Soul - Sielun syövereissä | Soul (2020) - arvostelu

 

Ohjaus: Pete Docter
Pääosissa: Jamie Foxx, Tina Fey, Graham Norton, Rachel House,
Alice Braga, Richard Ayoade, Phylicia Rashad, Donnell Rawlings, Questlove,
Angela Bassett, Cora Champommier, Margo Hall, Daveed Diggs
Genre: Animaatio, Seikkailu, Komedia, Draama
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
 
 ''What do you want to be remembered for?''

Vuosi 2020 huipentuu uutuuselokuvien osalta Walt Disney Picturesin ja Pixarin yhteiseen projektiin, joka on nostattanut kriitikoissa suuria tunteita - hyvässä mielessä tietenkin. Soul - Sielun syövereissä on Pete Docterin ohjaama komediapainoitteinen animaatioelokuva, joka on kahdeskymmenestoinen Pixar-elokuva järjestyksessään. Koronaviruspandemian vuoksi elokuvan julkaisua jouduttiin siirtämään jatkuvasti eteenpäin, kunnes yhtiöt totesivat tilanteen olevan toivoton. Lopulta he päättivät siirtää sen suoraan Disney+ -striimauspalveluun joulupäivän iloksi.

Muistan sen hetken, kun kaksi uutta Pixar-elokuvaa ilmoitettiin viime vuoden puolella ja vaikka Eteenpäin olikin oikein mainio taidonnäyte, odotin tätä elokuvaa paljon enemmän. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat suhteellisen korkeat, vaikka se pelonsekavia tunteitakin osasi ensimmäisten mainosmateriaalien perusteella tarjota. Vaikka elokuvateatterit ovatkin kiinni, ei se uusien elokuvien arvosteluja pidättele, sillä studiot onnistuvat tarjoamaan enemmän mahdollisuuksia uutuuksien katsomiseen. Tällä kertaa tiemme vie Disney+ -striimauspalvelun pariin. Onnistuiko Pixar jatkamaan menestyksekästä lentoaan edelleenkin Soul - Sielun syövereissä -elokuvan muodossa vai alkaako palo sammumaan?


Joe Gardner, peruskoulun musiikkiopettaja saa ainutlaatuisen tilaisuuden esiintyä kaupungin parhaalla jazzklubilla. Valitettavasti yksi pieni harha-askel heittää hänet New Yorkin kaduilta Esipuoleiseen, ihmeelliseen paikkaan, jossa uudet sielut saavat luonteensa, oikkunsa ja taipumuksensa ennen syntymistään maapallolle. Joe haluaa palata elämäänsä ja värvää avukseen pikkuvanhan sielun nimeltä 22, joka ei ole koskaan ymmärtänyt ihmiselämän viehätystä. Yrittäessään opettaa 22:lle mikä tekee elämisestä niin upeaa, Joe saattaa samalla löytää omat vastauksensa elämän tärkeimpiin kysymyksiin.

Pixarin elokuvat ovat aina olleet poikkeuksellisia, eikä ainoastaan animaatioiden näkökulmasta katsottuna, vaan ihan yleisestikin elokuvien. Vuosien mittaan olemme saaneet lukuisia mestarillisesti rakennettuja tarinoita valkokankaille, jotka ovat onnistuneet viihdyttämään sekä lapsia, että aikuisia ympäri maailmaa - ja hyvästä syystä myöskin. Pixar-elokuvien tarinat ovat nimittäin sen verran moniulotteisia ja syvällisiä kokonaisuuksia, että jokaikinen ihminen iästään huolimatta pystyy samaistumaan jollain tasolla elokuvan hahmoihin tai sen välittämään sanomaan. Soul - Sielun syövereissä -elokuva ei todellakaan ole poikkeus.


Seuraamme elokuvassa jazzia rakastavaa musiikkiopettajaa, joka on pitkään toivonut saavansa elämänsä mahdollisuuden intohimonsa äärellä. Kun se mahdollisuus vihdoin tupsahtaa hänen eteensä, yli-innokkuus koituu miehen kohtaloksi. Joen on siis löydettävä tapa päästä takaisin kuiville vesille ennen kuin tämä arvokas mahdollisuus valuu läpi sormien. Pitkin elokuvaa käsittelemme miehen elämää ja hänen heiveröisiä saavutuksia, jotka eivät ole vieneet miestä alalla varsinaisesti mihinkään suuntaan, mutta jotka tuntuvat kuitenkin hänelle itselleen nousujohteiselta edistykseltä.

Hänen palava intohimonsa musiikkiin pitää miehen kuitenkin terveenä ja inspiroituneena, eikä toivokaan tuntuisi häilyvän. Vaikka Joe ei olekaan ehtinyt vielä elämänsä aikana kokemaan tai tekemään mitään poikkeuksellista musiikkiurallaan, on hän kuitenkin aina uskonut saavansa mahdollisuuden sopivalla hetkellä. Odottaessaan läpimurtoa mies on työskennellyt musiikkiopettajana, joka ei montaa luonnonlahjakkuutta pidä sisällään. Taidon ja inspiraation vähäisyys on pistänyt Joen kyseenalaistamaan opettajauransa, etenkin kun hänelle tarjotaan vakituista paikkaa peruskoulussa.


Tiukasti omista unelmistaan kaksin käsin pitävä pianisti pitää kaikki ovet auki mahdolliselle urakehitykselle ja kun sellainen mahdollisuus vihdoin tulee, mies tippuu elämänsä kyydistä - kirjaimellisesti. Jamie Foxxin ääninäyttelemä Joe Garden on hyvin miellyttävä ja samaistuttava hahmo, jonka koettelemuksiin pystyy investoitumaan monellakin tasolla helposti ja vaivattomasti. Ei ainoastaan, että hänen elämänsä tuntuu muistuttavan pelottavan paljon omaani, mutta hahmo tuntui hyvin läheiseltä minun tapauksessani jo heti kättelyssä.
 
Joe yrittää valitettavan elämänkäänteensä jälkeen auttaa 22:sta, syntymätöntä sielua, löytämään tälle elämälle tarkoituksen ja intohimon. Jo kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpikäynyt ''elämäänsä'' kyllästynyt sielunalku on aika lailla täydellinen vastakohta inspiroivalle ja positiiviselle Joelle. Tina Feyn ääninäyttelemä 22 on tympiintynyt ja ajoittain hiukan ilkeäkin kauhukakara, joka tekee Joen tehtävästä hyvin vaikean. Elokuvassa on hyvin mielenkiintoinen dilemma, joiden äärellä nämä kaksi hahmoa vääntävät kättään.
 

22:lla on jotain arvokasta, mitä Joe tarvitsee itselleen, mutta sen ansaitsemiseen Joen täytyy kuitenkin auttamaan tätä löytämään sen ensiksi. Odotetustikin sukset menevät monella tapaa ristiin, eikä siitä meinaa tulla mitään. Rakastan sitä, kuinka upeasti hahmot pelaavat keskenään yhteen elokuvan aikana. Ei ainoastaan, että ääninäyttelijät herättävät hahmot vakuuttavasti eloon, mutta kemiatkin tuntuvat maagisesti risteävän yhtenäiseksi harmoniaksi, joka kestää loppuun asti.

Elokuva käsittelee hyvin syvällisiä ja ajoittain vaativiakin teemoja itse elämästä, sekä intohimosta. Vaikka aina elämä ei tarjoaisikaan risuja enempää, syitä elämiseen löytyy monia. Oman elämän arvostaminen on suuressa osassa elokuvan sanomaa, etenkin Tina Feyn esittämän hahmon puolelta. Myös intohimo on rankemmassa käsittelyssä Joen tarinakaaren puolella, joka varmasti inspiroi monia lapsia etsimään taitojaan ja kehittämään niitä tulevaisuutta ajatellen. Vakavasti otettavien teemojen vuoksi elokuva sopii erinomaisesti myös aikuisille, jotka luonnollisestikin saavat enemmän tarinasta irti kuin lapset. Lapset oppivat vähintäänkin elämän merkityksestä ja sen, mitä intohimo on.


Soul - Sielun syövereissä on hyvin laadukas myös tekniseltä toteutukseltaan. Ei ainoastaan, että se on pixarmaiseen tapaan hyvin omaperäinen ja mielikuvituksellinen, mutta se tarjoaa varmasti monille hyvin samaistuttavan ja inspiroivan kokemuksen. Ei ainoastaan, että tarina etenee yhtä sulavasti kuin Joulupukki reellään joulun aikaan, mutta sen tasapainotus ja leikkaus tuntuu virheettömältä. Tunnelmallisesti elokuva mukautuu jazzimaiseen svengiin, joka osuu kohtaus kohtaukselta nuotista nuottiin. Animaatio on itsessään erinomaisen näköistä. On hienoa nähdä, kuinka aidoksi materiaalia pystytään kehittämään pitäen samalla kuitenkin animaatioelokuville tyypillisen fantastisuuden yllä.

Vaikka odotukseni olivatkin korkealla elokuvan suhteen, en koskaan uskonut sen yltävän tällaisiin sfääreihin. Soul - Sielun syövereissä on jälleen kerran yksi mestarillinen taidonnäyte Pixarilta. joka muistuttaa katsojiaan tavoittelemaan rohkeasti unelmiaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä kurkottaa niiden perään, eikä kukaan voi sanoa etteikö sitä voisi kokeilla. Elokuva ei ole ainoastaan mukaansatempaava ja vangitseva, mutta se osaa olla myös hyvin innostava ja motivoiva kokemus kaiken kaikkiaan. Soul - Sielun syövereissä kuuluu ehdottomasti Pixarin parhaimmistoon, vaikka nostaisinkin muutaman nimikkeen vielä tämän yläpuolelle.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 25.12.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit