Saw II (2005) - arvostelu

Ohjaus: Darren Lynn Bousman

Pääosissa: Donnie Wahlberg, Tobin Bell, Shawnee Smith,
Franky G, Glenn Plummer, Emmanuelle Vaugier,
Beverley Mitchell, Erik Kundsen, Dina Meyer

Genre: Kauhu, Mysteeri

Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Modernille kauhulle monumentaalisen ja edelleenkin mainiosti toimivan ensimmäisen osan jälkeen olikin aika siirtyä Saw-elokuvasarjan ensimmäiseen jatko-osaan - Saw II:seen. Ensimmäisen osan tuottoisan julkaisun jälkeen levittäjänä toiminut Lionsgate päätti heti näyttää vihreää valoa ensimmäiselle jatko-osalle ja ottaa elokuvasarjan tuotannon kokonaisuudessaan haltuunsa, myöntäen samalla edeltäjään verrattuna moninkertaisesti suuremman summan seuraavan elokuvan käyttöön.

Vaikka kaikkia kauhuelokuvien rakastajia yllättänyttä ohjaajaa James Wania tähyiltiinkin jatkamaan kapellimestarina, tämä ei kiireidensä vuoksi kyennyt irtautumaan uudesta projektistaan tehdäkseen ensimmäiselle hittielokuvalleen jatkoa. Täten Darren Lynn Bousman otettiin remmiin mukaan ja lähdettiin kiireessä toteuttamaan jatkoa. Elokuvan käsikirjoitus perustui ohjaajan oman elokuvaideansa pohjalta, joka ei onnistunut koskaan saamaan omaa julkaisuaan. Lionsgate painotti Bousmanille, että muutamalla rakenteellisella muutoksella ideasta saataisiin mainio Saw-elokuva aikaiseksi.

Jo seuraavana vuonna edeltäjästään julkaistu Saw II oli jälleen kerran nappiosuma teatterikierroksellaan tehden yli sadan miljoonan dollarin voitot toistamiseen juuri muodostuneen elokuvasarjan historiassa. Vaikka rahallisesti elokuva olikin hitti, mielipiteet jakautuivat kahtia sekä kriitikoiden, että tavallisten kaduntallaajien näkökulmasta katsottuna. Onnistuiko elokuva kuitenkin pakenemaan tyypillisiä ongelmia ja kuoppia, joihin ensimmäiset jatko-osat tuppaavat yleisimmin kompastumaan?

Etsivä Eric Matthews kollegoineen onnistuvat löytämään Jigsaw'n piilopaikan ja pidättämään sadistisen oikeudenjakajan, mutta huomaavatkin pian sen kuuluneen miehen suunnitelmiin. Ei kauaa kestä aikaa, kunnes Matthews saa tietää kahdeksan ihmisen olevan lukittuna pelin sisälle hylätyssä talossa, joista yksi on hänen oma poikansa Daniel. Tunteiden täyttämän etsivän on pelattava Jigsaw'n omaa peliä sääntöjen noudattaen tai muuten hänen poikansa olisi mennyttä.

Nyt kun tiedämme kuka Jigsaw on ja miten hän toimii peliensä kanssa, on kiinnostavaa nähdä, mitä hänellä on valmiina tulevaa koitosta varten. Elokuva ottaa heti alusta asti aivan päinvastaisen lähestymistavan käyttöön konseptinsa suhteen. Kun edeltävä elokuva pitää Jigsaw'n koko elokuvan aikana piilossa ja identiteetin mysteerinä, jatko-osassa taas etsivät saavat tietoonsa miehen identiteetin ja pidättävät tämän sadistisista rikoksistaan.

Sadistiset pelit saavat jatkoa, kun ryhmä toisistaan erottuvia ihmisiä sijoitetaan saman katon alle hylättyyn taloon, joka vilisee vaarallisia ansoja ja palapelejä. Uusi peli koostuu lukuisista pelipisteistä ja niissä odottelevista ansoista, joita moraalittomat ja hukatut sielut joutuvat käymään yksitellen läpi. Samaan aikaan he pelaavat kuolettavaa peliä itse aikaa vastaan hengittäessään jatkuvasti myrkyllistä kaasua sisäänsä, joka pikkuhiljaa syövyttävää heidän sisäelimiään.

Kun ensimmäisessä elokuvassa kaikki kortit olivat kryptisesti piilossa, tällä kertaa ne ovat kaikki pöydällä näkyvillä, yhtä Jigsaw'n hihassa piilevää villiä korttia lukuunottamatta. Oikealla nimellä tunnettu sadistinen oikeudenjakaja John Kramer pelaa talossa käytävän pelin lisäksi myös omaa peliään etsivä Matthewsin kanssa jäädessään tarkoituksellisesti kiinni. Hänen täsmällinen järjestelmällisyys on se, mikä ajaa uhrit ja viranomaiset jatkuvasti harhaan, vaikka vastaus tuijottaisikin suoraan edessä.

Asetelmassa on siis monta liikkuvaa osaa, jotka pahimmassa tapauksessa voisivat sekoittaa paketin katastrofaalisesti, mutta tässä tapauksessa yllätykseksemme kokonaisuus tuntuu pitävän kaikista langoistaan kiinni tarpeeksi pitkään pitääkseen monitasoisen ja -uloitteisen illuusionsa yllä. Elokuva osaa olla Kramerin tapaan hyvin kryptinen ja harhaanjohtava kokonaisuus, mikä tekeekin siitä astetta ennalta-arvaamattomamman ja kutkuttavamman koettavan.

Tarinan tapahtumia seurataan jälleen kerran kahdesta näkökulmasta katsottuna - etsivien ja peliin vangittujen näkökulmista. Eroavaisuutena edeltävään osaan on kuitenkin siinä, että nämä näkökulmat ovat alusta asti paljon tiiviimmin yhteydessä toisiinsa Eric Matthewsin pojan Danielin ollessa yksi vagituista uhreista pelin sisällä. Päähahmot ja heidän taustansa maustavat peliä roimasti, kun erilaiset paljastukset ja salaisuudet joutuvat valokeilan alle. Hahmojen välille syntyy uskottavia konflikteja ja vastakkainasetteluja, jotka koettelevat sekä uhreja, että etsiviä jatkuvalla syötöllä.

Tobin Bellin esittämää John Krameria ja Donnie Wahlbergin esittämää Eric Matthewsia lukuunottamatta, elokuvan hahmot ovat hyvin yksiuloitteisia ja onttoja kokonaisuuksia, joihin ei oikein pysty investoitua tarinan aikana. Vaikka pelissä harhailevia hahmoja yritetäänkin pohjustaa elokuvan aikana, ne eivät kovin syvää vaikutusta lopulta tee. Hahmot tekevät myös paljon epäloogisia ja -luonnollisia ratkaisuja edistääkseen tarinaa, minkä vuoksi kokonaiskuvan uskottavuus kärsii hieman - ei sillä, että tämä asetelma olisi alkuunkaan kovinkaan realistinen.

Visuaalisesti elokuva on räikyvä kaikin puolin, mutta budjetin huimasta noususta huolimatta en oikein tiedä, että palveleeko se elokuvaa yhtään sen paremmin. Värimaailma mukailee vihertävää palettia ja se tekee visuaalisesta kokemuksesta hyvin kuvottavan, likaisen ja inhorealistisen tuntuisen, mikä palvelee kyllä elokuvan tunnelmaa paljonkin. Sen aikana on järkyttävän paljon ja massiivisia kuvanlaadun vaihteluja. Tuntuu ihan kuin elokuva olisi kuvattu yhdellä erinomaisella kameralla ja yhdellä hyvin sumealla. Vaikka se ei varsinaisesti haittaakaan katselukokemusta keskittyessäni enemmän tarinaan ja sen tarjoamiin hahmohin, se ehdottomasti pistää silmään.

Saw II on jatko-osa, joka onnistuu tietyissä aspekteissa ja toisissa ei. Se osaa olla hyvin nerokas ja muuntautuva konseptinsa suhteen, mutta monet itse tarinaa edistävät seikat tuntuvat kuitenkin hyvin halvoilta ratkaisuilta perimmiltään. Juonenkäänteet ovat erittäin efektiivisiä etenkin elokuvan loppupuolella ja kiitos siitä kuuluu ehdottomasti nerokkaalle editoimistyölle, joka onnistuu vakuuttavasti johtamaan katsojan kuin katsojan harhaan.

Visuaalisesti laatu vaihtelee erinomaisesta hyvin heikkoon ja nopeatempoinen tahditus ottaa hintansa hahmojen rakenteista. Side aiempaan osaan on myös hyvin selkeästi ja vahvasti alleviivattu, vaikka jatko-osa keskittyykin suurimmaksi osaksi uusiin hahmoihin. Kokonaisuudessaan ensimmäinen jatko-osa on asiansa ajava jatke hyvin omaperäiselle konseptille, joka onnistuu erilaisella lähestymistavallaan tekemään kokonaisuudesta hyvin kiehtovan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.3.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com