Ohjaus: Corin Hardy
Pääosissa: Demián Bichir, Taissa Farmiga, Jonas Bloquet
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Kirottu-elokuvasarja on kasvanut yhdeksi modernin kauhun kulmakiveksi, vaikka taso onkin ollut hyvin ailahtelevaa ensimmäisen aivan mielettömän mahtavan avausosan jälkeen. Kyseisen elokuvasarjan vannoutuneena kannattajana odotin tätä elokuvaa luonnollisesti innolla, kun keskipisteenä lymyili Kirottu 2:sta tuttu demoni, Valak, jolla oli mielestäni potentiaalia nousta niinkin ylös, kuin elokuvahistorian hirvittävimpien hirviöiden joukkoon, mitä ei ihan joka päivä tule vastaan. Mainittakoon vielä tähän alkuun, että tämän elokuvan markkinointihan oli erinomaista ja trailerit antoivat olettaa sitä, että kyseinen lisäys universumiin saattaisi olla elokuvasarjan musta hevonen, joka saattaisi lyödä jokaisen katsojan ällikällä. Onnistuiko se sitten myös yltämään sille tasolle? Ottakaahan risti mukaan, sillä nyt saattaa tulla jokseenkin kirottua palautetta kyseisen elokuvan suuntaan...
Tämä elokuva on hyvin ristiriitainen tapaus kaiken kaikkiaan, sillä vaikka teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva onkin erityisen onnistunut tapaus, se onnistuu jatkuvasti välttelemään omaa varsinaista tarkoitustaan tässä elokuvasarjassaan. Toisin sanoen odotin elokuvan avaavan hieman enemmän Valakin kiehtovan uhkaavaa hahmoa, sen perimmäistä alkuperää ja varsinaista mytologiaa. Näihin aspekteihin ei uppouduttu oikeastaan ollenkaan, kuin vain ohimennen mainitsemalla pari hyvin pinnallista yksityiskohtaa asiasta sun toisesta, jotka eivät edes onnistuneet avaamaan hahmoa tarpeeksi, jotta olisimme jollain tavalla perillä sen perimmistä motiiveista. Emme minimaalisten selitystenkään jälkeen tienneet, miksi tämä paha voima pyrki ihmisten keskuuteen ja mikä oli tämän hahmon perimmäinen tarkoitus tässä maailmassa, muuten kuin ihmisten riivaaminen.
Tuo olikin mielestäni elokuvan suurin harha-askel, jonka se kylmänviileästi otti joka tapauksessa piittaamatta teoksen ytimestä ja sen varsinaisesta tarkoituksesta. Tämän vuoksi se tuntuikin hyvin laihalta pintaraapaisulta enemmänkin, kuin varteenotettavalta aiheeseen uppoutumiselta, sillä se vaadittu syventymisprosessi puuttui tällä kertaa yhtälöstä kokonaan. Elokuvan tarinan sisäiset epäjohdonmukaisuudet eivät luonnollisestikaan auttaneet kokonaisuutta, vaan tekivät siitä automaattisesti entistä sekavamman ja unohdettavamman tapauksen kaiken kaikkiaan.
Tunnelma on ajoittain hyvin painostava ja jokseenkin karmaiseva, mutta varsinaista pelkoa siltä ei kannata kuitenkaan odottaa, sillä elokuvassa kierrätetään suurimmaksi osaksi kyseisessä elokuvasarjassa tuttuja, aiemmin nähtyjä tekniikoita ja ideoita, mutta ikään kuin vain toisesta näkökulmasta vastaanottaen. Nämä ratkaisut eivät enää tuntuneet läheskään yhtä vakuuttavilta kuin esimerkiksi Kirotuissa, joissa ne olivat laadukkaasti rakennettuja ja innovatiivisia. Nunnassa kaikki nämä varjoilla temppuilut ja käytävän päädyssä ilmestyvät, sekä katoilevat yksityiskohdat tuntuvat vain entistä odotetuimmilta ratkaisuilta, ihan kuin elokuvalla ei tuntunut olevan oikeastaan mitään omaa annettavanaan ylipäätänsä. Tässä raa'asti sanottuna vain ratsastettiin Kirotun menestyksellä.
Hahmot olivat kokonaisuudessaan hyvin yksiuloitteisia, minkä vuoksi katsojan varsinainen investoituminen tarinaan jäi vain haaveeksi ja emotionaalinen side hahmoihin kaukaiseksi toiveeksi. Sisar Ireneen palaamme hetken kuluttua syventymään lisää, mutta voisin kyllä vielä mainita ennen sitä, että isä Burke oli ainoa hahmo, joka tuntui kuuluvan tähän tarinan asetelmaan selvittelemään demoninunnan tekosia, kun taas sisar Irene ja kylähullu Frenchie olivat käytännössä vain ylimääräisiä painolasteja, jotka aiheuttivat tutkinnassa vain enemmän ongelmia kuin varsinaista edistystä.
Tosin ei isä Burkekaan
sitä tutkintaa kovinkaan hyvin itsekään saanut etenemään, mutta hän
tuntui olevan ainoa hahmo, joka saattaisi tietää aiheesta jotain, vaikka
sitäkin mainostettiin hyvin vähän elokuvan aikana. Frenchy
tuntui taas käytännössä aina sellaiselta hahmolta, joka ilmestyy
paikalle aina kun on joko tiukka paikka tai välttämättömän avun tarve.
Mitään muuta ei hänen hahmostaan saadakkaan irti. Nämäkään seikat eivät
tosin johdu roolien suorittajista, vaan yllättävän laiskahkosta
käsikirjoituksesta, jossa ei uppouduta sen kummemmin hahmoihin tai
varsinaiseen tarinaan, vaan pidetään kokonaisuus mahdollisimman
pinnallisena maksimoidakseen reaktiopainoitteisuutta etenkin
säikäytysefekteissä.
Valak oli siinä mielessä outo tapaus, että kyseessä on kuitenkin ehkä helvetin syvimmästä onkalosta nouseva demoni, joka aiheuttaa vain tuhoa ympärillään leikkimällä hyvin painostavalla kissa-hiiri asetelmallaan elokuvan läpi. Mikä tekee tästä oudon seikan on se, että tämä pahuuden ruumiillistuma pystyisi halutessaan mihin vain yliluonnollisuuksiin, mutta päättää niin sanotusti ''leikkiä ruoallaan'', mikä lopulta koituukin hänen kohtalokseen, kuten aiemmassakin elokuvassa se tuli myös selkeästi ilmi. Se seikka, jos mikä tuntuu olevan osittain naurettavaa itsessäänkin.
Valak oli siinä mielessä outo tapaus, että kyseessä on kuitenkin ehkä helvetin syvimmästä onkalosta nouseva demoni, joka aiheuttaa vain tuhoa ympärillään leikkimällä hyvin painostavalla kissa-hiiri asetelmallaan elokuvan läpi. Mikä tekee tästä oudon seikan on se, että tämä pahuuden ruumiillistuma pystyisi halutessaan mihin vain yliluonnollisuuksiin, mutta päättää niin sanotusti ''leikkiä ruoallaan'', mikä lopulta koituukin hänen kohtalokseen, kuten aiemmassakin elokuvassa se tuli myös selkeästi ilmi. Se seikka, jos mikä tuntuu olevan osittain naurettavaa itsessäänkin.
Tietenkin elokuvassa pyritään pitämään jännitys yllä ja
tavallaan tietyn sortin ''taistelu'' tasaisena, mutta en kyllä voinut
mitenkään olla huomaamatta noin laiskasti käsikirjoitettua seikkaa,
jossa linnakkeessa hoipertelevat ihmiset pääsevät joka kerralla
pälkähästä juuri viime hetkellä, vaikka takaraivossa tiedostammekin Valakin
selkeän ylivertaisuuden. Toki, tämä demoni saattaa tykätä tästä
kiusoittelustaan, mutta minulle se yksityiskohta tuntui vain hyvin
niheältä tavalta pitää elokuva elossa muutaman turhan lisäsäikäytyksen
vuoksi, joita viljeltiin vain laajan viljelemisen, eikä varsinaisen
laadun vuoksi.
Otetaan nyt sisar Irenen hahmo pieneen valokeilaan, sillä haluan nostaa pienen teorian poikasen esiin, joka tuli elokuvaa katsoessani mieleeni. Irenen hahmoa esittää Kirottu-elokuvista tutun Vera Farmigan sisar Taissa, joka on hyvin isossa roolissa tässä kyseisessä universumissa - etenkin näin jälkeenpäin mietittynä - lisäten monta pistettä i:n päälle muutamiin aiemmin nostettuihin aukinaisiin yksityiskohtiin, joihin ei oltu vielä aiemmin vastattu tai koskettu millään tavalla. Puhumattakaan kasvojen yhtäläisyyksistä, aikajanakin puoltaa sitä ideaa, että sisar Irene ja Lorraine Warren saattaisivat potentiaalisesti olla sukulaisia tässäkin universumissa. Mahdollisuuksia olisi lukuisia perinteisistä sisaruksista äiti-tytär asetelmaan ja niin edelleen. Mistä päättelein näin?
Huomasitteko kuinka Kirottu 2-elokuvassa Valak tuntui olevan paljon aggressiivisempi Lorraine Warrenia kohtaan kuin ketään muuta? Mistä tämä voisi mahdollisesti johtua? Nunna-elokuvassa sisar Irene on avain Valakin potentiaaliseen kukistamiseen, minkä vuoksi luulisin, että vuosia myöhemmin tavatessaan Irenen verisukulaisen ensi kertaa, hänelle syntyy kostonhimoisia motiiveja. Mahdollisuuksia on toki monia, mutta mielestäni tuo jollain tavalla käy järkeen ainakin näin ajatuksen tasolla. Vaikka se ei olekaan vielä vedenpitävä teoria tai kyseistä Irene-Lorraine yhteneväisyyttä ei välttämättä oltu edes tarkoitettu toimimaan juuri sillä tavalla, se on mielestäni silti ihan kiinnostava ja pohtimisen arvoinen näkökulma asiaan.
Elokuvan visuaalinen ilme on hyvin miellyttävän näköistä kaiken kaikkiaan. Puhumattakaan innovatiivisen kekseliäistä kuvaustyyleistä, itse värimaailmakin ja tuotannon tyyli olivat jotenkin tutun laadukkaan ''kirotunmaisia''. Elokuva käyttää hyväkseen muutamia hyvin kiinnostavia leikkausmetodeja ja kamera-ajoja, jotka tuovat tunnelmaan omanlaista piristettä. Se oli myös upeaa nähdä, että elokuvassa kannattaa seurata ympärillä tapahtuvaankin kohtauksen keskipisteen lisäksi, sillä taustalla tapahtuu paljon ja moni näistä tapauksista saattaa epähuomiossa jäädä harmillisesti välistä.
Nunna on ihan kiinnostava konsepti, jossa potentiaali valitettavasti ylittää lähes kaksinkertaisesti itse näytölle tuodun laadun, minkä vuoksi elokuva onkin harmillisen unohdettava tapaus parhaimmillaan ja pettymys suurimmaksi osaksi. Siitä huolimatta elokuvasta kuitenkin löytyy myös pari oikeasti hyvin varteenotettavankin mainittavaa seikkaa, joista se mieluisin minulle oli erittäin jykevän siteen luominen muihin Kirottu-elokuviin ja tarkemmin otettuna nimenomaan Kirottuun ja Kirottu 2:een. Ei ainoastaan, että saamme paremman alustuksen Kirottu-elokuvan alussa käytävään videomateriaaliin, jonka Warrenit konferenssissaan näyttävät, mutta se myös selittää muutamia käänteentekeviä seikkoja jatko-osastakin. Joka tapauksessa traileri paljasti elokuvan parhaimmat annit, mikä oli näin jälkeenpäin ajateltuna tosi nihkeä seikka omasta mielestäni. Menkööt...
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 19.4.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Otetaan nyt sisar Irenen hahmo pieneen valokeilaan, sillä haluan nostaa pienen teorian poikasen esiin, joka tuli elokuvaa katsoessani mieleeni. Irenen hahmoa esittää Kirottu-elokuvista tutun Vera Farmigan sisar Taissa, joka on hyvin isossa roolissa tässä kyseisessä universumissa - etenkin näin jälkeenpäin mietittynä - lisäten monta pistettä i:n päälle muutamiin aiemmin nostettuihin aukinaisiin yksityiskohtiin, joihin ei oltu vielä aiemmin vastattu tai koskettu millään tavalla. Puhumattakaan kasvojen yhtäläisyyksistä, aikajanakin puoltaa sitä ideaa, että sisar Irene ja Lorraine Warren saattaisivat potentiaalisesti olla sukulaisia tässäkin universumissa. Mahdollisuuksia olisi lukuisia perinteisistä sisaruksista äiti-tytär asetelmaan ja niin edelleen. Mistä päättelein näin?
Huomasitteko kuinka Kirottu 2-elokuvassa Valak tuntui olevan paljon aggressiivisempi Lorraine Warrenia kohtaan kuin ketään muuta? Mistä tämä voisi mahdollisesti johtua? Nunna-elokuvassa sisar Irene on avain Valakin potentiaaliseen kukistamiseen, minkä vuoksi luulisin, että vuosia myöhemmin tavatessaan Irenen verisukulaisen ensi kertaa, hänelle syntyy kostonhimoisia motiiveja. Mahdollisuuksia on toki monia, mutta mielestäni tuo jollain tavalla käy järkeen ainakin näin ajatuksen tasolla. Vaikka se ei olekaan vielä vedenpitävä teoria tai kyseistä Irene-Lorraine yhteneväisyyttä ei välttämättä oltu edes tarkoitettu toimimaan juuri sillä tavalla, se on mielestäni silti ihan kiinnostava ja pohtimisen arvoinen näkökulma asiaan.
Elokuvan visuaalinen ilme on hyvin miellyttävän näköistä kaiken kaikkiaan. Puhumattakaan innovatiivisen kekseliäistä kuvaustyyleistä, itse värimaailmakin ja tuotannon tyyli olivat jotenkin tutun laadukkaan ''kirotunmaisia''. Elokuva käyttää hyväkseen muutamia hyvin kiinnostavia leikkausmetodeja ja kamera-ajoja, jotka tuovat tunnelmaan omanlaista piristettä. Se oli myös upeaa nähdä, että elokuvassa kannattaa seurata ympärillä tapahtuvaankin kohtauksen keskipisteen lisäksi, sillä taustalla tapahtuu paljon ja moni näistä tapauksista saattaa epähuomiossa jäädä harmillisesti välistä.
Nunna on ihan kiinnostava konsepti, jossa potentiaali valitettavasti ylittää lähes kaksinkertaisesti itse näytölle tuodun laadun, minkä vuoksi elokuva onkin harmillisen unohdettava tapaus parhaimmillaan ja pettymys suurimmaksi osaksi. Siitä huolimatta elokuvasta kuitenkin löytyy myös pari oikeasti hyvin varteenotettavankin mainittavaa seikkaa, joista se mieluisin minulle oli erittäin jykevän siteen luominen muihin Kirottu-elokuviin ja tarkemmin otettuna nimenomaan Kirottuun ja Kirottu 2:een. Ei ainoastaan, että saamme paremman alustuksen Kirottu-elokuvan alussa käytävään videomateriaaliin, jonka Warrenit konferenssissaan näyttävät, mutta se myös selittää muutamia käänteentekeviä seikkoja jatko-osastakin. Joka tapauksessa traileri paljasti elokuvan parhaimmat annit, mikä oli näin jälkeenpäin ajateltuna tosi nihkeä seikka omasta mielestäni. Menkööt...
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti