REC (2007) - arvostelu

Ohjaus: Jaume Balagueró, Paco Plaza

Pääosissa: Manuela Velasco, Pablo Rosso, Ferrán Terraza,

David Vert, Jorge-Yaman Serrano, Vicente Gil, Carlos Vicente,

Carlos Lasarte, María Lanau, Claudia Silva, Martha Carbonel
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys

Kesto: 1 tunti 18 minuuttia

Tällä kertaa tiemme vie takaisin ''found footage'' -elokuvien äärelle, kun otamme käsittelyyn vuonna 2007 ensi-iltansa saaneen espanjalaisen REC-elokuvan. REC, eli tyyliteltynä [•REC], on Jaume Balaguerón ja Paco Plazan yhdessä ohjaama kauhuelokuva, joka sai paljon positiivista palautetta maailmanlaajuisella säteellä, sekä kriitikoilta, että tavallisilta katsojilta. Elokuva nousi suosiossaan jopa niin nopeasti kartalle, että se nimettiin yhdeksi parhaimmaksi ''found footage'' -kuvaustekniikalla kuvatuksi elokuvaksi kautta aikain jo teatterikierroksensa aikana.

 

Tuolloin ei toisaalta montaa kovin varteenotettavaa vastustajaa ollut, mutta ottaen huomioon sen, että REC on pysynyt näinkin monen kauhun kannattajan huulilla vuosienkin jälkeen, kertoo jo paljon sen tekemästä vaikutuksesta. Itse katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa teininä ja voin sanoa sen, että tuo katselukerta jäi poikkeuksellisen selkeästi mielen perukoille kummittelemaan. Nyt oli kuitenkin aika palata takaisin tuotoksen äärelle ja katsoa, että onnistuuko se vaikuttamaan toistamiseenkin. Kestääkö REC-elokuva uusintakatselua vai onko se efektiivisin vain kertakatselullaan?

 

Nuori espanjalainen toimittaja Ángela Vidal ja hänen kameramiehensä Pablo tekevät "Mientras usted duerme" -nimistä televisiosarjaa Barcelonan paikallisesta paloasemasta, sekä sen yöllisestä työrutiinista. Kesken kuvausten paloasema saa soiton vanhasta naisesta, rouva Izquierdosta, joka on jäänyt oman asuntonsa vangiksi. Asunnosta kuuleman mukaan kuuluu epämääräisiä ääniä ja selkäpiitä hivelevää huutamista, minkä vuoksi naapurit ovat päättäneet kutsua virkavallan tutkimaan asiaa tarkemmin. Tapaus aloittaa kuitenkin kuolettavan ketjureaktion, joka on koitua kaikkien läsnäolevien kohtaloksi.

 

Heti alkuun on kyllä sanottava, että espanjalaiset osaavat selkeästi hommansa, kun kyse on huolellisesta elokuvanteosta. Usein miten heidän elokuvansa jäävät kuitenkin odotetustikin yhdysvaltalaisten ja brittiläisten valtavirtaelokuvien alle, mutta vuosien jälkeen niitä aletaan löytämään pikkuhiljaa ja arvostamaan myös johtavissa elokuvamaissa. REC onnistui kuitenkin harvinaisesti läpäisemään tiensä maailmanlaajuisesti valkokankaille ja teki suuren vaikutuksen ihmisiin. Mikä tästä elokuvasta tekee kuitenkin niin erityisen?

 

REC aloittaa taipaleensa lähestymällä konseptiaan dokumentaarisella otteella. Seuraamme elokuvassa, kuinka reipas Manuela Velascon esittämä Ángela Vidal ja Pablo Rosson esittämä Pablo lähtevät tekemään televisiosarjaansa dokumentaarista jaksoa barcelonalaisesta paloasemasta. Elokuva pohjustaa asetelmansa näyttäen kaiken kuvatun materiaalin, eli myös epäonnistuneet otokset, varteenotettavuutensa korostamiseksi. Katsojasta tuntuu siis alusta asti siltä kuin olisi itse mukana tekemässä yöllistä televisiosarjaa parivaljakon kanssa, mikä helpottaa investoitumista tuntuvasti.

 

Vaikka emme saakaan mitään elämänkertoja hahmoistamme irti pohjustuksen yhteydessä, pääsemme hyvin helposti kärryille siitä, minkälaiset ihmiset näytöllä esiintyvät. On vaikuttavaa myös huomata, kuinka uskottavalta asetelma tuntuu. Se johtuukin hyvin maanläheisestä lähestymistavasta, jonka ohjaajat Jaume Balagueró ja Paco Plaza ovat ottaneet elokuvaansa. Hahmot vaikuttavat oikeilta ihmisiltä, jotka elävät ihka oikeaa arkielämäänsä töitä tehden, emmekä kertaakaan joudu sitä puolta kyseenalaistamaan kokemuksemme yhteydessä, mikä on jopa yllättävä huomata.

 

Ottaen huomioon elokuvan sisällön, on jopa poikkeuksellista huomata, että se tuntuu niin efektiiviseltä ja pelottavan realistiselta toteutuksensa puolesta. REC on hyvin intensiivinen kokemus, jonka jännitys lähtee radikaalisti nuosemaan ensimmäisen juonenkäänteen yhteydessä. Alkuun rauhalliselta vaikuttava materiaali alkaa nostamaan nopeasti kierroksia ja loppujen lopuksi itse helvetti pääsee irti kahleistaan. Martha Carbonellin esittämän rouva Izquierdon mysteerinen tila selviää naapureille ja virkavallalle häiritsevällä tavalla tämän käydessä yhtäkkiä poliisin kimppuun.

Tämä tapahtuma saa kerrostalossa ihmettelevät ihmiset todellisen pakokauhun valtaan. Mysteeri syvenee syvenemistään elokuvan edetessä. Vaikka katsojalle paljastuukin pian asian liittyvän vesikauhua muistuttavaan virukseen, on sen luonne kuitenkin täysin toisenlainen. Hyvin aggressiivista käyttäytymistä ja groteskia väkivaltaa aiheuttava tauti alkaa leviämään kontrolloimattomasti kerrostalon sisällä käynnistäen todellisen selviytymisurakan terveille tahoille. Ulkopuolella odottava virkavalta ohjeistaa sisälläolijoita pysymään rakennuksen sisällä viruksen pidättelemiseksi, mikä tekee asetelmasta entistä klaustrofobisen ja painostavan vastaanotettavan.

Tarina on kieltämättä hyvin yksinkertainen, mutta tämän vuoksi se toimiikin niin saumattoman sulavalla tavalla näytöllä. Elokuva ei ota mitään ylimääräisiä tarinakaaria tai turhia sivureittejä häiritsemään jouhevaa tarinankerrontaansa, mikä on katsojan näkökulmasta katsottuna helpottavaa huomata. Rakenteellisesti elokuva onnistuu pitämään ideansa yksinkertaisena ja efektiivisenä, mutta mikä siitä tekee niin vaikuttavan, on sen armottoman painostava tunnelma, joka tempaa katsojan kuin katsojan helposti mukaansa. Seuraamme kynsiä purren, kuinka elokuvan asetelma lähtee pelottavasti kääntymään päälaelleen kylväen samalla todellista kauhua näytön toiselle puolelle.

Jännitys tuntuu vain nousevan nousemistaan, minkä vuoksi elokuva saattaakin olla etenkin herkemmille katsojille mahdoton tehtävä. Voin kokeneemmastakin näkökulmasta sanoa sen, että REC onnistuu pelottamaan myös minua toteutuksellaan ja hyvin efektiivisillä ideoillaan. On siis vaikea kuvitella, että se jäisi vaisuksi kokemukseksi kenellekään ainakaan tunnelmansa puolesta. Käden varassa heiluva kamera korostaa myös vaikuttavasti tilanteen kaoottisuutta ja kontrolloimatonta olemusta, joka tuntuu vain kiristyvän yhä painostavammaksi elokuvan edetessä eteenpäin tarinassaan.

REC on loistava ''found footage'' -kuvaustyyliä käyttävä kauhuelokuva, joka ei ainoastaan yllätä yksinkertaisella lähestymistavallaan, mutta ottaa kaiken efektiivisen irti huolellisesti suunnitellusta audiovisuaalisesta toteutuksestaan. Vaikka se onkin poikkeuksellisen lyhyt kestoltaan, käyttää se aikansa hienosti vain olennaisiin asioihin ja yksityiskohtiin, joiden määre viedä tarina efektiivisesti alusta loppuun asti. Pystymme katsojina investoitumaan elokuvaan moitteettoman oloisesti, eikä se todellakaan päästä meitä helpolla kokemuksemme yhteydessä.

 

Uskallan jopa väittää, että REC on yksi ''found footage'' -elokuvien aatelinimikkeistä, ellei jopa paras luokassaan. Vaikka se ei välttämättä sovikaan jokaiselle katsojalle, saa se varmasti jokaisesta uhristaan jonkin sortin reaktion irti, olkoot se puhdasta pelkoa, jännitystä tai jopa pahoinvointia. On myös helpottavaa huomata, ettei elokuva nojaa halpoihin reaktiopainoitteisiin säikytyksiin juuri ollenkaan, vaan päättää keskittyä hitaasti vaanivaan asetelmaan, joka alkaa radikaalilla nopeudella nostamaan kierroksiaan vieden sen miellyttävän kliimaksinsa äärelle.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.10.2021

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com