Game of Thrones | Kausi 7 (2017) - arvostelu



Luojat: David Benioff, D. B. Weiss
Pääosissa: Kit Harington, Emilia Clarke, Peter Dinklage, Lena Headey, Nikolaj Coster-Waldau,
Sophie Turner, Maisie Williams, Liam Cunningham, John Bradley, Kristofer Hivju,
Rory McCann, Iain Glen, Aidan Gillen, Alfie Allen, Gwendoline Christie, Conleth Hill,
Isaac Hempstead Wright, Richard Dormer, Paul Kaye, Nathalie Emmanuel, Jerome Flynn,
 Carice van Houten, Hannah Murray, Pilou Asbæk, Jim Broadbent, Indira Varma,
Jacob Anderson, Diana Rigg, Gemma Whelan, Joe Dempsie
Genre: Draama, Fantasia, Toiminta
Jaksoja: 7

''What is dead may never die.''
 
Game of Thrones -sarja on noussut vuosien mittaan HBO Nordic -striimauspalvelun vankimmaksi kulmakiveksi ja syystäkin. Kausi kaudelta olemme seuranneet, kuinka sarja on avartanut massiivista maailmaansa ja vienyt hahmojen merkittäviä tarinakaaria eteenpäin kohti odotettua lopetusta. Odotukseni ovat pysyneet hyvin korkealla pitkin sarjaa, enkä epäillyt yhtään, että se ei onnistuisi jatkamaan vakuuttavaa lentoaan. Ottaen huomioon, että olin niin skeptinen sarjaa kohtaan ennakkoon, en olisi koskaan uskonut rakastuvani siihen näin syvästi.
 
Game of Thrones on yhdysvaltalainen fantasiadraamasarja, joka perustuu George R. R. Martinin ylistettyyn ''Tulen ja jään laulu'' -fantasiakirjasarjaan. Sarja käsittelee hahmojensa kautta lukuisia teemoja ja konflikteja, jotka pyörivät sodan, uskonnon, seksin, väkivallan, sekä lojaalisuuden ja oikeuden ympärillä. Nyt kun kaikki palaset ovat loksahtaneet vihdoin paikoilleen eeppistä loppurutistusta varten, on mielenkiintoista nähdä, kuinka sarjan luojat David Benioff ja D. B. Weiss onnistuvat nitomaan tämän massiivisen kokonaisuuden yhteen ja valmistelemaan tarinansa kohti viimeistä kliimaksia.
 

Seitsemäs tuotantokausi alkaa valmistelemaan valtaistuinpelin loppuhuipennusta ja pääsemmekin vihdoin näkemään, kuinka jotkut hahmot tapaavat ystävänsä tai perheensä monien vuosien tauon jälkeen uudestaan, kun taas toiset tapaavat toinen toisensa vasta ensimmäistä kertaa koskaan. On esimerkiksi mielenkiintoista nähdä, kuinka hahmot reagoivat toisiinsa ensimmäistä kertaa ja mitä he juonittelevat toistensa selän takana oman edun takaamiseksi. Kausi alkaa pikkuhiljaa pakkaamaan näitä massiivisia tarinakokonaisuuksia yhteen ja ohjaamaan niitä kohti yhteistä määränpäätä. 
 
Tarinaa jatketaan kiehtovasti eteenpäin ja hahmot pääsevät vihdoin virittäytymään viimeiseen mittelöön. Valkoiset kulkijat ovat lähempänä kuin koskaan ja huhut heidän vaarallisuudesta leviävät taudin lailla koko Westerosiin. Kit Haringtonin esittämä Jon Snow on saanut äänensä kuuluviin ja hän lähtee varoittamaan muita heitä kohti nopeasti marssivasta uhasta. Vaikka tunnollisen miehen sanaan suurin osa uskookin, Lena Headeyn esittämä Kuninkaansataman uusi kuningatar Cersei Lannister ei kuitenkaan moisiin satuihin tunnu uskovan.
 

Cersei on onnistunut omalla juonittelullaan anastamaan itselleen oikeuden rautavaltaistuimeen järjestettyään järkyttävän joukkotuhon edellisen tuotantokauden loppuhetkillä. Vaikka hän onkin vihdoin onnistunut kavalassa suunnitelmassaan, Kuninkaansataman asukkaat eivät tunnu ottavan uutta kuningatarta kovin avoimin mielin vastaan. Tämä turhauttaakin Cerseitä entistä enemmän, minkä vuoksi hän alkaa tekemään hyvin moraalittomia ratkaisuja pitääkseen valtansa itsellään. Siitä hän ei nimittäin halua enää luopua kaiken sen jälkeen, mitä hän on joutunut kokemaan viimeisimpien tuotantokausien aikana.
 
Emilia Clarken esittämä Daenerys Targaryen saapuu vihdoin Westerosiin ja hän rupeaa valmistelemaan hyökkäystä Kuninkaansatamaan rautavaltaistuimen anastamiseksi. Hänen mahtinsa on kasvanut massiiviseksi kausi kaudelta ja nyt nainen lähteekin niin sanotusti korjaamaan satoaan. Olemme seuranneet sarjan aikana, kuinka viaton ja väärinkohdeltu Daenerys on onnistunut kääntämään tilanteen täysin päälaelleen omaksi edukseen. Nyt kun hänellä on käytettävänään massiivinen armeija ja tuhoisat lohikäärmeet, on vallananastus jo yhä lähempänä ja lähempänä todellisuutta.


Jos jossain Game of Thrones -sarja on poikkeuksellisen loistava, niin hahmokataloginsa syventämisessä ja jatkuvassa kehittämisessä. Ei ainoastaan, että hahmot ovat syväluotaavia, mutta he muuttuvat tapahtumien edetessä yhä enemmän ja enemmän - myös yllättävän uskottavalla tavalla. Kuten edellisen kauden arvostelussa mainitsinkin, ihmiset ovat sisimmissään petoeläimiä, jotka kilpailevat ja havittelevat unelmiaan monin eri tavoin. Sarjassa se korostuukin entisestään, kun näemme mihin sortin kauheuksiin hahmot pystyvät päästäkseen niihin käsiksi.

Vaikka valtaistuinpeli kuohuukin aggressiivisesti taustalla, Game of Thrones -sarjan seitsemäs tuotantokausi keskittyy suurimmaksi osaksi valkoisten kulkijoiden uhan lähestymiseen ja massiivisen hahmokaartin yhdistymiseen. Pääsemme ensimmäistä kertaa näkemään, kuinka jotkut hahmot tapaavat sarjassa ensimmäistä kertaa ja se tuokin monta eskaloitumisen mahdollisuutta esille. Monet hahmot ovat nimittäin juonitelleet toisiaan vastaan, mutta kun yhteinen uhka lähenee, on heidänkin keskityttävä yhteiseen määränpäähän.
 

Myös jälleentapaamisia näemme seitsemännellä kaudella monta kappaletta ja ne tuovatkin tunteita vakuuttavasti pinnalle, kun otamme huomioon, mitä kaikkea he ovat joutuneet erillään kokemaan. Vaikka suuri sota pilkistääkin kulman takana, toivoa edelleenkin löytyy. Game of Thrones on ollut hyvin tunnettu painostavasta ja kutkuttavasta tunnelmastaan. Mitä lähemmäs loppua etenemme, sitä tunteellisemmaksi se alkaa myös muuttumaan. Seitsemäs tuotantokausi pitää tunnelman vakuuttavasti katossa ja oikein herkuttelee sillä menemään. Epävarmuus on jatkuvasti läsnä, sillä jos jotain sarja on opettanut vuosien mittaan, niin sen, että katsojan pitää odottaa odottamatontakin.

Tuotannollisesti sarja on onnistunut käytännössä jo nousemaan suurimpien valtavirtaelokuvien tasolle, mikä on aivan mieletön ajatus itsessäänkin. En usko, että sarjan alkupäässä HBO:n johtajat itsekään uskoivat konseptin järkälemäiseen mahtiin, mikä tekeekin Game of Thronesista niin poikkeuksellisen ilmiön. Tekninen toteutus on aivan mieletöntä seurattavaa. Visuaaliset efektit ovat loistavia ja niillä onnistutaan herättämään sarjan fantasiapainoitteinen materiaali erheettömästi näytölle. Kuvaus on hyvin aistikasta ja vangitsevaa seurattavaa, mikä saa itse maailmankin tuntumaan niin rikkaalta ja syvälliseltä.


Game of Thrones on katsojien tapaan kokenut pitkän, lennokkaan ja tapahtumarikkaan matkan vuosien mittaan. Vaikka sarjassa onkin ollut heikompia tuotantokausia, ovat heikoimmatkin olleet jopa yllättävän loistavia. Sarjan seitsemäs kausi jatkaa siitä, mihin edellinen kausi jäi ja se onnistuu jopa yllättävän mestarillisesti pitämään tasonsa edelleenkin yhtä korkealla. Kausi alustaa viimeisetkin pelinappulat yhteiselle laudalle ottamaan mittaa toisistaan, eivätkä panokset voisi olla yhtään korkeammalla. Kun panoksena on koko Westeros, muuttuu peli hyvin kutkuttavaksi. Sota on alkanut.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.4.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit