Ohjaus: Spike Jonze
Pääosissa: Joaquin Phoenix, Scarlett Johansson, Amy Adams,
Rooney Mara, Olivia Wilde, Chris Pratt, Laura Kai Chen,
Matt Letscher, Sam Jaeger, Luka Jones, Kristen Wiig
Genre: Draama, Romantiikka
Kesto: 2 tuntia 6 minuuttia
''Sometimes I think I have felt everything I'm ever gonna feel. And from here on out, I'm not gonna feel anything new. Just lesser versions of what I've already felt.''
Tällä kertaa otamme käsittelyyn Spike Jonzen vuonna julkaistun Her-elokuvan. Viime vuoden ystävänpäivä meni Gone Girl -elokuvaa analysoidessa ja päätin jatkaa traditiota ottamalla toisen melankolisen teoksen käsittelyyn. Olen nähnyt kyseisen teoksen kerran aiemmin ja pidin siitä, mutta nyt oli aika sukeltaa syvemmälle rivien väliin tutkiskelemaan elokuvan nostamia teemoja ja ajatuksia. Tämän teoksen tapauksessa niitä löytyy nimittäin paljon. Tekeekö Her vaikutuksen toistamiseen vai kestikö sen taika vain yhden katselun verran?
Teknologisesti edistyneessä lähitulevaisuudessa avioeroaan sureva mies on jo luovuttanut rakkauselämänsä suhteen. Avioeropapereita hidasteleva Theodore ei ole päässyt yli erosta, vaan pitää siitä kiinni kaksin käsin, miettien samalla onnellista menneisyyttä ja tulevaisuutta, jota hän ei vaimonsa Catherinen kanssa enää saa. Hyvin yksitoikkoiseksi muuttunut elämä saa aivan uutta virtaa alleen, kun mies ottaa käyttöönsä uuden teknologisen keksinnön, joka saattaisi täyttää miehen halut ja toiveet.
Rakkaus on hyvin kiehtova asia. Se voi olla taianomaista ja syvää, mutta yhtälailla toivottoman kivuliasta koettavaa. Kaikilla on oma henkilökohtainen näkemys rakkaudesta ja itse tunteista, mitä se onnistuu kullekin välittämään. Se käsitys voi myös muuttua ajan tai muun käänteentekevän seikan kanssa. Nykymaailma kun on niin digitalisoitua ja vain taivas tuntuu olevan rajana, myös mahdollisuudet ovat rajattomat.
Siinä on kuitenkin myös huonot puolensa, sillä kaikkien näiden mahdollisuuksien keskellä paljon yksinkertaisempi yksilö saattaa hukkua omiin ajatuksiinsa ja perinteisiinsä yhteiskunnan kehittyessä ohi oman käsityksen. Seuraamme elokuvassa Joaquin Phoenixin esittämää Theodore Twomblyä, joka työkseen kirjoittaa romanttisia ja tunteikkaita kirjeitä tilaustyönä muille ihmisille. He tilaavat häneltä valmiita rakkaudenosoituksia, joita he sitten lähettävät eteenpäin mielityilleen.
Theodoren oma rakkauselämä on kuitenkin sekaisin. Mies on surrut jo vuodenpäivät avioeroaan Rooney Maran esittämästä vaimostaan Catherinesta, eikä meinaa millään päästä kunnolla takaisin jaloilleen. Theodore potee jonkin sortin yksinäisyyttä, vaikka toimiikin kaikkien ystävänä. Hän on helpostilähestyttävä ja välittävä tapaus, joka toivoo aina hyvää läheisilleen, vaikka ajoittain vaipuukin omien surullisten ajatusten keskelle etsimään ratkaisua ongelmiinsa.
Elokuvan tarjoama maailma muistuttaa omaamme monella tapaa, vaikka onkin hyvin kehittynyt teknologisesta näkökulmasta katsottuna. Teknologia ja sen kehitys onkin muovannut maailmaamme rajusti viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan. Sen myötä myös mahdollisuudet ovat avautuneet ja kehittyneet entistä yksilöllisemmiksi. Varmasti jokainen meistä on joko kuullut tai käyttänyt deittisovelluksia ja -sivustoja elämänsä aikana, joten elokuvan tuomat yksityiskohdat ja herättämät ajatukset välittyvät vakuuttavasti näytön toiselle puolelle.
Niiden tuomat erityislaatuiset tilanteet ja riskit ovat täten varmasti selvillä. Theodore joutuukin näiden toiveikkaiden, mutta pelonsekavien tunteiden keskelle kokeillessaan jotain uutta ja virkistävää elämässään. Tarinasta en mielellään haluaisi enempää paljastaa, sillä elokuva on yksi sellaisista tapauksista, mikä pitää vain kokea ennakko-odotuksitta. Sen voin kuitenkin luvata, että se tulee herättämään tunteita, olkoot ne positiivisia tai negatiivisia.
Itselleni elokuva itsessään toimii erittäin hyvin ja se johtuu siitä, että pystyn niin helposti ja autenttisesti samaistumaan tarinan päähahmoon - Theodoreen ja hänen koettelemuksiinsa. Hänen elämänsä tuntuu kuvailevan omaa tilannettani miltein täydellisesti, vaikka muutamat äärimmäiset yksityiskohdat eivät yhdisty toisiinsa. Pystyn todellakin samaistumaan miehen maailmankuvaan ja käsitykseen rakkaudesta, jotka ovat eksyneet sivuraiteille etsimään kadonnutta tai piilevää onnea. Elokuva on poikkeuksellinen ja omaperäinen monesta näkökulmasta katsottuna.
Se ei välttämättä jokaiselle katsojalle uppoa yhtä osuvasti, mutta jokainen tulee varmasti löytämään jotain kiehtovaa konseptista, olkoot se jotain pintapuolista tai astetta syvällisempää. Tarina on hyvin mukaansatempaavaa ja vangitsevaa seurattavaa, vaikka onkin niin hidastempoinen ja rauhallinen. Tunnelma mestarillisesti yhdistelee samanaikaisesti iloisia, toiveikkaita, melankolisia ja dramaattisia aspekteja, jotka muodostavat tämän yhtenäisen hengittävän kokonaisuuden. Musiikki täydentää elokuvan tunnelmaa käyttäen samaa metodia ja se toimii upeasti näytöllä.
Her on erinomainen tarina miehestä, joka on löytänyt onnen elämästä pitkän ja mutkikkaan prosessin kautta. Vaikka rakkaus osaakin murskata ihmisiä sisältä, osaa se myös yhtälailla yllättää täysin puskista. Jos siihen ei usko, niin asia on sitten niin, mutta itse olen sen verran vanhanaikainen, että uskon syvälliseen rakkauteen ja yhteyteen, joka muodostuu luonnollisesti ja ajan kanssa. Vaikka nykymaailma ei välttämättä enää ajakaan samaa linjaa, pidän itse siitä tiukasti kiinni odottaen omaa salamaniskuani. Rakkaus on sokeaa ja tämän viestin välittämisessä Her onnistuu erinomaisesti ainakin omasta mielestäni, minkä vuoksi arvostankin sitä suuresti.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.2.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti