Ohjaus: Damien Leone
Pääosissa: Katie Maguire, Catherine Callahan,
Marie Maser, Kayla Lian, Mike Giannelli, Sydney Freihofer,
Cole Mathewson, Brandon deSpain
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 23 minuuttia
''See, it's just a scary movie. Let's watch it.''
Antologiaelokuvat ovat olleet itselleni jokseenkin tuntemattomia tapauksia elokuvallisen odysseiani aikana, mutta pikkuhiljaa tätäkin kerrontamuotoa on alkanut tulla vastaan katselukokemuksissani. Kauhun lajityypissä viimeisimpänä mieleenpainuvana esimerkkinä on nostettavissa esiin Trick 'r Treat -elokuva, jolla oli tarjottavanaan hyviäkin piirteitä. All Hallows' Eve puolestaan on vuonna 2013 suoraan DVD:lle julkaistu antologiakauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Damien Leone.
Jo ikoniseen asemaan itsensä kammennut Art-pelle on tullut tätä nykyä monille tutuksi Terrifier-elokuvasarjan kautta, joka tavallaan toimiikin tämän teoksen suorana jatkeena. On mielenkiintoista katsoa elokuva näin jälkikäteen, sillä siitä pystyy mahdollisesti nostamaan yksityiskohtia, joita on sittemmin hyödynnetty suositun saagan edistämisessä. Onko All Hallows' Eve ohjaajan onnistunut suuntaa-antava sukellus elokuvien maailmaan, vai onko se syystäkin jäänyt vähemmälle huomiolle?
Vahtiessaan kahta lasta halloween-iltana lastenhoitaja löytää heidän karkki vai kepponen -saaliinsa joukosta vanhan VHS-kasetin. Nauha sisältää kolme selkäpiitä karmivaa tarinaa, joita kaikkia yhdistää murhanhimoinen pelle. Yön edetessä talossa alkaa tapahtua outoja asioita, eikä aikaakaan, kun lastenhoitajalle valkenee kauhea totuus: tuo maanisesti käyttäytyvä pelle on pikkuhiljaa raivaamassa tietään osaksi hänen omaa todellisuuttaan.
Elokuva ei turhia kysele, vaan hyppää heti suoraan asiaan. Vaikka alustus onkin poikkeuksellisen suoraviivainen, se osaa hienosti pohjustaa tulevan empimättä sen enempää. Teos on siitä erikoinen ilmestys, että se koostuu kehyskertomuksen lisäksi kolmesta lyhytelokuvasta, joita yritetään parhaan mukaan sitoa osaksi kokonaiskuvaa. Ollakseni täysin rehellinen, ensimmäisen videopätkän jälkeen ohjaaja kuitenkin pudottaa pallon tyystin käsistään.
Tähän on kuitenkin todella selkeä syy: kaksi näistä lyhytelokuvista oli alun perin kuvattu itsenäisinä teoksina, kun taas kolmas lisättiin mukaan vasta tämän elokuvan yhteydessä. Tämän vuoksi kokonaisuus tuntuukin niin irralliselta nipulta. Ensimmäinen lyhytkertomus, The 9th Circle, on silti todella lupaava. Siinä nähdään Art-pellen ensimmäinen esiintyminen, joka johtaa sittemmin hyvinkin pahaenteiseen, Rosemaryn painajainen -henkiseen asetelmaan.
Lyhytelokuvien välissä seuraamme tuiki tavallista, halloween-iltaan sijoittuvaa tilannetta, jossa lastenhoitaja yrittää saada päivän pulkkaan ja lapset nukkumaan. Kehyskertomuksen vahva tunnelma nojaa heräävään aavistukseen tulevasta käänteestä, ja se ammentaa ideansa pääpiirteittäin Ringu-elokuvasta tai monille tutusta amerikkalaisesta The Ring -uudelleenfilmatisoinnista. Kirottu videonauha on siis taustalla vaanimassa.
Toinen lyhytkertomus, Something in the Dark, tuo jossain muodossa mieleen jopa Goosebumps-sarjasta tutun ilmapiirin, joka pistää naurettavalla esillepanollaan ihmettelemään osion roolia kokonaiskuvassa. Vaikka pätkässä onkin muutamia ihan päteviä ratkaisuja jännityksen nostattamiseksi, se sortuu samaan aikaan näyttämään päähenkilöä vaanivan uhan liian aikaisin. Eikä siinä vielä mitään, mutta tämä vastapuoli on lopulta enemmänkin huvittava kuin pelottava.
Edellinen osio on selkeästi todella lyhyellä aikataululla kyhätty tapaus, sillä se ei istu kehyskertomukseen millään muulla tavalla kuin aivan viimeisen kuvansa puolesta. Tunnelmallisesti se rikkoo kaiken aiemmin rakennetun ja jättää elokuvan niin sanotusti heitteille. Kolmas lyhytkertomus, Terrifier, puolestaan vie kokonaisuuden takaisin voittokantaan – ja millä tavalla! Vaikka tunnelma oli edellisen esityksen jäljiltä täysin runtattu, onnistuu tämä viimeinen osio kääntämään kurssin kohti yllättävän pätevää lopetusta.
Teokselta ei kannata odottaa kovinkaan ihmeellisiä roolisuorituksia, mutta sen roskaisuuteen nähden näyttelijät suoriutuvat tehtävästään vähintäänkin kohtalaisesti. Vaikka konsepti on ajatuksen tasolla kiehtova, sen ailahteleva luonne tekee katselukokemuksen aaltoliikkeestä liiankin jyrkkää, mikä jättää kokonaiskuvasta todella ristiriitaisen maun. Teknisesti tarkasteltuna pääsemme kuitenkin seuraamaan Leonelle ominaisen tyylin ja visuaalisen ilmeen varhaista kehittymistä, mikä puolustaa erinomaisesti paikkaansa.
Kuvaus on pääosin laadukasta, ja niin ovat myös Noir Decon sävellykset, jotka ammentavat inspiraationsa John Carpenterin legendaarisista teoksista. Raakuutta elokuvasta löytyy kyllä tarpeeksi. Vaikka Leonen teokselta voisi odottaa pelkkää verikekkerien karnevaalia, on toteutus tämänkin suhteen varsin ailahteleva, sillä lyhytelokuvat ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Viimeinen osio lyö kuitenkin vaihteen täysille ja runttaa katsojalta viimeisetkin epäilykset pois.
All Hallows' Eve on Leonelle varsin maltillinen sisääntulo pitkien elokuvien maailmaan. Vaikka teoksesta löytyy muutamia todella vaikuttavia elementtejä käytännön efektejä myöten, on Leone selkeästi ollut vasta oppimisprosessin alussa. Lyhytelokuvien tason ailahtelevuus ja niiden nihkeä istuvuus kehystarinaan olisivat vaatineet enemmän työstämistä, mutta ohjaajalta löytyy selvästi potkua luoda jotain omaa ja omaleimaista katsojien pureskeltavaksi. Tämä toimiikin Leonelle ennen kaikkea tärkeänä ponnahduslautana tulevaan.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 30.10.2026
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti