Luoja: Joe Penhall
Pääosissa: Jonathan Groff, Holt McCallany, Anna Torv, Stacey Roca,
Albert Jones, Michael Cerveris, Joe Tuttle, Zachary Scott Ross, Dohn Norwood,
Gareth Williams, June Carryll, Lauren Glazier, Sonny Valicenti,
Nate Corddry, Regi Davis, Christopher Livingston
Genre: Rikos, Draama, Jännitys
Jaksoja: 9
Erinomaisen ensimmäisen tuotantokauden jälkeen olikin aika uppoutua seuraavan pariin ja seurata minkä mysteerin keskelle Holden kollegoineen tällä kertaa joutuvat. Odotukseni toista tuotantokautta kohtaan olivat jopa järkyttävän massiiviset, sillä edeltävä kausi sai minut rakastumaan sarjaan niin syvästi ja intohimoisesti. Mestarillisen Seitsemän-elokuvan ohjaaja David Fincher jatkaa jälleen kerran pääohjaajan tuolissa toisen Mindhunter-tuotantokauden osalta ja se jos mikä pistää leveän hymyn kasvoilleni näin ennakkoon ajateltuna.
Kyseinen sarja perustuu John E. Douglasin ja Mark Olshakerin kirjoittamaan kirjaan Mindhunter: Inside the FBI's Elite Serial Crime Unit, joka koostuu oikeiden sarjamurhaajien profiiloimisesta ja lukuisista haastatteluista. Kirjan tarkoituksena on ollut käsitellä aihetta psykologisesta näkökulmasta katsottuna ja selvittää syitä rikokseen kurkistamalla itse tekijöiden päihin. Rakastan psykologiaa käsitteenä ja etenkin jonkin sarjan tai elokuvan lähestymistapana, sillä sillä tavalla aiheeseen pääsee käsiksi paljon syvemmälle.
Kaksi FBI-agenttia Holden Ford ja Bill Tench ryhtyvät taistelemaan alkukantaisia rikostieteitä vastaan kehittämällä uuden ja omaperäisen lähestymistavan rikostutkimusten selvittämiseksi. Koska vakavat henkirikokset alkavat käymään paljon monimutkaisemmiksi, vanhat tavat eivät enää ole riittävän päteviä varteenotettavaan tutkimustyöhön. Murhaajan motiivin selvittämiseksi kaksikko käyttää erilaisia oppeja psykologisesta, antropologisesta ja sosiologisesta näkökulmasta katsottuna.
Selventääkseen rikollisten aivotoimintaa ja käyttäytymistapoja, agentit haastattelevat lukuisia sarjamurhaajia ja yrittävät löytää toistuvia kaavoja ja yksityiskohtia niiden väliltä, jotka voisivat auttaa rikollisten luokittelemisessa ja profiloimisessa. Näiden tulosten pohjalta he aikovat luoda pätevän tietokannan ja efektiivisen lähestymistavan rikostutkimusten ennaltaehkäisemiseksi. Kysymys ''miksi'' paljastaa yleensä tekijän, mutta kun selviää, että tappajan perimmäiset motiivit ovatkin paljon erityislaatuisemmat, tutkimuskohteiden profiloimisesta tuleekin paljon hankalampaa.
Muutoksen tuulet puhaltavat käyttäytymistieteiden yksikössä. FBI:n vallankumouksellisen yksikön päällikkö Robert Shepard jää eläkkeelle ja jättää osaston uuden johtajan Ted Gunnin haltuun, joka toimi aiemmin PR-yksikön apulaisjohtajana Washingtonissa. Mies hylkäsi suuren ylennyksensä päämajassa liittyäkseen vallankumouksellisen liikkeen mukaan. Hänen määränpäänään on siis tehdä yksikön omaperäisestä lähestymistavasta johtava käytäntö tutkimustyössä, jonka avulla pystyttäisin selvittämään ja ennaltaehkäisemään vakavia henkirikoksia.
Michael Cerverisin esittämä Ted Gunn on johtaja, joka haluaa edesauttaa innovatiivisen liikkeen kasvua rohkaisemalla tiimiä tähtäämään aina vain korkeammalle, mutta toivoo kuitenkin jäsenten täyttä lojaalisuutta ja uskollisuutta vastineeksi. Jonathan Groffin esittämä Holden Ford selvittelee viimeisestä haastattelustaan koituneita vakavia terveydellisiä seurauksia, jotka rajoittavat hänen toimintaansa ja pakottaa miehen ottamaan rauhallisemmin intensiivisissä tilanteissa.
Samaan aikaan Holt McCallanyn esittämä Bill Tench joutuu vaativan perhekriisin äärelle, kun hänen nuori poikansa ajautuu vakaviin ongelmiin. Anna Torvin esittämä Wendy Carr löytää taas pitkästä aikaa itselleen uuden ihastuksen, joka saattaa saada naisen vihdoin irrottautumaan työstään edes hetkeksi aikaa. Ted kehottaa Billiä pitämään arvaamatonta Holdenia silmällä, jotta tämä ei aiheuttaisi ongelmia heidän yksikkönsä kehitykselle. Kauden aikana onkin kiehtovaa nähdä, kuinka impulsiivinen agentti Ford pärjää työssään painostavamman tarkkailun alaisuudessa ja terveydellisten huolien ympäröimänä.
Ensimmäinen jakso meni odotetustikin kokonaan asetelman pohjustamiseen ja edellisen kauden tapahtumista palautumiseen. Kun tämä oli tehty ja sarja oli saatu takaisin raiteilleen, agentti Ford kollegoineen jatkavat tutkimusmenetelmänsä edistämistä haastatellen lisää kuuluisia sarjamurhaajia ja rikollisia. Tämän ohessa yksikkö alkaa käsittelemään jo vuosien ajan haudattuja tapauksia, jotka paljastavat yllätyksellisesti aivan uusia piirteitä murhaajissa ja heidän käyttäytymisessään.
Rakastan sitä, millä tavalla sarjassa tutkitaan sarjamurhaajia ja kuinka perusteellisesti heitä analysoidaan, jotta heidät voisi lokeroida omiin luokkiinsa ja luoda niiden pohjalta varteenotettava tietokanta ja tutkimusmenetelmä virkavallan käyttöön. Yksityiskohtiin uppoutuminen tuo sarjaan paljon enemmän intensiteettiä ja uskottavuutta. Pystymme katsojina todellakin tuntea kaikenlaisia piinaavia tuntemuksia, joita nämä häiritsevät haastattelut meissä herättävät.
Vaikka ensimmäinen tuotantokausi onkin täyttä rautaa alusta loppuun asti, on pakko sanoa, että toisella kaudella kestää jokunen hetki päästä takaisin samalle tasolla ja aaltopituudelle. Hitaahkon alun jälkeen sarja onnistuu onneksemme kipuamaan takaisin toivotulle tasolla nostaessaan pöydälle yhden kaikkien aikojen tunnetuimmista ja puhutuimmista persoonista yhdysvaltalaisessa rikoshistoriassa - Charlie Mansonin. Tieto salamyhkäisen ja mielenvikaisen miehen läsnäolosta saa katsojan kuin katsojan innostumaan, kun odotamme kärsivällisesti odotettua tapaamista.
Teknisesti sarja onnistuu pitämään laatunsa vakuuttavasti yllä ja sinemaattisen otteensa näyttävänä. Etenkin visuaalisesti ohjaajat kokeilevat rohkeasti uusia kamera-ajoja ja kohdennuksia pitääkseen näytöllä näkemämme mielenkiintoisena ja miellyttävänä. Samaan aikaan sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella luotu tuttu ja turvallinen ilmapiiri, sekä painostava värimaailma onnistutaan pitämään samankaltaisena toisellakin kaudella. Musiikki on painostavaa ja se tuo kohtaukseen kuin kohtaukseen selkeästi paljon enemmän tunnepainoa, sekä intensiteettiiä tarvittaessa nostaakseen jännittävän tunnelman kattoon.
Mikä on hienoa huomata, on se, että Mindhunter-sarjan toinen tuotantokausi onnistuu viemään suuremman tarinakokonaisuuden aivan uudelle tasolle. Vaikka nautimmekin hyvin paljon ensimmäisen tuotantokauden vangitsevasta tarinasta, on helpottavaa nähdä, että tekijät uskaltavat ottaa myös riskejä, ottaessaan aivan uuden suunnan saman päämääränsä saavuttamiseksi. Tämän vuoksi kauden alku saattaakin tuntua hiukan hitaahkolta ja paikallaan junnaavalta. Siitä huolimatta suurempi tarinakokonaisuus etenee jatkuvasti eteenpäin ja hahmot kasvavat koko ajan.
Tarina koostuu monesta eri tapauksesta, joiden ympärillä yksikkö operoi. Kun aiemmin uusi idea oli vasta kokeilutasolla, nyt omaperäistä lähestymistapaa aletaan jo yleistämään normaaliksi käytännöksi rikosten tutkimisessa. Hahmot läpikäyvät vaativia ongelmia ja tapahtumia työnsä ohessa, jotka vaikuttavat massiivisesti heidän keskittymiseen ja työpanokseen. Hahmojen välinen dynamiikka toimii edelleenkin moitteettomasti näytöllä, vaikka tunnummekin saavan paljon vähemmän yhteistä materiaalia kauden aikana. Siihen tosin vaikuttaa myös sekin, että he joutuvat erilleen niin useasti sen aikana.
Kauden loppua kohden taso onneksi nousee ja tasoittuu huomattavasti selkeämmäksi kokonaisuudeksi. Mindhunter-sarjan toinen tuotantokausi jatkaa upeaa lentoaan ja vakuuttaa katsojan siitä, että sarjalla voisi olla hyvin valoisa tulevaisuus tulevien kausien muodossa. Vaikka tarinakokonaisuus jääkin hiukan auki ja levälleen kauden jäljiltä, tämän Netflix-alkuperäissarjan tulevaisuus on toistaiseksi vaakalaudalla. Siihen taas ei vaikuta sarjan taso tai suosio millään tavalla, vaan aika, jota tekijöillä tuntuu uupuvan muiden projektien painostaessa päälle. Toivon kuitenkin näkeväni sarjalle jatkoa, sillä se on ollut erinomainen tähänkin mennessä.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti