Ohjaus: Roman Polański
Pääosissa: Mia Farrow, John Cassavetes, Ruth Gordon,
Sidney Blackmer, Maurice Evans, Ralph Bellamy, Victoria Vetri,
Patsy Kelly, Elisha Cook Jr, Emmaline Henry, Charles Grodin, Hanna Landy
Genre: Draama, Kauhu
Kesto: 2 tuntia 17 minuuttia
On paljon arvostettuja elokuvia, joita en ole vielä elämäni aikana nähnyt, joten nyt on aika tehdä kaivattu muutos ja ottaa seuraava kauhuklassikko käsittelyyn. Tällä kertaa vuorossa on Rosemaryn painajainen, josta kuulin ensimmäisen kerran vasta myöhemmällä iällä. Vaikka elokuva oli julkaisuaikoinaan suuri hitti, en juuri kuullut siitä puhuttavan tavallisten kaduntallaajien keskuudessa. Muutamia vuosia sitten, kun aloin toden teolla kiinnostua elokuvataiteesta, tämä teos alkoi nousta yhä useammin esiin muiden klassikoiden joukosta ja herättää uteliaisuuttani.
Rosemaryn painajainen on Roman Polańskin ohjaama ja käsikirjoittama kauhuelokuva, joka on samalla ohjaajan ensimmäinen yhdysvaltalainen tuotanto. Odotin teoksen katsomista innolla, vaikka en tiennytkään siitä ennakkoon juuri mitään. Onkin kiehtovaa nähdä, miten täydellinen tietämättömyys konseptista vaikuttaa katselukokemukseen. Jätin markkinointimateriaalin tarkoituksella tutkimatta mahdollisimman puhtaan ja vaikuttavan elämyksen takaamiseksi. Onnistuiko Rosemaryn painajainen yllättämään minut positiivisesti, vai onko sen taika jo rauennut?
Rosemary ja Guy Woodhouse ovat vastanaineita, mutta vaimo ei vielä tiedä, että tuore avio-onni muuttuu pian karmivaksi painajaiseksi. Aviomiehen ponnistelut näyttelijäuran eteen alkavat syöstä Rosemaryä ennenkokemattoman kauhun syövereihin, kun nousujohteeseen lähteneeseen elämään alkaa ilmestyä synkkiä mustelmia. Kun Rosemary tulee raskaaksi, hänen miehensä muuttuu oudoksi ja naapurien käytös alkaa lähennellä pakkomielteistä – arjesta tulee elävää helvettiä. Hitaasti naiselle alkaa selvitä, että pahuuden siemen on jo istutettu.
Rosemaryn painajainen on poikkeuksellisen kiehtova katselukokemus. Se hyppää heti kättelyssä asian ytimeen ja alkaa pohjustaa hitaasti eskaloituvaa asetelmaansa. Elokuvasta huokuu klassisen Hollywoodin tunnelma, joka kietoo katsojan otteeseensa hypnotisoivan verkkaisella otteellaan ja huolellisella tarinankerronnallaan. Itse perustarina alustetaan suhteellisen nopeasti, mutta sen draamallinen rakentaminen onkin sitten äärimmäisen palkitsevaa seurattavaa.
Elokuva käyttää aikansa huolellisesti hyväkseen keskittymällä hahmoihinsa ja konseptin tarjoamiin vaativiin teemoihin. Saamme tietää paljon päähenkilöistä ja heidän motiiveistaan, mutta jokin tuntuu kuitenkin olevan alusta asti vinossa. Alamme Rosemaryn tapaan ihmetellä hänen ympärillään nähtäviä käänteitä ja luoda teorioita eriskummallisille kuolemantapauksille, joita tuntuu sattuvan poikkeuksellisen paljon pariskunnan uuden asunnon läheisyydessä.
Mystisen kerrostalon historia epäilyttää katsojaa alusta asti, sillä siitä ei oikein haluta keskustella naapureiden kesken. Asukkaat tuntuvat vuosien mittaan tottuneen synkkiin tapahtumiin, eikä muutoksesta parempaan ole tietoakaan, sillä kuolemantapaukset saavat jatkoa. Tuiki tavallinen arki alkaa kuitenkin pikkuhiljaa ajautua myrskyn silmään, kun Rosemary alkaa selvittää outojen ilmiöiden taustoja. Niitä peratessaan hän huomaa kytkeytyvänsä tapahtumiin tavoilla, joita hän ei olisi uskonut edes mahdollisiksi.
Elokuva on vahvasti hahmovetoinen kokonaisuus, joten päähenkilöihin samaistuminen ei ole missään vaiheessa ongelma. Mia Farrow’n esittämä Rosemary Woodhouse on kiehtova hahmo, jonka mielenterveyden järkkyessä tarinan psykologiset teemat ja aito epätietoisuus alkavat kalvaa katsojan mieltä. Pyrimme parhaamme mukaan selvittämään katselun aikana, ovatko oudot käänteet vain silkkaa sattumaa, määrätietoista toimintaa vai puhdasta vainoharhaisuutta. Tällä asetelmalla ohjaaja Roman Polański leikkii jatkuvasti, ja juuri siksi teos pysyy kutkuttavan jännittävänä alusta loppuun saakka.
Vaikka elokuvan rytmi tuntuu aluksi hyvinkin verkkaiselta, tarina harppoo ajassa eteenpäin yllättävän reippaasti. Tämä ratkaisu pistää aluksi silmään, mutta kerrontaan tottuu nopeasti, ja katselukokemuksesta muodostuu kertakaikkisen vangitseva ja hypnoottinen. Elokuvan tunnelma on kauttaaltaan arvoituksellinen ja omaleimainen. Lämpimän onnellisena käynnistyvä tilanne alkaa pikkuhiljaa eskaloitua, ja viiltävä piina, vainoharhaisuus sekä epätoivo seuraavat tiukasti perässä.
Elokuva ei itsessään ole perinteisellä tavalla pelottava, vaan ajatus kasvavasta vaarasta ja sen aiheuttamasta henkisestä piinasta on se, mikä pitää katsojan jännittyneenä alusta loppuun. Tämä epätietoisuus ajaa katsojan Rosemaryn tapaan etsimään vastauksia – ja kun ne vihdoin nousevat pintaan, toivoisimme vain voivamme unohtaa ne. Teos osaa herättää äärimmäisen epämiellyttäviä tuntemuksia ja ajatuksia, jotka puhuttavat vielä pitkään lopputekstien jälkeenkin. Elokuvan ikoninen loppuhetki on syystäkin nostettu elokuvahistorian parhaimpien käänteiden joukkoon, sillä se jähmettää katsojan täydellisen epäuskon valtaan.
Rosemaryn painajainen on loistava kauhuelokuva, joka sekoittaa upeasti psykologisen kauhun painostavaan draamaan. Olipa ohjaaja Roman Polańskista ihmisenä mitä mieltä tahansa, hän onnistuu erinomaisesti rakentamaan kutkuttavan kokonaisuuden omaperäisestä konseptista. Sen lisäksi, että teos on teknisesti nautinnollista katsottavaa, sen rakenteelliset ansiot puhuvat puolestaan. Vaikka kestoa on päälle kaksi tuntia, elokuva osaa käyttää aikansa hienosti ja keskittyy vain olennaisiin asioihin. Vaikka en uskaltaisi sanoa elokuvaa aivan mestarilliseksi, on se silti perinpohjin loistava.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.10.2020 (päivitetty, 11.7.2026)
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti