Ohjaus: Darren Lynn Bousman
Pääosissa: Tobin Bell, Shawnee Smith, Angus Macfadyen,
Bahar Soomekh, Donnie Wahlberg, Barry Flatman,
Debra McCabe, Mpho Koaho, Dina Meyer
Genre: Kauhu, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia
Mainion ensimmäisen Saw-elokuvan ja toimivan jatko-osan jälkeen olikin aika edetä kolmanteen osaan, joka jatkaisi tätä suurta tarinakokonaisuutta eteenpäin ja yrttäisi parhaansa mukaan pitämään monimutkaisen asetelman kasassa. Edeltäjän onnistuessa jatkamaan tarinaa samalla venyttäen konseptinsa rajoja, onkin kiinnostavaa nähdä, että onnistuuko seuraava osa pitämään muuntautuvan konseptinsa tuoreena vai alkaako se pikkuhiljaa kierrättämään samoja kaavoja ja juonenkäänteitä eri muodosssa vain. Ohjaajan ruorissa jatkoi edellisessä elokuvassa pestin itselleen napannut Darren Lynn Bousman, joka onnistui vakuuttamaan Lionsgaten päälliköt elokuvasarjan valoisasta ja tuottoisasta tulevaisuudesta.
Seuraavan elokuvan budjettia nostettiin jälleen kerran edellisten osien menestyksen myötä kymmeneen miljoonaan dollariin, mikä antaisi tekijöille paljon vapaammat kädet toteuttaa visiotaan. Kahden hyvin menestyksekkään ja suositun Saw-elokuvan jälkeen oli hyvin todennäköistä, että kolmaskin osa tuottaisi teatterikierroksellaan rutkasti - kuten se myös lopulta tekikin - tienatessaan yhteensä sadan viidenkymmenen miljoonan dollarin voitot. Onnistuiko Saw III kuitenkin yltämään laadullisesti kahden ensimmäisen elokuvan tasolle vai alkoiko väistämätön alamäki häämöttämään horisontissa?
Kuolemansairas Jigsaw pistää vielä yhden kuolettavan pelin pystyyn hylätyllä tehtaalla. Viimeisin peli pitää sisällään kaksi erillistä peliä pelaavan testikappaleen kokonaisuuden, joka tulisi radikaalisti vaikuttamaan jokaikisen mukana olevan tahon tulevaisuuden suuntaan. Surun murtama isä Jeff joutuu läpäisemään lukuisia testejä valiten poikansa kuolemaan liittyvien osapuolien kohtaloja. John Kramer sieppaa myös hyvin lahjakkaan lääkärin Lynnin, jonka täytyy pitää mies elossa Jeffin pelin ajan tai muuten hän menettää oman henkensä. Mitä tapahtuu, kun kaksi toisistaan riippumatonta peliä yhdistetään yhdeksi hengittäväksi kokonaisuudeksi?
Tarina jatkuu siitä, mihin edeltävässä elokuvassa jäätiinkin. Eric Matthewsin mysteeriksi jääneen katoamisen jälkeen Jigsaw-tapaukset ovat jatkuneet nornaaliin tapaan ja poliisivoiimat saavat tietää uudesta lauenneesta ansasta, jossa sarjarikollinen on löytynyt palasina. Päästäkseen pois kahleistaan miehen olisi pitänyt repiä itsensä kahleistaan, jotka olivat kiinni hänen raajojen lihoissa. Poliisit alkavat tutkimaan miehen ruumista - tai sitä, mtä siitä on jäljellä - ja huomaavat pian, ettei ulospääsyä ollut koskaan edes olemassa, mikä ei vastaa ihan palapelimestarin tyyliä.
Tämä seikka sotii heti kättelyssä Jigsaw'n ideologiaa vastaan ja radikaalilla tavalla, sillä John Kramerin ansatäytteisten pelien tarkoituksena oli saada moraalittomat ja eksyneet sielut tastelemaan omasta elämästää samalla, kun he tuijottavat itse kuolemaa slmiin. Tällä kertaa lopputulos on kuitenkin väistämätön ja riippumaton kenenkään toiminnasta, mikä tekee pelistä kirjaimellisesti raa'an teruastamon. Tämän vuoksi alammekin katsojina epäilemään toista Jigsaw-tekijää, apuria, joka on ollut joko mukana Kramerin tukena koko tämän ajan tai insproitunut tämän työstä kulissien takana.
Saw III seuraa edeltäjiensä lailla kahta näkökulmaa samanaikaisesti. Elokuvan alussa pohjustettu poliisitutkinta jätetään hyvin nopeasti sivuun ja keskittymispisteiksi otetaan Lynn Denlonin painostava taistelu elämästä ja kuolemasta, sekä hermoraunion isän Jeff Reinhartin peli. Bahar Soomekhin esittämä Lynn on hyvin taitava lääkäri, yksi parhaimmista, joka osaa toimia tilanteessa kuin tilanteessa paineenalaisissa olosuhteissakin. Eräänä päivänä hänet siepataan ja viedään hylätylle tehtaalle, joka on täynnä erilaisia osia ja koneita ansoista, joita Jigsaw tiedetysti käyttää peleissään. Pian Lynn huomaa kuitenkin joutuneensa Jigsawn'n henkilökohtaiseksi kirurgiksi.
Asetelma ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen, sillä naisen täytyy pitää hiaassti kuoleva John Kramer elossa käynissä olevan pelin loppuun tai muuten hän menettää henkensä räjähtävälle kaulapannalle. Positiivisena seikkana on pakko kyllä sanoa, että pelin luonteen muutos osasta osaan on kiehtova ja mielenkiintoinen kaiken kaikkiaan. Angus Macfadyenin esittämä Jeff on menettänyt pienen pyöräilevän poikansa holtittoman kuskin yliajamaksi. Pelissään hän ei joudu itse selviytymään ansoista, vaan hän pääsee valitsemaan ansoissa kiinnitettyjen poikansa murhasta vastuussa olleiden tahojen kohtaloista.
Surun ja vihan täyttämä mies joutuu joko katsomaan kuinka yksitellen syyllinen syyllisen perään tulevat raa'asti teurastetuiksi tai ottaa itse hintansa vaativan riskin antaakseen heille anteeksi vapauttaen heidät kuolettavista ansoistaan. Näemme kuinka mies joutuu takaisin traagisen tapahtuman äärelle pohtimaan ja valitsemaan oikeudenmukaisuuden ja moraalin väliltä. Jeff joutuu siis todellisen emotionaalisen myrskyn silmään, joka koettelee häntä pisteestä pisteelle eri tavoin. Valitettavasti tämä emotionaalisuus ei oikein välity näytön toiselle puolelle hahmon jäädessään niin ohueksi kokonaisuudeksi.
Aiemmista Saw-elokuvista tuttu Shawnee Smithin esittämä Amanda auttaa Tobin Bellin esittämää John Krameria toteuttamaan seuraavan tason pelin, mutta sen aikana hänen tunteensa tuntuvat jatkuvasti tulevan suunnitelmien edelle. Tämä aiheuttaa jatkuvasti komplikaatioita suunnitelmassa ja vaarantaa koko pelin epävarmuutensa vuoksi. On hienoa nähdä, että vaikka Kramerin täsmällisyys onkin täydellinen pelistä peliin, jyrkkää eskaloitumista ja radikaalisia käänteitä se ei kuitenkaan onnistu karttamaan, vaan pikemminkin vetää niitä puoleensa pesusienen lailla.
Kuten monessa muussakin elokuvasarjassa olemmekin huomanneet, suurempi ja raaempi ei automaattisesti yleensä takaa laatua. Vaikka monitasoinen idea onkin hyvin kiehtova ja nerokas kokonaisvaltaista jatkumoa ajatellen, se tuntuu turhan täyteenahdetulta ja ylipursuavalta kokonaisuudelta kaiken kaikkiaan. Elokuvassa on paljon liikkuva osia, jotka palvelevat tarinaa juuri tarvittavan määrän, mutta investoituminen emotionaalisella tasolla niihin on kuitenkin erittäin vaikeaa aliravitun luonteensa vuoksi.
Visuaalisesti elokuva ei tarjoa mitään uutta edeltäjiinsä verrattuna, vaan seuraa edelleenkin uskollisesti samaa tyyliä tunnistettavasta kuvaustyylistä ankean vihertävään värimaailmaan ja psykedeelisestä editoimisesta hyvin uskottaviin käytännön efekteihin. Musiikki ei teemamusiikkia enempää tuo mitään erikoista lisäarvoa elokuvalle, vaikka sopiikin siihen pinnallisesti mainosti kontekstinsa puolesta.
Ensimmäisen trilogian päättävä osa on tähän mennessä Saw-elokuvasarjan heikoin osa, vaikka siinä onkin paljon kiinnostavia ideoita ja asetelmia käsiteltävänään. Juonenkäänteet ovat edeltävien osien tapaan efektiivisiä, vaikka ylipursuavan ja pinnallisen sisältönsä vuoksi laimentaakin jonkin verran hyvinkin tarvittavaa emotionaalista potkua. Nyt konseptin rajoitteisuus alkaakin pikkuhiljaa näkymään, eikä sen laajentaminen massiiviseksi palapeliksi pidemmällä tähtäimellä toimi kovinkaan hyvin.
Kun ottaa huomioon kuinka paljon se joutuu turvautumaan oikoteihin ja hölmöihin ratkaisuihin pitääkseen kokonaisuutensa yhtenäisenä, on siitä vaikeaa saada mitään irti pinnallisista rakenteista ja paperin ohuista hahmoista. John Krameriin pystymme edelleen jollain tasolla investoitumaan, sillä hänen tarinakaarensa ulottuu pitkälle, mutta muiden kaaret tuntuvat vain hukkaan heitetyiltä mahdollisuuksilta parhaimmillaan. Siltä tämä elokuvakin tuntui lopulta - hukkaan heitetyltä mahdollisuudelta maksimoida idean nerokkuus ja viedä sarja todellakin seuraavalle tasolle.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti