelimien, tietokoneiden ja television kautta on saanut valtaosan ihmisistä sekoamaan ja toimimaan zombieiden lailla. Eivät he kuitenkaan ihmisiä syö, mutta he seuraavat ''terveitä'' ihmisiä ja kuvaavat kaikkea heidän ympärillään tapahtuvaa.
Usein sitä kuulee ja ajoittain jopa näkeekin, kuinka hädässä oleva taho ei saa apua, vaan tulee kuvatuksi. Kun jotain sattuu, monet turvautuvat ensimmäisenä puhelimeensa kuvaamaan tapahtunutta, kuin auttamaan tilanteen selvittämisessä. Eivät kaikki ihmiset tietenkään tee niin, mutta monille se tuntuu olevan ihan tavallinen asetelma. Se on valitettava tosiasia, johon pitäisi ehdottomasti saada muutos.
Lenora Crichlow'n esittämä Victoria lähtee epätietoisuudessaan etsimään kaivattuja vastauksia lukuisiin kysymyksiinsä, mutta tilanne lähtee kuin lähteekin nopeasti eskaloitumaan taisteluksi elämästä ja kuolemasta, kun lait eivät päde ja ''terveinä'' pysyneet mielipuolet toteuttavat unelmaansa. Katsojana olemme siteessä päähahmoon, joka on yhtä ihmeissään ympärillä tapahtuvasta kuin mekin, joten samaistumisen taso on automaattisesti korkea.
Victoria näkee pakonsa aikana paljon näkyjä, jotka paljastavat ripotellen asioita hänen menneisyydestään. Epätietoisuudessamme yritämme itsekin parhaamme mukaan yhdistellä näitä vihjetä ja pieniä yksityiskohtia rakentaaksemme kokonaiskuvan, mutta jakso pidetään loppuun asti hyvin mysteerisenä, kunnes juonenkäänne astuu kuvaan ja sekoittaa napakkuudellaan koko paletin. Jakso on kokonaisuudessaan edeltäjänsä tavoin oikein toimiva kokonaisuus, joka pitää kyllä kiinnostuksen yllä loppuun asti, mutta ei sen suurempaa vaikutusta lopulta tee.
Kolmannessa jaksossa ''The Waldo Momentissa'' suositun piirroskarhun Waldon ääninäyttelijänä toimiva koomikko huomaa joutuvansa politiikan pyörteisiin, kun hänen pomonsa päättävät, että Waldo asettuu ehdokkaaksi vaaleissa. Mitä tapahtuu koomikolle, kun kampanja muuttuu astetta aggressiivisemmaksi?
Väitelty koomikko James esittää suosittua Waldo-piirroskarhua televisio-ohjelmassaan. Waldo on rääväsuinen ja kettuileva kusankappale, joka kiusoittelee poliitikkoja ja heidän ärsyttämisellään hän tienaakin elantonsa. Eräänä päivänä massiivisen tähdenlennon lailla Waldo nousee sosiaalisen median puhutuimmaksi tapaukseksi, jonka aikana Jamesin pomot näkevät avautuvat ovet maailmanlaajuiseen suosioon. Mahdottomalta tuntuva ajatus kuitenkin pistetään käytäntöön ja karhu asettuu vaaleissa ehdolle. Kilpailu yltyy kontrolloimattomaksi junaksi, joka puuskuttaa hallitsemattomalla tavalla kohti tuntematonta tulevaa.
Waldona tunnettu Daniel Rigbyn esittämä James tapaa toisen ehdolla olevan vaaliehdokkaan Chloe Pirrien esittämän Gwendolyn Harrisin ja ihastuu tähän. Se vaatii kuitenkin veronsa, sillä nainen joutuu välttelemään miestä vaalien aikana ollessaan tämän vastustajana. Vastakkainasettelu ajaa heidät hyvin riskialttiille tielle vältellessään kaikkia mahdollisia väittelyitä, mutta tilanteen vaatiessa kilpailua ja tiukkoja otteita, arvostus katoaa ja tilanne kiristyy entisestään.
Jakso käsittelee ohkaisesti, mutta tarpeeksi selkeästi internet-ilmiöiden suuruutta ja laajenevaa luontoa sosiaalisen median syövereissä. Nykyään niitä tulvii joka suunnasta ja entistä älyvapaammat, sekä idioottimaisemmat tapaukset saavat ihmiset liikkeelle tekemään kaikennäköisiä asioita. Ilmiöistä näkee myös sen, kuinka helposti kadulla tallustelevia voi kontrolloida tietyissä asioissa, vaikka ne eivät olisikaan edes järkeviä alkuunkaan. Jotkut käyttävät tätä mahdollisuutta hyvään ja toiset eivät, mutta se on kuitenkin varmaa, että jyrkkään alamäkeen vieriviä asioita on vaikea hidastaa, kun ne pääsevät todella vauhtiin. Vaikka matkan varrella sattuukin muutoksia ja kolhuja, ilmiöt jäävät elämään ja vaikuttamaan ihmisiin.
Neljännessä jaksossa ''White Christmasissa'' kaksi miestä kertoo jääkylmän erämaan vartioasemalla kolme toisiinsa liittyvää tarinaa jouluna pahasti pieleen menneestä teknologiasta. Mitkä seikat niissä kuitenkin yhdistävät?
Jon Hammin esittämä Matt ja Rafe Spallin esittämä Potter kertovat toisilleen tarinansa ja syynsä rajavartiopaikalle joutumisestaan. Emme aluksi tiedä miksi he ovat olleet eristyksissä vuosien ajan, mutta tarina tarinalta alamme pikkuhiljaa ymmärtämään paikan todellisen tarkoituksen ja miesten täyttämän roolin siellä. Hyvin klaustrofobiselta tuntuva mökki tuntuu hyvin eristetyltä ja vankilamaiselta, vaikka mitään suuria rajoitteita heillä ei näyttäisikään olevan.
Matt on hyvin avoin ja johdatteleva persoona, kun taas Potter tuntuu hyvin sulkeutuneelta ja varautuneelta tapaukselta. Mukaansatempaavampi Matt yrittää saada Potterin puhumaan hänen kanssaan, mutta jään murtumisessa kestää aikansa. Kun jää vihdoin murtuu, asiat alkavat kärjistymään hyvin mielenkiintoisiksi. Tarinat visualisoidaan katsojan vastaanotettavaksi, mutta emme pitkään pysty sanomaan, että mikä niiden taka-ajatuksena oikein on. Kun ne alkavat paljastamaan hyvin henkilökohtaisia ja kyseenalaisia asioita miesten menneisyyksistä, tilanne alkaa kiristymään ja jokin tuntuu selkeästi olevan vinossa.
Jakso ei ainoastaan ole kutkuttava ja mieleenpainuva, mutta se särkee katsojan kuin katsojan sydämen hyvin armottomalla juonenkäänteellään, jonka tuloa ei näe edes tulevan tapahtumahetken tienoillakaan. Kokonaisuus osaa olla hyvin mukaansatempaava ja brutaali, eikä se pysähdy vielä ylärajansa saavuttaneenakaan, vaan ylittää senkin moitteettomasti kekseliäillä ratkaisuillaan ja hyvin merkityksellisillä yksityiskohdillaan.
Black Mirrorin toinen tuotantokausi on laadultaan parempi kuin ensimmäinen, mutta edelleenkin White Christmas -jaksoa lukuunottamatta, se on perusvarmaa tekemistä kokonaisuudessaan. Neljän jakson aikana on paljon kovan tason näyttelijöitä mukana, kuten esimerkiksi Haley Atwell, Domnhall Gleeson, Jon Hamm ja Rafe Spall. Näyttelytyöskentely on edelliseen kauteen verrattuna parantunut jonkin verran ja itse suorittajat myyvät hahmonsa hyvin uskottavasti ja vakuuttavasti näytön toiselle puolelle.
Odotukseni kolmanteen kauteen nousevat entistä enemmän, sillä potentiaalia muuntautuvalla konseptilla olisi vaikka mihin, mutta toistaiseksi vain osittain siihen on pystytty yltämään sarjan aikana. Kolmas kausi koostuu taas kuudesta uudesta jaksosta, joten paljon uusia kekseliäitä näkemyksiä tulevaisuudesta tulemme näkemään ensi kaudellakin. Toiveet ovat korkealla jatkoa ajatellen, enkä malta odottaa sitä, mitä se tuo tullessaan.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti