Salainen agentti 007 ja tohtori No | Dr. No (1962) - arvostelu

 

Ohjaus: Terence Young
Pääosissa: Sean Connery, Ursula Andress, Joseph Wiseman,
Jack Lord, Bernard Lee, Anthony Dawson, Zena Marshall, John Kitzmiller,
Eunice Gayson, Lois Maxwell, Peter Burton, Marguerite LeWars
Genre: Toiminta, Seikkailu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia

''Bond... James Bond.''

Seuraavaksi otammekin käsittelyyn yhden kaikkien aikojen suurimmista ja suosituimmista elokuvasarjoista, joita on koskaan tehty. James Bond -elokuvat ovat varmasti tuttuja jokaikiselle itseään kunnioittavalle elokuvafanaatikolle, vaikka suhtautuminen niihin saattaakin erota uskonnollisesta kannattajuudesta pinnalliseen kertakatseluun. Itselleni nämä elokuvat ovat olleet suhteellisen tuttuja näkyjä, vaikka en kovin montaa osaa olekaan kokenut tästä mittavasta filmografiasta.

Pienempänä poikana katselin Bond-elokuvia televisiosta aina silloin tällöin, kun minulla vain sattui olemaan aikaa tai olin muuten vain tylsistynyt ja halusin viihdykettä. Varsinaisen seuraamisen aloitin vasta 2010-luvulla, kun Daniel Craig asteli nimikkoroolin esittäjäksi, joten sitä edeltävä osat ovat hämärien muistikuvien peitossa edelleenkin. Nyt oli kuitenkin aika ottaa koko elokuvasarja käsittelyyn ja ensimmäisenä olisikin vuorossa legendaarinen Salainen agentti 007 ja tohtori No -elokuva.


Salainen agentti 007 ja tohtori No on vuonna 1962 julkaistu Terence Youngin ohjaama elokuva, joka toimii James Bond -elokuvasarjan ensimmäisenä virallisena osana. Se pohjautuu kirjailija Ian Flemingin vuonna 1958 kirjoittamaan romaaniin ''Tohtori Ei''. Itselleni kirjasarja on täysin tuntematon, lukuunottamatta muutamia yksiyiskohtia itse hahmosta. Jätin myös tarkoituksella lukematta juonikuvausta, jotta kokemukseni olisi mahdollisimman autenttinen ja varteenotettava. Onnistuiko Salainen agentti 007 ja tohtori No yllättämään minut positiivisesti vai onko aika jo tehnyt tepposensa?

Yhdistyneen kuningaskunnan salainen ulkomaan tiedustelupalvelu, MI6, saa yllättäen tietoonsa, että brittiagentti John Strangways ja hänen sihteerinsä on tapettu, ja että heidän ruumiinsa on hävitetty. Tiedustelupalvelu lähettää parhaimman agenttinsa, James Bondin, Jamaikalle selvittämään, että onko murhilla yhteyttä Yhdysvaltojen ohjusohjelmaan kohdistuneeseen radiohäirintään. Nopeasti 00-luokituksen omaava agentti saa selville, että eristetyllä ja tarkoin vartioidulla saarella tapahtuu kummallisia asioita. Tohtori Einä tunnettu yltiöpäinen tiedemies hautoo jotain yksityisellä saarellaan, mutta mitä?


Täytyy kyllä heti kättelyssä sanoa, että vaikka odotukseni olivatkin elokuvaa kohtaan suhteellisen korkeat, yllätyin siitä, kuinka moitteettoman oloisesti se onnistui tempaamaan minut mukaansa. Siitä huokuu alusta asti tietynlainen vanhanaikainen tunnelma ja toteutustyyli, joka hypnotisoi viehättävyydellään. Jos jossain elokuva on mestarillinen, niin jouhevan ja mukaansatempaavan tarinan rakentamisessa. Ensimmäiset James Bond -elokuvat eivät varsinaisesti olleet tunnettuja toimintansa puolesta, vaan pikemminkin kasvavan mysteerin ja hypnoottisen viettelevän luontonsa.

James Bond on hyvin mielenkiintoinen hahmo itsessäänkin. On kiehtovaa huomata, että vaikka emme tiedäkään hänestä paljokaan ennakkoon, elokuva ei turvaudu pohjustamaan tätä sen enempää. Mikä tekee taas tuosta ratkaisusta hyvin nerokkaan, on se, että mysteeri säilyy jatkuvasti hahmon yllä ja mielenkiintomme pysyy korkeana läpi tarinan. Saamme tietenkin kuulla muutamia viittauksia Bondin lähimenneisyyteen, mutta varsinaista pohjustusta ei elokuva kuitenkaan tarjoa, mikä on vain hyvä asia.
 

Bond on perimmiltään hyvin karismaattinen ja viettelevä tapaus, joka vie naisten jalat mennessään ja saa työnsä aina tehokkaasti tehtyä. Vaikka tämä oletusarvo onkin aina ollut hahmoon pultattu, on hienoa lopulta huomata, että hänkin on vain tavallinen ihminen. Agentti ei nimittäin aina virheittä operaatioistaan selviä, etenkään kun vastaan asettuu hyvin konstikas tohtori Ei. Mikä tekee Bondista kuitenkin poikkeuksellisen erityisen, on hänen tapansa löytää ratkaisut hankalissakin tilanteissa.
 
Mies käyttää ennemmin aivojaan ja viekasta sosialisoitumisen taitoa hyväkseen selvittääkseen uusia vihjeitä vaativaan operaatioonsa liittyen ja päästäkseen turvaan pattitilanteista. Vaikka hän käyttääkin ensisijaisesti sosiaalisia taitojaan hyväksi, on hänen salaisena agenttina oltava myös tehokas fyysisissä mittelöissä tiukan paikan tullen. James Bondia esittävä Sean Connery on hyvin laadukas valinta salaisen tiedustelupalvelun agentiksi. Hänestä huokuu se tietynlainen viettelevyys ja mysteerisyys, mitä hahmo tarjoaa näytölläkin hyvin näkyvästi.


Tämän vastapuolena toimii Joseph Wisemanin esittämä tohtori Ei, jonka henkilöllisyyttä pidetään elokuvan aikana tiukasti salaisuutena. On kiehtovaa seurata, kuinka tarina syventää mysteeristä tunnelmaa antagonistin salaperäisyydellä ja todellakin onnistuu nostamaan jännitystasot kattoon viimeistään viimeiseen kolmannekseen mennessä. Tohtori Ei on hyvin tarkkaavainen ja huolellinen mies, joka onnistuu ajamaan Bondin hyvin ahtaalle, tämän yrittäessä paljastaa miehen mahtipontiset suunnitelmat. Huomatessaan, etteivät tavalliset silmänkääntötemput tepsikään tiedemieheen, on Bondin löydettävä nopeasti muu keino tämän pysäyttämiseksi.

Kuten mainitsinkin aiemmin, elokuva on jopa yllättävän mainio rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna. Pystymme moitteettomasti investoitumaan näytöllä tapahtuvaan, eivätkä hahmotkaan petä luottamustamme tarinan aikana. Vaikka elokuvassa onkin muutamia nipotuksen aiheita editoimisen puolesta, on se kuitenkin aikaansa nähden onnistunut mainiosti teknisestä näkökulmasta katsottuna. Visuaalisesti elokuva on miellyttävää seurattavaa ja Jamaikan ympäristö tuo upeasti väriä Bond-seikkaluun. Elokuvan ikoninen tunnusmusiikki kuuluu ehdottomasti elokuvahistorian aateliin ja tässä elokuvassa saammekin nauttia siitä oikein kaksin käsin.


Salainen agentti 007 ja tohtori No on hyvin laadukas aloitus laajalle elokuvasarjalle, joka säväyttää vanhanaikaisella tyylillään ja salaperäisellä tunnelmallaan. Tarina yllättää mukaansatempavuudellaan ja monipuolisuudellaan, eivätkä teknisetkään ansiot ole ajan kanssa heikentyneet. Elokuva tarjoaa monia ikonisia kohtauksia, jotka ovat syystäkin painuneet syvälle elokuvahistoriaan miellyttävimpinä kokemuksina. James Bondin esittelystä Honey Riderin Bond-tyttö esittelyyn, elokuva jää mieleen hyvin miellyttävänä kokemuksena, jota mielellään katsastaa uudemmankin kerran, jos kolmannenkin.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 3.11.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit