Ohjaus: David Pastor, Álex Pastor
Pääosissa: Javier Gutiérrez, Mario Casas, Bruna Cusi,
Ruth Diaz, Iris Vallés Torres, Cristian Muñoz, David Ramirez,
David Selvas, David Verdaguer, Vicky Luengo
Genre: Draama, Jännitys
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Nyt kun uusia alkuperäiselokuvia ja -sarjoja kirjaimellisesti sataa striimauspalveluiden valikoimiin viikottain, on hyvä aika ottaa yksi niistä valokeilaan arvosteltavaksi ja sivistää itseään tällä kertaa eurooppalaisella tuotannolla. Kohteeksi valikoitui myös ''Hogarina'' tunnettu Koti-elokuva, joka on jo toinen peräkkäinen espanjankielinen Netflix-alkuperäiselokuva, jonka olen katsonut viimeisen viikon aikana.
Kuten Taso-elokuvan arvostelussanikin kirjoitin aiemmin, minulle ovat jääneet hyvin positiiviset muistot katsomistani espanjankielisistä elokuvista. Kun ottaa huomioon, että katsotuiden listalta löytyvät jo mestarilliset Pan's Labyrinth ja Näkymätön vieras, on reilua sanoa, että odotukseni saattavat automaattisesti olla hiukan korkeammalla tasolla.
Koti-elokuvan on tuottanut Nostromo Pictures -tuotantoyhtiö, joka on tunnettu esimerkiksi jälkimmäisestä elokuvasta, joka nostatti ainakin minun kiinnostukseni espanjankielisiin elokuviin huimasti. Konsepti itsessään on hyvin kiinnostava ja avoin monenlaiselle eskaloitumismahdollisuudelle. Traileri myös vaikutti erittäin lupaavalta ja omaperäiseltä tapaukselta, joten positiivisin mielin lähdin katsomaan kyseistä elokuvaa. Oliko se kuitenkaan mistään kotoisin?
Ylelliseen elämään tottunut Javier työskentelee mainosten parissa, jotka yleisimmin kuvastavat tavalla tai toisella täydellistä perhettä, kunnes eräänä päivänä hän menettää omansa ja työpaikkansa siinä sivussa. Työttömäksi jäänyt mies alkaa vakoilemaan entisen kotinsa asukkaita ja hänen motiivinsa perhettä kohtaan muuttuvat nopeasti karmeiksi. Mitä tapahtuu, kun Javierin pakkomielteinen tarve imeä iloa muiden elämästä ajaa hänet itsensä hyvin tiukkaan paikkaan?
Epäonnen syöksykierteeseen joutunut Javier yrittää kaikkensa saadakseen hyväpalkkaisen työn omalta alaltaan mainostoimistosta, mutta vaihtoehtojen huvetessa hupenevat myös mahdollisuudet. Hän tuntuu saavan hyvien uutisten lisäksi kylkiäisenä aina myös huonojakin. Kalliiseen elämäntapaan tottunut mies ei oikein onnistu enää suvaitsemaan tilannetta enempää, vaan lähtee rohkeasti soutamaan vastavirtaan menetetyn onnensa perässä.
Tunnemme katsojana aluksi sympatiaa Javierin puolesta, kun tämä yrittää kovasti selvitä tiukasta ja tukalasta tilanteesta. Pian kuitenkin konseptin luonne muuttuu radikaalisti ja ajaudumme ristiriitaan emotionaalisesta näkökulmasta katsottuna, kun mies alkaa pakkomielteisesti sekaantumaan ja manipuloimaan vanhaan kotiinsa muuttanutta uutta perhettä. Ei ainoastaan, että hänen motiivinsa avautuvat hyvin häiritseviksi ja järkyttäviksi, mutta hänen oma perheensäkin hajoaa persoonan muutoksen aikana.
Javierin pieni sivuprojekti alkaa paisumaan paisumistaan ja tilanne eskaloituu hyvin kutkuttavaksi ja arvaamattomaksi kokonaisuudeksi, joka jatkuvasti kiinnostaa, vaikkei välttämättä tunnu pitävän sisällään kovinkaan paljon sisältöä. Mies leikkii jatkuvasti tulella ja kun peite alkaa lipsumaan yltä, valheiden pystyttämä torni alkaa heilumaan kontrolloimattomasti puolelta toiselle aiheuttaen järkyttäviä konflikteja ja pattitilanteita.
Elokuvassa on paljon hiljaisia pohdinnan hetkiä ja hyvin ilmaisevaa visuaalista tarinankerrontaa, jotka täyttävät kohtauksen kuin kohtauksen hienovaraisella sisällöllä, jota pystymme mielessämme hahmottamaan näkemämme ja kuulemamme perusteella. Katsojina pystymme monesti uppoutumaan hetkeen kuin hetkeen ja päättelemään hahmojen mietteitä ja pohdintoja tilanteen muhiessa ja eskaloituessa seuraavalle tasolle.
Koti-elokuva on hyvin pohjustettu, rakennettu ja tasapainotettu kokonaisuus, joka onnistuu vakuuttavasti kertoa tarinansa katsojalle paljastamatta tulevia tapahtumia ennakkoon ollenkaan, mikä automaattisesti luo viimeiseen kolmannekseen astetta kutkuttavamman ilmapiirin katsojan kokemaksi. Vaikka elokuva saattaakin ajoittain tuntua hiukan ontolta tapahtumiensa latteuden vuoksi, niiden taustalla kurkkivat teemat kuitenkin kiehtovat katsojaa tarpeeksi paljon, jotta elokuvan kiinnostus pysyisi vaaditulla tasolla ja nousujohteisesssa nousussa kestonsa aikana.
Elokuva muistuttaa yllättävän paljon Bong Joon Hon ohjaamaa mestarillista Parasite-elokuvaa, jossa alempiluokkaiset päähahmot tarttuvat kiinni astetta rikkaampaan perheeseen kuin loiset konsanaan imien heidän elämäänsä itselleen. Koti-elokuvassa kuitenkin muutoksen on alustava asetelma, jossa päähahmona toimiva Javier on elänyt ylellistä elämää ja vielä asunnossa vuosien ajan, jota hän näin jälkeenpäin haavittelee takaisin itse perheen lisäksi.
Roolisuoritukset ovat erittäin vakuuttavia ja näyttelijöiden paneutunutta työtä on nautinnollista katsoa pitkin elokuvaa, sillä he myyvät sekä asetelman, että omat hahmonsa upeasti näytön toiselle puolelle. Javieria esittävä Javier Gutiérrez eläytyy roolinsa sisälle täysin tunnistamattomaksi, eikä ainoastaan osu naulan kantaan kompleksin hahmonsa suhteen, mutta tekee siitä erittäin mielenkiintoisen tutkimuskappaleen katsojalle analysoitavaksi etenkin psykologisesta näkökulmasta katsottuna. Pidän myös paljon Tomásia esittävästä Mario Casasista, joka saattaa olla yksi suosikkinäyttelijöistäni, kun puhutaan espanjalaisista vaihtoehdoista.
Elokuva on teknisesti erittäin onnistunut tapaus. Ei ainoastaan, että äänimaailma tarjoaa katsojalle tunnelmallisen ja painostavan ilmapiirin, mutta se onnistuu ajoittain kuvastamaan upeasti sen hetkeistä tunnetta ja ajauksia, kun sanat eivät riitä kuvailemiseen. Myös kuvaus osaa olla erittäin ilmaisevaa ja symbolistista, minkä vuoksi tarinakin tuntuu pitävän sisällään monta erilaista kerrosta, jotka yhdistyvät yhdeksi syvälliseksi kokonaisuudeksi.
Vaikka Koti onkin mielestäni oikein vakuuttava elokuva kaiken kaikkiaan, siinä on kuitenkin potentiaalia paljon enempään ja syvällisempään, kuin mitä lopulta saimme kokea. Tuntuukin perimmiltään. etteivät ohjaajat David Pastor ja Álex Pastor onnistuneet visualisoimaan parasta mahdollista toteutusta tälle hyvin monipuoliselle ja kiehtovalle konseptille, joka voisi parhaimmillaan tarjota hyvin upeita ja kutkuttavia hetkiä näytölle.
Netflix on onnistunut parin tarpeettoman kompastuskiven jälkeen nostamaan tasoaan takaisin perusvarmalle tasolleen Taso- ja nyt Koti-elokuvien muodossa. Elokuvan katsoo ehdottomasti kerran, mutta kovinkaan muistettavaksi se ei kuitenkaan valitettavasti jää, sillä olemme nähneet konseptin jo paljon paremmassa muodossa toisessa elokuvassa. Toki, elokuva ajaa asiansa kertakäyttöisenä viihteenä, muta siitäkin huolimatta perusvarma toteutus jättää hiukan toivomisen varaa.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
N
VastaaPoistaElokuva oli kiinnostava, mutta jäi vähän ehkä paha mieli lopusta. Mietin voiko paha tosiaan olla saamatta palkkaansa tällä kertaa.
Myös se,ettei päähenkilö nähnyt ja osannut arvostaa sitä mitä hänellä oli ( rakastava ja vastoinkäymisistä huolimatta tukena oleva vaimo), ärsytti. :D
Eli elokuva herätti tunteita, niinkuin pitääkin.