24 tunnin elokuvamaraton -haaste | 24 Hour Movie Marathon Challenge (2020)




24 TUNNIN ELOKUVAMARATON -HAASTE
2020


24 Hour Movie Marathon Challenge, eli karkeasti suomennettuna 24 tunnin elokuvamaraton -haaste, on tubettaja Ryan Chattawayn vuonna 2012 luoma haaste, jossa pistetään elokuvien rakastajat todellisen testin äärelle. Katsojat valitsevat elokuvansa vapaasti valmiiksi annettujen ja vuosittain vaihtuvien sääntökriteereiden pohjalta. Heidän on määre katsoa valitsemansa elokuvat kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä ja nukahtamatta sen aikana tai muuten haaste jää suorittamatta. Elokuvia ei tarvitse katsoa järjestyksessä, mutta bonus-kohtaa lukuunottamatta kaikki sääntöjen kohdat täytyy täyttää.

Itse sain kuulla haasteesta ensimmäistä kertaa vasta 2019 vuoden puolella, jota hyvä Elokuvan taikaa -arvostelusivua pyörittävä ystäväni suositteli minulle kokeiltavaksi. Pienen pohdinnan jälkeen päätin jättää 2019 haasteen väliin ja odottaa suosiolla tulevan vuoden haastetta. Nyt oli vihdoin sen aika.


SÄÄNTÖKRITEERIT 2020:

  • Katso yli 2 tuntia ja 50 minuuttia kestävä elokuva
  • Katso nostalgiaelokuva, mitä et ole nähnyt lapsuutesi jälkeen.
  • Katso perheenjäsenesi suosittelema elokuva.
  • Katso tunnetun ohjaajan esikoiselokuva.
  • Katso elokuva, josta näyttelijä voitti Oscar-palkinnon.
  • Katso mykkäelokuva noin sadan vuoden takaa.
  • Katso elokuva, missä hahmolla tai näyttelijällä on sinun etunimesi.
  • Katso katastrofielokuva.
BONUS: Katso tuplaelokuva, eli ''double feature'' - joko olemassa oleva, esimerkiksi Grindhousen Death Proof (2007) ja Planet Terror (2007) tai jokin itse keksimäsi yhdistelmä.


Kun uudet sääntökriteerit vihdoin julkistettiin, ystäväni lähetti ne minulle viipylemättä, jotta valmistautuminen olisi mahdollista aloittaa heti. Minä myös onnistuinkin laatimaan itselleni hyvin monipuolisen kattauksen, enkä malttanut odottaa haasteen alkamista. Sanotaanko näin, että vaikka olen pitkään tottunut ahmimaan lukuisia elokuvia peräkkäin saman päivän aikana, en ole koskaan vielä kokeillut mitään vastaavaa. Kerta se on ensimmäinen ja toivottavasti ei viimeinen. Ei muuta kuin menoksi!


SCARFACE - ARPINAAMA | SCARFACE (1983)
(YLI 2 TUNTIA 50 MINUUTTIA PITKÄ ELOKUVA)


Ohjaus: Brian De Palma
Pääosissa: Al Pacino, Steven Bauer, Michelle Pfeiffer,
Mary Elizabeth Mastrantonio, Robert Loggia, Paul Shenar,
Miriam Colon, Harris Yulin, F. Murray Abraham
Genre: Rikos, Draama
Kesto: 2 tuntia 50 minuuttia

Kun lähdin suunnittelemaan katsastuslistaani ja huomasin ensimmäisen kriteerin olevan yli kaksi tuntia ja viisikymmentä minuuttia kestävä elokuva, tiesin tasan tarkkaan, minkä elokuvan valitsisin. Scarface - Arpinaama on elokuva, jota epäilin hyvin pitkään aikaan, sillä en uskonut sen olevan minun kuppini teetä. Joten oli jopa suotavaa, että katsoisin sen mahdollisimman pian, saadakseni epäilyilleni lopun ja johan se yllätti minut positiivisesti.

Seuraamme elokuvassa Al Pacinon esittämää Tony Montanaa, kuubalaista pakolaista, joka yrittää päästä Yhdysvaltoihin tultuaan alamaailman huipulle kovanaaman asenteella ja armottoman suoraviivaisilla toimillaan. Tony on hyvin kiehtova tapaus kaiken kaikkiaan. Mies on räikyvä ja armoton persoona, jonka halu menestyä ja päästä kaikkien yläpuolelle on mittaamattoman massiivinen.

Seuraamme kuinka mies kiipeää kaikkia odotuksia vastaan porras portaalta yhä ylemmäs ja ylemmäs, mutta samalla rikkoen kaiken tieltään - myös läheisensä. Vaikka Tony onkin hyvin oikukas mies, hänen hyvätahtoisuutensa perhettään kohtaan on hyvin samaistuttavaa seurattavaa. Al Pacino on erinomainen elokuvassa ja hänen roolisuorituksensa todellakin säväyttää varteenotettavuudellaan.

Scarface - Arpinaama on erittäin mukaansatempaava kokonaisuus, joka ei ainoastaan tarjoa räjähtävää toimintaa, mutta myös painostavaa jännitystä ja viiltävää draamaa. Elokuva on tahditettu vakuuttavalla tavalla ja katsoja pääsee alusta asti käsiksi tarinan ytimeen. Investoidumme Tonyn tapahtumarikkaaseen matkaan lähestulkoot jokaisella solullamme, minkä vuoksi myös takaisinmaksu lopussa on niin efektiivinen ja syvä.




ALIEN³ (1992)
(TUNNETUN OHJAAJAN ESIKOISTEOS)


Ohjaus: David Fincher
Pääosissa: Sigourney Weaver, Charles S. Dutton, Charles Dance,
Paul McGann, Brian Glover, Ralph Brown, Holt McCallany,
Danny Webb, Vincenzo Nicoli, Lance Henriksen
Genre: Toiminta, Kauhu, Scifi
Kesto: 1 tunti 54 minuuttia

Jouduin jonkin aikaa tutkimaan ja pohtimaan tätä kategoriaa. Aluksi en meinannut löytää mitään sopivaa katsottavaa, mitä en olisi nähnyt jo aiemmin tai mikä kiinnostaisi - tai mikä olisi edes saatavilla missään muodossa katsottavaksi. Sitten eteeni tupsahti David Fincher. Miehen esikoisteoksena toimi Alien³. Arvosteltuani ensimmäiset kaksi Alien-elokuvaa viime vuoden puolella, oli sopiva hetki jatkaa sarjan käsittelemistä trilogian päättävään osaan.

Ellen Ripleyn kutkuttavan tapahtumarikas matka jatkuu vankilaplaneetalle, Fiorina 161:lle, kun hänen uuden miehistönsä alus suorittaa pakkolaskun eriskummallisen tulipalon johdosta. Ripley selviää pakkolaskusta ehjin nahoin, mutta ikävä epäilys vainoaa häntä jatkuvasti heräämisensä jälkeen. Pian hän huomaakin, että menneisyyden hirviöt vainoavat häntä yhä, kun ei-toivottu matkustaja vapautuu vankilasektorissa.

Seuraamme kuinka Ripley yrittää saada totuuden selville äkkinäisestä pakkolaskusta, mutta konkreettista vastausta hän ei siihen heti kättelyssä saa. Hyvin kiehtova ajatus sovittaa asetelma tarkoin eristetylle alueelle, jossa selviytymismahdollisuudet ovat lähes mitättömät. Kun aiemmin hahmoilla oli pelivaraa turvautua johonkin teknologiaan tarpeen tullessa, tällä kertaa resurssit riistetään täysin ja heidät pistetään hyvin toivottomaan tilanteeseen selviytymään kehittyneen muukalaisrodun metsästykseltä.

Elokuva on hyvin hidastempoinen ja hyvin erilainen aiempiin osiin verrattuna. Ei ainoastaan, että asetelmaa on vähän muutettu panosten nostattamiseksi, mutta vieden konseptia uhkarohkeille teille elokuvalla on kaikki mahdollisuudet muodostua erinomaiseksi jatkeeksi sarjalle. Valitettavasti elokuvan pinnallisuus, vähäinen keskittyminen mytologiaan, toverillisen yhteistyön puuttuminen ja hyvin yksiuloitteinen hahmojen käsittely tekee kokonaisuudesta vain keskitasoa paremman teoksen.

Stop motion -efektit ovat elokuvassa surkuhupaisat. Vaikka käytännön efektit ovat edelleenkin oikein mainioita, eriskummallinen artistinen ratkaisu stop motion -animaatiotekniikan muodossa pilaa tunnelman täysin epäuskottavuudellaan. Onhan Alien³ kokonaisuudessaan ehdottomasti viihdyttävä, rohkea ja toimiva paketti, mutta toteutus jättää vain toivomisen varaa paremmasta, kun alla on kaksi mestarillista osaa painostamassa.




LA LA LAND (2016)
(ELOKUVA, JOSTA NÄYTTELIJÄ VOITTI OSCARIN)


Ohjaus: Damien Chazelle
Pääosissa: Ryan Gosling, Emma Stone, John Legend,
Callie Hernandez, Jessica Rothe, Sonoya Mizuno,
Rosemarie DeWitt, J. K. Simmons, Finn Wittrock
Genre: Komedia, Draama, Musiikki
Kesto: 2 tuntia 8 minuuttia

Tämän kategorian kanssa minulla ei kestänyt kauan ja vastaus tuli heti kuin selkärangasta. Valitsin Damien Chazellen ohjaaman La La Landin, josta Emma Stone nappasi itselleen ansaitun naispääosan Oscar-palkinnon. Sen lisäksi elokuva kahmi myös viisi muutakin pystiä mm. parhaan ohjauksen, kuvauksen ja musiikin. Muistan hyvin, kuinka skeptinen olin elokuvan julkaisuaikoina musikaalielokuvista, mutta se onnistui yllättämään täysin varteenotettavuudellaan, kun sen katsoin teattereissa. Nyt oli aika katsoa se uudestaan ja odotin katsastusta innolla.

Seuraamme elokuvassa kahta unelmoijaa, joiden tiet yhtenevät kaikkia odotuksia vastaan ja satu on valmis kerrottavaksi. Mia on Hollywoodin kahvilassa työskentelevä näyttelijän alku, joka toivoo pääsevänsä jonain päivänä parrasvaloihin. Sebastian taas on pianisti, joka haluaa perustaa oman jazz-klubin. Molemmat ottavat matkallaan vastaan monia takaiskuja, mutta usko ja toivo paremmasta tulevaisuudesta pitävät molemmat unelmoijat kuitenkin järjissään ja valitsemillaan teillä.

Elokuva on upeaa jokaisella osa-alueella. Ei ainoastaan, että tarina on mukaansatempaava ja hypnotisoiva, mutta elokuva itsessään säväyttää erinomaisella teknisellä toteutuksellaan. Visuaalinen ilme on kaunista katsottavaa. Lumoava värimaailma imaisee katsojan kuin katsojan satumaisen ympäristön valtaamaksi. Sekä yksityiskohtien moniuloitteisuus, että tärkeys miellyttää tarinan aikana paljon ja ohjaaja Damien Chazellen huolellinen kädenjälki paistaa upeasti kaikessa tekemisessä.

Roolisuoritukset ovat upeita ja hahmoihin pystyy investoitumaan moitteettomasti alusta asti. Musiikkikappaleet jäävät mieleen pitkäksi aikaa, mikä ei edes haittaa, sillä materiaali on sen verran laadukasta kuultavaa. La La Land vaatii katsojaltaan heittäytymistä, jotta satu vaikuttaisi uskottavalta, mutta se ei kuitenkaan ole hankalaa ohjaajan taitavan ja laadukkaan esillepanon johdosta. Romanttinen, lämminhenkinen, kylmäverinen ja traaginen kokonaisuus, joka ehdottomasti kuuluu kaikkien aikojen parhaimpiin musikaalielokuviin.




TUNTEMATON MESTARI | ONE LAST DEAL (2018)
(HAHMOLLA TAI NÄYTTELIJÄLLÄ ON SAMA ETUNIMI KUIN SINULLA)


Ohjaus: Klaus Härö
Pääosissa: Heikki Nousiainen, Pirjo Lonka, Amos Brotherus,
Henrikki Haavisto, Stefan Sauk, Kristoffer Möller,
Eero Ritala, Pertti Sveholm, Jakob Öhrman
Genre: Draama
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Seuraavan kategorian ajattelin olevan helppo, mutta jostain syystä se osoittautuikin yhdeksi vaikeimmista etsinnöistä koko listalla. Luulin, että löytäisin itänaapurin tuotannosta jonkin elokuvan, jossa joko hahmolla tai näyttelijällä olisi sama etunimi, kuin minulla - eli Ilja. Luulin väärin. Pengoin oikein urakalla Letterboxd- ja IMDb-sivustoja läpi etsiessäni sopivaa elokuvaa, mutta kaikki nimikkeet, jotka vaikuttivat sopivilta, olivat ulottumattomissa.

Sain kutenkin onnekseni vihiä suomalaisesta tarjonnasta Tuntematon mestari -elokuvan muodossa, jossa käsiteltäisiin mahdollisesti Ilja Repinin maalausta. En ole liiemmin välittänyt suomalaisesta tuotannosta toistaiseksi, mutta lupasin itselleni, että rupean pikkuhiljaa tutustumaan kotimaiseen tarjontaan myös. Tässä sitä sitten oltiinkin. Elokuva seuraa Olavia, kokenutta taidekauppiasta, joka törmää sattumalta maalaukseen, joka saattaisi olla arvokkaampi, kuin mitä siitä uskotaan.

Intohimo taidetta kohtaan kasvaa hetkessä takaisin pilviin, kun mysteerinen taulu osuu kokeneen taidemyyjän silmään. Intohimo saattaa hyvin useasti muodostua pakkomielteeksi, joka voi pahimmassa tapauksessa muuttua liian riskialttiiksi. Ihmiset tekevät virheitä ja se kuuluu osaksi kasvamista, mutta ajoittain virheistä joutuu kuitenkin maksamaan loppuelämän ajan. Menestyminen vaatii riskejä ja uhrauksia, mutta kuten kaikki varmasti tietävätkin, ne eivät aina tarkoita onnistumista.

Tarina on oikein toimiva kokonaisuus, joka onnistuu hitaasta alustaan huolimatta tarttumaan katsojastaan kiinni. Olavin hahmo on helposti lähestyttävä ja jossain määrin samaistuttava tapaus. Heikki Nousiainen tekee erinomaisen roolityön kokeneena taidekauppiaana ja sympaattisella lähestymistavallaan saa hahmon puhkeamaan kukkaan.

Tekninen toteutus on oikein mainiolla tasolla, eikä roolisuorituksetkaan hullumpia ole. Seuraamme Olavin mukana tilanteen kehittymistä ja eskaloitumista. Vaikka olemmekin tarpeeksi investoituneita hahmoihin, ei se lopulta mitään ylivertaisia tunteita herätä katsojassaan. Tuntematon mestari ajaa asiansa. Se osaa olla hyvin dramaattinen, mutta jälkimaku jää kuitenkin elokuvasta lämminhenkiseksi ja nostattavaksi. Positiivinen yllätys ehdottomasti.




FORGOTTEN | 기억의 밤 (2017)
(PERHEENJÄSENEN SUOSITTELEMA ELOKUVA)


Ohjaus: Jang Hang-jun
Pääosissa: Kang Ha-Neul, Kim Mu-Yeol, Moon Sung-keun,
Na Young-hee, Lee Dong-jin, Lee Sung-woo,
Yeon Je-hyung, Kim Hyun-mok
Genre: Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia

Kysyin siskoltani suosituksia haastetta varten ja sain monipuolisen listan vastaukseksi. Hetken pohdinnan jälkeen päätin ottaa etelä-korealaisen Forgotten-elokuvan listalleni. Mestarillisen Parasiten ja säväyttävän The Farewellin jälkeen olen ollut hyvin kiinnostunut aasialaisesta tuotannosta. Siellä tuntuu tulevan jatkuvasti hyvin omaperäisiä ja rohkeita elokuvia, jotka jäävät mieleen hyvin positiivisina kokemuksina, joten valintani ei ollut lopulta yhtään vaikea.

Elokuva kertoo perheestä, joka muuttaa uuteen kotiin. Vanhempi poika Yoo-seok siepataan, mutta muutaman viikon kuluttua hän palaa takaisin kotiin. Jokin tuntuu kuitenkin olevan vinossa. Nuorempi poika Jin-seok rupeaa selvittämään veljensä outoa käyttäytymistä ja ajautuukin vahingossa jonkin suuren ja vaarallisen äärelle. Kun raja todellisuuden ja unien välillä hälventyy, tilanne muuttuu hyvin kutkuttavaksi ja arvaamattomaksi.

Korealaiset osaavat kyllä kertoa tarinan kuin tarinan. Yksinkertaista siitä on kuitenkin turha odottaa koskaan. Kuten Parasitessäkin, Forgottenissa on hyvin moniuloitteinen ja jatkuvasti eskaloituva tarina, joka leikittelee katsojan tunteilla, minkä kerkiää. Mitä vähemmän elokuvasta tietää, sen parempi. Tarina osaa olla hyvin painostava kaikessa mysteerisyydessään ja jatkuvasti vääntyilevä juoni pitää huolen siitä, ettei katsoja tunne oloaan liian kotoisalta.

Teknisesti elokuva on varsin onnistunut kaikin puolin. Kuvaus on monipuolista ja ankean painostava tunnelma välttyy upeasti tummien sävyjen kautta näytön toiselle puolelle. Komedia tuo huulille kontrolloimattoman hymyn, jännitys pitää katsojan kuin katsojan tuolin reunalla ja draama iskee armottomasti sisimpään. Forgotten on tunteiden vuoristorata, joka ei koskaan tyydy omaan tilaansa, vaan pyrkii jatkuvasti kehittymään ja eskaloitumaan seuraavalle tasolle.




CHAPLININ POIKA | THE KID (1921)
(MYKKÄELOKUVA NOIN SADAN VUODEN TAKAA)


Ohjaus: Charles Chaplin
Pääosissa: Charles Chaplin, Jackie Coogan, Edna Purviance,
Carl Miller, Henry Bergman, Edward Biby, Jules Hafnt,
Nellie Bly Baker, Frank Campeau, Tom Wilson
Genre: Komedia, Draama, Perhe
Kesto: 1 tunti 8 minuuttia

Seuraavaksi olikin noin satavuotiaan mykkäelokuvan aika ja valinta ei voinut olla yhtään helpompi, sillä ensi vuonna tasan sata vuotta täyttävä Chaplinin poika tuijotti hyllystäni niin anelevasti minun suuntaani, kun tutkiskelin vaihtoehtoja. Tiedämme varmasti kaikki, kuinka visionäärinen suunnannäyttäjä Charlie Chaplin oli elokuvalle. Hänen mittava tuotantonsa ja ajattomat tarinansa ovat pysyneet edelleenkin suurina inspiraation kohteina lukuisille elokuvantekijöille.

Ihan syystäkin elokuvien rakastajat ihailevat hänen tuotantoaan edelleenkin. Hän mullisti elokuvateollisuuden täysin omalla työpanoksellaan ja edelleenkin hänen työtään käytetään esimerkkinä elokuvataiteen peruspilarien opettamisessa. Tällä kertaa otamme valitettavasti vain yhden teoksen käsittelyymme, vaikka halua riittäisi enempäänkin. Chaplinin poika -elokuvassa nainen saa lapsen ja kadottaa sen heti huolimattomuudessaan. Muutaman mutkan kautta aamukävelyllään tallusteleva mies löytää kadun kulmassa lojuvan vauvan, jonka hän ottaa kokemattomaan hoivaansa.

Tarina etenee kovalla vauhdilla, mutta se ei haittaa kokemusta ollenkaan, sillä se on kerrottu niin selkeästi ja perusteellisesti alusta asti. Dialogia ei esiinny pieniä tekstilisäyksiä enempää, joten suurimmaksi osaksi visuaalinen tarinankerronta hoitaa tarinan kertomisen hahmojen eleiden ja ilmeiden avulla. Tunnelmallisesti elokuva on kaikkea, mitä mieleen vaan juolahtaa: komediaa, draamaa, jännitystä ja sivussa myös ripaus symboliikkaa.

Charlie Chaplin on kyllä aina ollut näyttelemisen edelläkävijä. Hiukan yliampuvat eleet ja alleviivatut liikkeet varmistavat, ettei katsoja putoa koskaan kärryiltä. Hahmot ovat hyvin helposti lähestyttäviä ja investoituminen niihin on taattu jo kättelyssä. Chaplinin poika on hyvin monipuolinen elokuva, joka lyhyessä kestossaan onnistuu luomaan hyvin kokonaisvaltaisen kokemuksen katsojalle poikkelehtien ilosta suruun ja jännityksestä vauhtiin jatkuvalla syötöllä. Klassikko pysyy edelleenkin klassikkona, eikä se miksikään muuksi muutukaan.





SPACE JAM (1996)
(NOSTALGIAELOKUVA, MITÄ ET OLE NÄHNYT LAPSUUDEN JÄLKEEN)


Ohjaus: Joe Pytka
Pääosissa: Michael Jordan, Billy West, Dee Bradley Baker,
Wayne Knight, Danny DeVito, Bob Bergen, Bill Farmer,
Bill Murray, Larry Bird, Charles Barkley
Genre: Animaatio, Seikkailu, Komedia
Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

Seuraavaksi olisi luvassa elokuva, jota en ole nähnyt lapsuuteni jälkeen. Space Jam oli kyllä yksi ehdottomista suosikeistani pienenä poikana, joten nostalgiaa olisi luvassa tällä kertaa paljon. Michael Jordan on edelleenkin yksi kaikkien aikojen parhaimmista, ellei kaikista paras koripalloilija miesmuistiin. On hienoa nähdä, että rakastettuja urheilijoita näkee myös liikkuvien kuvien maailmassa nykyään hyvin paljon.

Pienet muukalaiset vangitsevat Looney Tunes -hahmot orjuuttaakseen heidät oman avaruushuvipuiston viihdyttäjiksi. Väiski Vemmelsääri tovereineen onnistuvat kuitenkin suostuttelemaan vangitsijansa koripallo-otteluun omasta vapaudestaan. He saavat vahvistukseksi koripallolegendan Michael Jordanin, mutta saavatkin pian huomata myös, ettei vastustaja lähdekään peliin reilulla valmistautumisella.

Konseptihan itsessään kuulostaa jo alkuunkin aivan järkyttävän ylilyövältä ja naurettavalta, mutta lapsellehan tämä on varmasti edelleen viihdyttävä ja räjähtävä paketti kaiken kaikkiaan. Nostalgia puskee vahvassa asemassaan elokuvaa eteenpäin sietämättömienkin epäloogisuuksien ja vikojen läpi. Eihän teos ole elokuvallisesti kovin hyvä, eikä se ole kestänyt aikaa juuri ollenkaan, mutta kyllä siinä siltikin jotain erityistä kuitenkin on.

Visuaalisesti Space Jam ei ole kestänyt aikaa ollenkaan. Efektit näyttävät ajoittain ihan siedettäviltä, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat kuitenkin surkuhupaisia jopa aikaansa nähden. Elokuva on puhtaasti hauskaa aivotonta viihdettä, jota ei kannata ottaa tosissaan, mutta jotta minut voisi ottaa tosissaan edes jollain tasolla, täytyy todeta elokuvan olevan kyllä järkyttävä hutilyönti, joka viihdyttää vain lapsia ja nostalgiaa hakevia aikuisia.




CLOVERFIELD (2008)
(KATASTROFIELOKUVA)


Ohjaus: Matt Reeves
Pääosissa: Michael Stahl-David, Odette Annable, T. J. Miller,
Jessica Lucas, Lizzy Caplan, Mike Vogel, Margot Farley,
Theo Rossi, Brian Klugman, Ben Feldman
Genre: Toiminta, Kauhu, Scifi
Kesto: 1 tunti 25 minuuttia

Katastrofielokuvan valitseminen ei myöskään aiheuttanut ongelmia, sillä olin jo jonkun aikaa miettinyt katsastavani uudestaan Matt Reevesin ohjaaman Cloverfieldin. Koko elokuvahan on kuvattu ''found footage'' tekniikalla, mikä saattaa olla mille vain elokuvalle hyvin riskialtis ratkaisu. Jos elokuvan konteksti tukee tätä artistista lähestymistapaa, niin se toimii oikein mainiosti - kunhan sillä on jokin tarkoitus elokuvassa. Cloverfeldissä sillä on onneksi tarkoitus.

Rob saa työpaikan varatoimitusjohtajana Japanista ja hänen ystävänsä pitävät tälle läksiäiset sen kunniaksi. Juhlallisuudet loppuvat kuitenkin lyhyeen, kun outoja asioita alkaa tapahtumaan New Yorkin Manhattanilla. Videokasetin tallenteissa seuraamme Robin ja hänen läheistensä selviytymistaistelua tuntemattoman uhan vaaniessa kaduilla, joka tuhoaa kaiken tieltään.

Cloverfield on elokuva, joka on kiehtonut minua julkaisuvuodestaan asti. Maailma on hyvin realistinen ja uskottava kaikesta uskomattomuudestaan huolimatta ja konseptin mysteerisyys on viiltävän upeaa seurattavaa. Elokuva vakuuttavasti pohjustaa ja rakentaa hahmojaan. Yliluonnollisesta uhasta huolimatta, asetelma tuntuu hyvin maanläheiseltä ja se johtuukin hahmojen upeasta käsittelystä.

Roolisuoritukset ovat hyvin uskottavia ja pystymme katsojina samaistumaan hahmojen reaktioihin täydellisesti. Tärisevä, kädellä kuvattu materiaali tuo mukanaan paljon enemmän tunnelmaa ja efektiivistä jännitystä, joka valtaa katsojan kuin katsojan jännittämään hahmojen kohtalon puolesta. Cloverfeldin konsepti on kyllä muista samankaltaisista elokuvista tuttu, mutta sen mytologia on kuitenkin hyvin mysteerinen, minkä vuoksi se puhutteleekin katsojaa kauan elokuvan loputtua.




BATMAN - MUSTAN KOSTAJAN PALUU | BATMAN: MASK OF THE PHANTASM (1993)
(TUPLAELOKUVA, JOKO OLEMASSA OLEVA TAI ITSE KEKSITTY - OSA I)


Ohjaus: Eric Radomski, Bruce Timm
Pääosissa: Kevin Conroy, Dana Delany, Hart Bochner,
Stacy Keach, Abe Vigoda, Dick Miller, John P. Ryan,
Efrem Zimbalist Jr, Bob Hastings, Mark Hamill
Genre: Animaatio, Toiminta, Rikos
Kesto: 1 tunti 16 minuuttia

Tuplaelokuva-kategorian ensimmäisessä osassa hyppäämme Gothamin viitasankarin maailmaan. Batman: The Animated Series -animaatiosarja on ollut massiivinen osa lapsuuttani. Katsoin sitä jatkuvasti aamuisin televisiosta ennen koulua ja siitä lähtien se ei ole koskaan kadonnut näköpiiristäni. Batman - Mustan kostajan paluu on elokuva, jonka katsoin vasta myöhemmässä vaiheessa elämääni, sillä se ei vain tullut koskaan minulle lapsuudessani vastaan. Sen voin kuitenkin sanoa, että se räjäytti mieleni ensimmäisellä katsastuskerrallani.

Bruce Waynen arki muuttuu astetta dramaattisemmaksi, kun hänen surullinen menneisyytensä alkaa vainoamaan häntä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Menneisyys rakkaudesta. Batman-animaatioelokuvissa on ollut tapana keskittyä viittasankarin urotekoihin, mutta tällä kertaa keskittyminen kääntyykin seikkaan, mitä olemme vähän todistaneet - Brucen rakkauselämään.

Tarina hyppii aikajanalla nykyhetken ja menneisyyden välillä. Seuraamme Brucen ensiaskelia viittasankarina ja hänen todellista ensirakkauttaan Andreaa, joka aiheuttaa miehelle ristiriitaisia tunteita elämässään. Kun nainen ilmestyy hänen elämäänsä, on miehen tehtävä ratkaiseva valinta tulevaisuuden kannalta. Emotionaalisessa ristiriidassaan painiva Bruce joutuu pohtimaan elämänsä todellista tarkoitusta ja sitä, mitä hän itse haluaa elämältään.

Batman - Mustan kostajan paluu on yksi emotionaalisimmista ja traagisimmista Batman-animaatioelokuvista, joka yllättää hyvin surullisella kontekstillaan. Vaikka elokuvan tunnelma mukaileekin useasti animaatiosarjan kevytmielisyyttä ja komiikkaa, se osaa yhtä useasti mennä myös täysin vastakkaiseen päähän aiheuttaen katsojalleen tukalia hetkiä, joiden aikana tämä saattaa päästää kyyneleen, jos toisen katsastuksen aikana. Tässä elokuvassa vaan on jotain erityislaatuista, mikä edelleen säväyttää ja tuskin koskaan saan tarpeeksi siitä.




BATMAN JA PAKKASHERRA | BATMAN & MR. FREZE: SUBZERO (1998)
(TUPLAELOKUVA, JOKO OLEMASSA OLEVA TAI ITSE KEKSITTY - OSA II)


Ohjaus: Boyd Kirkland
Pääosissa: Kevin Conroy, Michael Ansara, Loren Lester,
Mary Kay Bergman, Efrem Zimbalist Jr, George Dzundza,
Robert Costanzo, Bob Hastings, Rahi Azizi
Genre: Animaatio, Toiminta, Rikos
Kesto: 1 tunti 10 minuuttia

Tuplaelokuva-kategorian toisessa osassa jatkamme matkaamme viittasankarin mukana. Batman - Mustan kostajan paluun kanssa samaan sarjaan kuuluva Batman ja Pakkasherra sopi täydellisesti edeltävän elokuvan jatkeeksi. Tätä animaatioelokuvaa en ollutkaan aiemmin nähnyt, joten oli sopiva hetki katsastaa se alta pois haasteen viimeisenä nimikkeenä.

Bruce Wayne, Dick Grayson ja Barbara Gordon pitävät huolta Gothamin turvallisuudesta, mutta ikävien käänteiden seurauksena kolmikon vanha tuttu Viktor Fries, toiselta nimeltään Pakkasherra, palaa takaisin kaupunkiin henkilkohtaisten ongelmien siivittämänä. Tämä yrittää saada vanhan työkollegansa suostuteltua löytämään elinluovuttajan kriittisessä tilassa olevalle Nora-vaimolleen, mutta viittasankarien tie risteääkin esteeksi.

Batman ja Pakkasherra on elokuva, joka mukailee hyvin tunnollisesti animaatiosarjan kaavaa ja tunnelmaa, joten aika tuttua kauraa se lopulta on, vaikka uusi tarina onkin minulle. Elokuva toimii hyvin viihteenä ja ajantappajana, vaikka ei emotionaalisesti tarjoakaan sen kummempia väristyksiä kehossa. Tarina on pienimuotoinen ja yksinkertainen. Se on toimiva kokonaisuus, jossa panokset ovat kohdillaan, mutta edeltäjänsä tasolle ei ole kuitenkaan mitään asiaa.




Se oli siinä! Ensimmäinen 24 tunnin elokuvamaraton -haasteeni tarjosi minulle hyvin miellyttävän päivän elokuvien parissa ja onnistuin täyttämään kaikki kriteerit kahdenkymmenenneljän tunnin sisään rikkomatta sääntöjä. Haaste oli siis kokonaisvaltaisesti hyvin onnistunut ja positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan. Haaste ei muuten aiheuttanut ongelmia, mutta parin elokuvan kohdalla joutui vähän punnaamaan onnistumisen mahdollisuuksia.

Kerkesin pitämään pienen tauonkin illasta noin puolessa välissä haastetta ja se saattoi olla ehkä virhe, kun ajattelee, että viimeinen elokuva vastaanotettiin silmät ristissä ja hädin tuskin hereillä. Hauskinta siinä olikin se, että kamppailin viimeisen elokuvan kanssa niin paljon katsoessani sitä, että sen loputtua sammuin sohvalleni jättäen kaiken elektroniikan päälle. Niin väsynyt olin lopulta. Yksi asia oli kuitenkin selvää ja se oli se, että suoritin haasteen ja pärjäsin mielestäni erittäin hyvin ensimmäiseksi kerrakseni, täyttäen pakollisten kriteerien lisäksi myös bonus-kategoriaan kuuluvat elokuvat.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan haastetta, jos vain suinkin jaksatte ja kerkeätte. Onnistumisen tunne on mahtava, kun maalilippu heiluu horisontissa ja voi hyvin mielin mennä nukkumaan tietäen, että päivä oli mielekäs ja tapahtumarikas. Tulen ehdottomasti suorittamaan tämän haasteen ensi vuonnakin ja mahdollisesti saatan jopa kehittää jonkun omankin virityksen, jos ja kun aika antaa sille periksi. Kohti uusia haasteita!

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.4.2020
Lähteet: kansikuvat www.impawards.com, elokuvien tiedot www.imdb.com, trailerit www.youtube.com

Kommentit