Parhaat Tähtien sota -elokuvat

 
 

Tähtien sota. Oi, tuo taianomainen elokuvasarja, joka pitää sisällään runsaasti seikkailua, toimintaa, naurua ja kyyneleitä. Nyt kun olen arvostellut kaikki Tähtien sota -elokuvat, on aika pistää ne paremmuusjärjestykseen huonoimmasta parhaimpaan. Listaukseen kuuluvat tällä kertaa vain näytellyt kokopitkät elokuvat, jotka ovat yhteydessä Tähtien sota -elokuvien yhteiseen jatkumoon. Elokuvasarja pitää sisällään sekä erinomaisia, että keskinkertaisia elokuvia, mutta mitkä niistä kuuluvat mihinkin koloon tarkalleen? Sen selvitämme nyt yhdessä.
 

11. TÄHTIEN SOTA: EPISODI I - PIMEÄ UHKA | STAR WARS: EPISODE I - THE PHANTOM MENACE (1999)

 
 
 
Kun pahojaan juoniva liittovaltio suunnittelee ottavansa rauhanomaisen Naboon planeetan valtaansa, jediritari Qui-Gon Jinn ja hänen uskollinen oppipoikansa Obi-Wan Kenobi lähtevät selvittämään nopeasti kehkeytyvää konfliktia paikan päälle. Neuvotteluiden aikana he ajautuvat odottamattoman vaaralliseen seikkailuun yrittäessään estää valtauksen tapahtumasta ja saavat muutaman mutkan kautta mukaansa nuoren kuningattaren Amidalan, itsenäistyneen vedenalaisen Otoh Gunga-kaupungin hylkiön Jar Jar Binksin, sekä nuoren Anakin-pojan, jonka huhuillaan olevan yhtä voiman kanssa.
 
Kuten kaikki elokuvasarjan kannattajat varmasti jo tietävätkin, Episodi I - Pimeä uhka on elokuva, jota lähdettiin alusta asti tekemään siinä toivossa, että alkuperäisen trilogian pohjalle saataisiin taustaa ja syvyyttä. Sen tarkoituksena oli näyttää, kuinka nämä myöhemmin tapahtuvat eeppiset kokonaisuudet alkoivat ja siitä lähtivät eskaloitumaan kohti varsinaista tähtien sotaa. Aivan ensimmäisistä minuuteista asti, elokuva ei tuntunut ollenkaan siltä. Siitä tuntui heti kättelyssä puuttuvan se jännitys ja innostus, joka huokui alkuperäisestä trilogiasta ensimmäisestä kuvasta viimeiseen.
 
Elokuvan tarina, jos sitä siksi voi tosissaan kutsua, on hyvin löyhästi ja laiskasti nidottu kokonaisuus, jolla on alkeellisella tasolla kaikki tarvittavat työkalut juohevan alustuksen kehittämiseen, mutta varsinainen jälki on hyvin puuduttavaa seurattavaa. Tarina kasaantuu suurimmaksi osaksi paikasta toiseen poikkelehtimisesta poliittisen sodan temmeltäessä taustalla ja sen vuoksi tarinan keskitys tuntuu hyvin laihalta ja efektiivittömältä kaikessa suurudessaankin. Elokuvan tarinaa ei auta myös sekään, että siinä ei tunnu olevan alkuunkaan selkeää päähahmoa.
 
Enemmänkin elokuva keskittyy hyvin epätasaisesti sekä Anakinin alkeelliseen alkuperään, että jediritareiden poliittisiin välienselvittelyihin. Investoituminen on täten lähes mahdotonta katsojan näkökulmasta katsoen. Vaikka vietämmekin hyvin paljon aikaa hahmojemme keskuudessa, emme tunnu tuntevan heitä, kuten meidän ehkä kuuluisi. Elokuvan tarjoamat roolisuoritukset ovat suurimmaksi osaksi hyvin keskinkertaisia ja väsyneen oloisia, vaikka kuinka suuria nimiä projektiin on onnistuttu liittämään. Efektit ovat valitettavasti jo aikansa eläneet ja se on hyvin yllättävää nähdä, sillä jopa alkuperäisen trilogian efektit ja käytännön rakennelmat ovat kestäneet aikaa paljon paremmin, kuin suurin osa tämän elokuvan antimista.
 
Kokonaisuudessaan Tähtien sota: Episodi I - Pimeä uhka on vain kokoelma erilaisia kohtauksia ja lukusia ongelmatilanteita, jotka eivät istu kovin hyvin yhteen. Tarinallisesti elokuva poukkoilee aivan omia reittejään yrittämättä keskittyä olennaiseen ja vaikka siinä tuntuukin olevan hyvin paljon sisältöä, siinä ei sitä kuitenkaan sitä ole. Pari yksittäistä kohtausta jäävät kyllä mieleen tuotoksesta jokseenkin positiivisina, vaikka niissäkin aivan järkyttäviä ratkaisuja on harjoitettu yhtä lailla.
 
 
 
 
 
 

10. TÄHTIEN SOTA: EPISODI II - KLOONIEN HYÖKKÄYS | STAR WARS: EPISODE II - ATTACK OF THE CLONES (2002)

 
 
 
Kymmenen vuotta ensitapaamisensa jälkeen Anakin Skywalker jakaa kielletyn romanssin Padmé Amidalan kanssa. Samaan aikaan Obi-Wan Kenobi yrittää selvittää senaattoriin kohdistuvan salamurhayrityksen. Samalla kun oppipoika suojelee ja vartioi senaattoria, Obi-Wanin tutkinta yllättäen paljastaa salaisen klooniarmeijan olemassaolon ja sen tuhoisat aikeet, joiden määränpäänä ovat jedit.
 
Elokuvan tarina keskittyy kolmeen osa-alueeseen: Anakinin pimeän puolen heräilemiseen, hänen ja Padmén rakkaustarinaan, sekä yleiseen poliittiseen välienselvittelyyn, jonka keskipisteenä Palpatine toimii. Vaikka tunnemekin pimeän voiman kasvavan Obi-Wanin oppipojassa, emme koskaan oikein tunnu investoituvan tarpeeksi, jotta se onnistuisi vaikuttamaan katsojaan millään tavalla emotionaalisesta näkökulmasta katsottuna.
 
Itse rakkaustarina on kokonaisuudessaan hyvin tuskallista katsottavaa. Ei sen takia, että rakastavaisilla menisi huonosti sivusta katsottuna, vaan kuinka alentavan idioottimaisesti se on rakennettu ja käsitelty pitkin elokuvaa. Vaikka suuntaus onkin looginen ja järkeenkäyvä, heikko toteutus ei todellakaan palvele elokuvan tarvetta. Se yksityiskohta minkä pitäisi ajaa katsojan tunteita eteenpäin tarinan aikana, tuntuu hyvin naurettavan dialogin, heikon näyttelemisen ja olemattoman kemian vuoksi jäävän elokuvan heikoimmaksi anniksi.
 
Elokuvassa on hyvin paljon yksityiskohtia, jotka toimivat ristiriidassa toistensa kanssa ja tämä johtuu suurimmaksi osaksi itse Tähtien sotien luojan, George Lucasin, hyvin heikosta käsikirjoituksesta. Ei ainoastaan, että nämä yksityiskohdat rajoittavat maailmaa entisestään, mutta ne eivät maalaisjärjellisesti toimi kovinkaan vakuuttavasti. Ne ikään kuin aiheuttavat uusia reikiä syvään mytologiaan. Mikä on myös pahinta, tekijät eivät edes tunnut häpeilevän näitä selkeitä vajaavaisuuksia alkuunkaan.
 
Visuaalisesti elokuva on osittain parantunut edellisestä osasta, vaikka pitääkin sisällään järkyttävän surkuhupaisia ratkaisuja koristellen niitä ympäri elokuvaa. George Lucas pysyi lujana saamiensa tuotannollisten kritiikkien suhteen, eikä langennut muuttamaan alkuperäistä videopelimäistä visiotaan ollenkaan. Jälleen kerran lähes koko elokuva on kuvattu sinertävää tai vihertävää taustaa vastaan ja se myös näkyy.
 
Tähtien sota: Episodi II – Kloonien hyökkäys on paljon toiminnallisempi elokuva kuin edeltäjänsä, mutta samaan soppaan on myös yritetty mahduttaa vastapainoksi draamaa, mikä tuntuu perinpohjaisesti aliravitulta ja hölmösti rakennetulta romatiikan muodossaan. Tämä elokuva on hiuksenhienosti parempi kuin edeltäjänsä ja tuntuu paljon toimivammalta kokonaisuudelta, vaikka tosin siinäkin omat massiiviset ongelmansa esiintyvätkin.
 
 
 
 
 
 

9. STAR WARS: THE RISE OF SKYWALKER (2019)

 
 
 
Samalla kun yksinvaltias Kylo Ren etsii pimeän puolen huippusalaista tukikohtaa, vaativa jediharjoittelu valmistaa Reyn viimeiseen taisteluun Ensimmäistä ritarikuntaa vastaan. Kapinallisen liikkeen kenraali Leia Organa lähettää joukkonsa keräämään tietoa mahdollisesta pimeydestä kasvavasta uhasta, jota Kylo Ren yrittää sysätä tieltään. Ensimmäisen ritarikunnan yksinvaltias huomaakin kuitenkin pian, että kohteella onkin sekä paljon arvokasta tietoa Reyn alkuperästä, että ylivertainen suunnitelma Ensimmäisen ritarikunnan tulevalle unversaaliselle valtakaudelle.
 
Star Wars: The Rise of Skywalker on siitä erikoinen Tähtien sota -elokuva, ettei se kuluta paljoakaan aikaa itse hahmojen sekä tarinan asetteluun ja pohjustamiseen. Hyppäämme käytännössä heti kättelyssä asiaan. Elokuva on hyvin nopeatempoinen ja paikasta toiseen hyppivä kokonaisuus, joka onnistuu kuitenkin yllättävän helposti tempaamaan mukaansa katsojan kuin katsojan yrittäessään rakentaa tapahtumiaan kohti vääjäämätöntä kliimaksiaan.
 
Skywalker-saagan päättävä osa jakaa mielipiteitä rajusti, mutta omasta mielestäni lopputulos on kuitenkin toimiva, vaikka toki potentiaalia olisi ehdottomasti ollut paljon parempaankin. Monet palavat kysymykset saavat vihdoin vastauksensa ja ollakseni rehellinen kanssanne kaikesta kiehtovuudestaankin huolimatta, ne olivat hyvin arvattavissa ja jopa odotettavissa, jos vain osaa yhdistellä vihjeitä toisiinsa jo ennen elokuvan näkemistä.
 
Elokuvan ongelmat johtuvat hyvin pitkälti erityisen nopean tahdituksen, ailahtelevasti vankkuvan tarinankerronnallisen tasapainon, sekä massiivisen materiaalin ylikuormittavasta olemuksesta. The Rise of Skywalker -elokuva tuntuukin tämän vuoksi ikään kuin kahdelta yhteen ahdetulta kokonaisuudelta, joka juoksee laajan syventämisprosessinsa läpi aivan liian nopeasti vieden siltä samalla paljon kaivattua emotionaalista latausta pois vaikuttaen elokuvan efektiivisyyteen radikaalisti.
 
Pystyn vielä sanomaan sen, että Star Wars: The Rise of Skywalker niputtaa yhdeksän elokuvaa oikein toimivalla otteella, vaikka rakenteellisia ongelmia siitä löytyykin runsaasti. Elokuva on kokonaisuudessaan The Last Jediä heikompi kokonaisuus, vaikka viihdyttävyytensä puolesta onnistuukin paikoitellen ohittamaan edeltäjänsä. Vaikka tiedostankin elokuvan vajaavaisuudet, minusta tuntuu, että se tulee ajan kanssa kääntämään pääni positiivisempaan suuntaan, kun alan analysoimaan Skywalker-saagaa suurempana kokonaisuutena.
 
 


8. ROGUE ONE: A STAR WARS STORY (2016)



Sillä välin kuin Vastarinta yrittää vaikuttaa ihmisiin toivon lähteenä uhkaavaksi muuttuneessa universumissa, Galaktinen Imperiumi rakentaa ylivertaisen superaseen, joka pystyy tuhoamaan kokonaisen planeetan kerrallaan. Kuullessaan huonot uutiset, ryhmä vastarintalaisia päättävät uhmata käskyjään ja lähteä vaaralliselle matkalle aikeissaan varastaa massiivisen joukkotuhoajan pohjapiirrokset Imperiumin käsistä löytääkseen sen heikkoudet ja tuhotakseen sen ennen kuin on liian myöhäistä.
 
Elokuva on hyvin ristiriitainen kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Vaikka se onkin rakenteeltaan ihan järkevä ja jokseenkin toimiva, ensimmäiset kaksi kolmannesta tuntuvat kuitenkin jumittavan turhan pitkään ennen kuin pääsemme varsinaiseen asiaan. Pakko antaa kuitenkin pisteitä elokuvalle sen ottamasta omaperäisestä lähestymistavasta tähän kiehtovaan universumiin, sillä sen tapahtumat näytetään suurimmaksi osaksi ihmisten maanläheisestä näkökulmasta.
 
Siitä huolimatta suurilta ohiharppauksilta ei vältytty valitettavasti tälläkään kertaa. Alusta asti elokuva menettää mahdollisuutensa päästä päähahmonsa pään sisälle emotionaalisella tasolla, sillä emme käsittele tätä aiemmin tapahtunutta oikeastaan millään tavalla. Hahmoa pohjustaviin tapahtumiin viitataan muutaman kohtauksen aikana kiivaiden keskustelujen muodossa, mutta mitään konkreettista ei kuitenkaan koskaan avata katsojan tulkittavaksi.
 
Elokuvalla on ehdottomasti liikaa hahmoja käsiteltävänään ja se, jos mikä, näkyy selkeästi läpi katsojalle. Ei ainoastaan, että he jäävät niin varjoihin kuin on vain mahdollista pohjustuksensa puolesta, mutta he tuntuvat jäävän kontekstiltaan hyvin pinnallisiksi ja yksiuloitteisiksi tapauksiksi. Sen lisäksi yksikään hahmo ei ole edes kiinnostava, kun heidät pistää kylmänviileästi yhteen riviin. Yksikään heistä ei tunnu kunnolla nousevan esiin massasta, vaikka olivatkin kaikki eri sortin hahmoja.
 
Kahden ensimmäisen tarpeettoman hitaasti ja yksitoikkoisesti laahaavan kolmanneksen jälkeen, elokuva tuntuu löytävän sen kauan kadoksissa olleen kultaisen vaihteen. Rogue Onen viimeinen kolmannes on mukaansatempaavaa, viihdyttävää ja eeppistä sotimista, joka ehdottomasti maksaa alun hitaahkon ailahtelevuuden takaisin. Visuaalisesti elokuva on kuvankaunista katsottavaa ja värimaailma miellyttävän täyteläistä kaiken kaikkiaan. Elokuvan viimeinen toimintakohtaus on mielestäni yksi kaikista parhaimmista ja eeppisimmistä Tähtien sota -kohtauksista, joita olen koskaan kokenut.
 
 


7. SOLO: A STAR WARS STORY (2018)

 

Seuraamme elokuvan aikana Han Solon matkaa tavallisesta miehestä sarkastisen viekkaaksi salakuljettajaksi, jolla on sekä erinomaisen lentäjän kultaiset kädet, että onni mukana. Tämä hahmo on elokuvassa siitä erikoinen tapaus, että vaikka elokuva keskittyykin häneen kokonaisvaltaisesti ja hartaasti, tuntuu ettemme katsojina kuitenkaan opi hänestä tarpeeksi uutta. Kyllä, Han Solon taustaa ja matkaa avataan elokuvan aikana paljonkin, mutta suurimmaksi osaksi elokuva käsittelee sellaisia asioita, joita Tähtien sota -kannattajat jo valmiiksi tietävät hänestä.
 
Olemme kuulleet hahmojen mainitsevan näistä tapahtumista ja asioista aiemmin alkuperäisen trilogian aikana, minkä vuoksi tämä elokuva tuntuu enemmänkin keskittyvän kannattajien palvelemiseen erilaisten tapahtumien visualisoimiseen, kuin itse hahmon oikukkaaseen emotionaaliseen matkaan, jonka aikana hänestä tulee tämä rakastamamme sarkastinen veijari. Saamme tietää esimerkiksi mistä Solo -nimi on alunperin peräisin, miten Han saa legendaarisen Millenium Falconin käsiinsä ja kuka on aina vetänyt aseensa ensimmäisenä esiin. Vaikka ne ovatkin miellyttäviä nähtäviä elokuvan aikana, ne eivät kuitenkaan tunnu tarjoavan hetkellistä hurmion nostetta enempää.
 
Alden Ehrenreich on mielestäni oikein menevä nuorena Han Solona. Mikä on tärkeää muistaa tätä esiosaa katsoessa ettei herralla ollut alkuunkaan edes mahdollisuutta tehdä hahmosta omaansa, sillä tämän roolisuorituksen piti mahdollisimman tarkasti palvella ja imitoida alkuperäisten elokuvien suosittua hahmoa, jota Harrison Ford esitti niin intohimoisesti ja ikonisesti. Omasta mielestäni Ehrenreich teki oikein hyvää työtä imitoidessaan tätä hyvin helposti lähestyttävää ja samaistuttavaa hahmoa.
 
Tarina on yllättävän yksinkertainen kokonaisuudessaan, mutta tilanteen eskaloiduttua käänteiden voimin, se tuntuu ihan kuin improvisoivan kaiken sen jälkeen tapahtuvan yhdeltä istumalta. Vaikka se onkin toimiva kaikin puolin, siinä on yksi selkeä ratkaisu, joka hieman syö elokuvan intensiteettiä ja jännitystä tiedostamattomasta. Han Solon perimmäinen motiivi ja määränpää, joka on alussa vakuuttavasti alustettu ja pohjustettu, on hyvin selkeä alusta asti. Mutta kun tämä tilanne hetkessä eskaloituu ja rauhoittuu, elokuva tuntuu kannattelevan itseään vain laajan seikkailuvietin avustuksella, vailla sen ihmeellisempiä paineita ja syvällisyyksiä.
 
Elokuvassa on ehdottomasti omat maagiset hetkensä, jotka säväyttävät eeppisyydellään ja jopa yllättävän vakuuttavaa, sekä kiehtovaa maailmanrakentamista, jolla esitetään tämän erityislaatuisen universumin monipuolisuutta. Solo: A Star Wars Storyssä on selkeää seikkailun tuntua, joka valtaa katsojan mukaansatempaavalla luonteellaan. Vaikka elokuva onkin paikoitellen viihdyttävä ja rakenteellisesti jouheva, se tuntuu perimmiltään kuitenkin valitettavan tarpeettomalta ja ylimääräiseltä Tähtien sota -universumissa.
 
 


6. STAR WARS: THE LAST JEDI (2017)

 

Rey löytää kokeneen jedimestari Luke Skywalkerin piilostaan syrjäiseltä planeetalta ja toivoo legendan opettavan häntä Voiman tavoille, kun tämä hiljattain löytää hyvin voimakkaat kykynsä lymyilemässä pinnan alta. Samaan aikaan kenraaliksi ylennetty Leia Organa yrittää johtaa kapinallisten rippeitä karkuun Ensimmäisen ritarikunnan armottomasta otteesta, mutta huomaakin tehtävän olevan astetta mutkikkaampi, kun hän saa tietää vihollisensa kehittämästä uudesta ja erinomaisesti toimivasta jäljitysteknologiasta.
 
Elokuvan aikana tapahtuu paljon asioita, jotka eroavat aiemmista elokuvista radikaalisti. Täytyy mainita heti kättelyssä, että ohjaaja Rian Johnsonin lähestymistapa materiaaliin oli heti käyttelyssä hiukan erikoinen siinä mielessä, että se tuntui etäännyttävän elokuvan hahmot toisistaan aivan omille teilleen hoitamaan erilaisia tehtäviä, edistäen samalla suurempaa liikettä saagan massiivisessa tarinakaaressa. Rian Johnson tekee elokuvan aikana lukuisia hyvin rohkeita ratkaisuja ja ennennäkemättömiä sellaisia myös.
 
Tämän rajun muuntelun ja veivaamisen seurauksena itse tunnelma poukkoilee turhan paljon puolelta toiselle, mikä vaikuttaa elokuvan dynamiikkaan hiukan negatiivisesti ailahtelevuutensa vuoksi. Ymmärrettävästi monet kannattajat ovat ottaneet nokkiinsa näistä radikaaleista muutoksista, mutta samaan aikaan nämä ratkaisut tuntuvat jopa tarpeellisilta elokuvasarjan alustaessa jo suurta kliimaksiaan, jotta kaavamainen toistuvuus tarinassa vältettäisiin varmasti ja elokuvasarjaan saataisiin hieman tuoretta vaihtelevuutta aikaiseksi.
 
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että niitä muutoksia olisi voinut olla ehdottomasti vähemmän. Elokuva on nimittäin täynnä käänteentekeviä yksityiskohtia, jotka muuttavat käsitystämme kokonaan tästä rakkaasta universumista ja sen rajattomista mahdollisuuksista. Paria hyvin ylilyövää ratkaisua lukuunottamatta elokuva pysyy hyvin kasassa alusta loppuun asti. Siitä annan kyllä kaikki maailman pisteet, että ohjaaja uskalsi rohkeasti taistelemaan kaikkia odotuksia ja kaavamaisia oletuksia vastaan luoden aivan omannäköisen Tähtien sota -elokuvan sen seurauksena.
 
Star Wars: The Last Jedi on mainettaan parempi elokuva, joka ei missään nimessä ole huono kokonaisuus, vaikka pitääkin sisällään muutamia selkeitä ongelmia. Tarina viedään vakuuttavasti nousujohteisena emotionaaliseen kliimaksiinsa, joka jättää samalla kirjan täysin auki saagan päättävää The Rise of Skywalkeria varten. Vaikka tasonpudotus onkin selkeä The Force Awakensin ja The Last Jedin välillä, yhtenevä tarina ei koskaan tuntunut lopettavan prosessiaan, vaan pikemminkin päinvastoin.
 
 


5.  TÄHTIEN SOTA: EPISODI III - SITHIN KOSTO | STAR WARS: EPISODE III - REVENGE OF THE SITH (2005)

 

Kloonien sota on jatkunut kolmen vuoden ajan ja pahoin tulehtuneet välit paisuvat paisumistaan. Pelastettuaan kansleri Palpatinen kreivi Dookun kynsistä, Obi-Wan lähtee pysäyttämään uutta separatistista uhkaa kenraali Grievouksen muodossa pysäyttääkseen kloonien sodan lopullisesti. Samanaikaisesti Anakin ajautuu toimimaan kaksoisagenttina jedineuvoston ja Palpatinen välillä lopulta tullakseen pimeän voiman vietellyksi ja oman sisäisen taistelunsa runtelemaksi.
 
Olemme kahden elokuvan mittaan kokeneet Anakin Skywalkerin karua lapsuutta, vääjäämättömiä vastoinkäymisiä ja lopullista nousua potentiaalisimmaksi jediksi, mutta matkan varrella tämän äkkipikaisuus ja emotionaalisesti eksynyt luonne ajaa tätä varjoisemmille teille. Anakin Skywalkeria esittävä Hayden Christensen on erittäin vakuuttava tässä elokuvassa ja hänen hahmoonsa pääsee tällä kertaa paljon paremmin käsiksi kuin missään aikaisemmassa elokuvassa emotionaalisesta näkökulmasta katsoen.
 
Elokuvan visuaaliset annit ovat ailahtelevasti sekä yllättävän vakuuttavia, että valitettavan kehnoja kokonaisuuksia. Taistelukohtaukset ovat pitkin elokuvaa järjettömän miellyttäviä seurattavia. Valosapelimiekkailut ovat pitkiä, eeppisiä ja mieleenpainuvia kohtauksia, jotka tuovat upeaa viihdettä näytölle. Tässä elokuvassa tuntuu myös olevan koko elokuvasarjan parhaiten koreogrofoituja kaksintaisteluja, jotka uhkuvat adrenaliinia, jännitystä ja laatua - puhumattakaan itse visuaalisesta näyttävyydestä.
 
Vastapuolena toimii kuitenkin itse ympäristö ja hyvin monet käytettävät lokaatiot, jotka eivät suurimmaksi osaksi näytä kovin uskottavilta taustalla - vaikuttavat enemmänkin kuin videopeliltä konsanaan. Tämän vuoksi katsojan näkökulmasta katsoen fantastisen maailman uskottavuuden illuusio järkkyy, kun yritämme uskotella itsellemme hahmojen olevan oikeasti läsnä näissä visuaalisesti mahtipontisissa ja näyttävissä paikoissa. Ei sillä, että konteksti olisi muutenkaan realistista perimmiltään, mutta ymmärrätte varmasti mitä ajan tässä kuitenkin takaa...
 
Sithin kosto on ylivoimaisesti esitrilogian emotionaalisesti latautunein kokonaisuus, jonka tarina on ensiluokkainen edeltäjiinsä verrattuna kaikkine vakavine teemoineen ja konflikteineen. Sen aikana tuodaan vakuuttavasti epätoivon, tuskan, ja ristiriitaisuuden tunteita näytölle, jotka nostavat automaattisesti elokuvan panoksia ja tunnelmaa aivan omiin korkeuksiinsa. Sivusta katsottuna tuntuu, että tämä trilogian päättävän osan tarina oli juuri se osa alkuperäisen trilogian alustuksesta, minkä George Lucas halusi esitellä mieluiten, mutta jonka alustaminen meni suurimmaksi osaksi ailahtelevaksi harhailuksi. Elokuva toimii myös erinomaisena sidonnaisena Luke Skywalkeriin keskittyvään alkuperäiseen trilogiaan.
 
 


4. TÄHTIEN SOTA: EPISODI VI - JEDIN PALUU | STAR WARS: EPISODE VI - RETURN OF THE JEDI (1983)

 
 
Keisari Palpatine, Darth Vader ja Imperiumi rakentaa uutta kuolemantähteä entisen tuhouduttua Luke Skywalkerin kädestä. Samaan aikaan Luke lähtee pelastamaan ystäviään, jotka ovat joutuneet lopulta Jabba the Huttin vangeiksi. Kun tilanne selviää ja kaikki pelinappulat ovat taas paikoillaan, Luken on täytettävä kohtalonsa kohdaten isänsä Darth Vaderin ja tämän mestarin keisari Palpatinen.
 
Episodi V - Jedin paluu on elokuva, joka paneutuu kokonaisuudessaan Luken ja Darth Vaderin väliseen kädenvääntöön, sekä fyysisestä, että henkisestä näkökulmasta katsoen. Kahden aiemman osan aikana ollaan pohjustettu ja rakennettu ideaa Luken kohtalosta sekä elämäntehtävästä, joka olisi odotetustikin Darth Vaderin kohtaaminen ja kukistaminen. Tarina hengittää hyvin vapaasti ja etenee omalla nojallaan kohti vääjäämätöntä loppuaan.
 
Elokuva osaa käsitellä emotionaalisia aiheita ja teemoja, jotka saavat katsojan hyvin moitteettomasti investoitumaan elokuvan tarjoamaan materiaaliin ja kontekstiin. Vaikka alkuperäinen trilogia keskittyykin pääpainoitteisesti Lukeen, se on yhtä lailla Darth Vaderin tarina. Heidän välinen yhteys ja emotionaalinen lataus on syvää ja sanoinkuvaamattoman häkellyttävää seurattavaa. Episodi VI - Jedin paluu keskittyy pääpainoitteisesti Lukeen ja Darth Vaderiin, minkä vuoksi auttamattaankin Hanille, Leialle ja Chewbaccalle joudutaan keksimään päätarinalle avustavaa tekemistä.
 
Ajoittain elokuva käsittelee hyvin vakavia teemoja ja asioita moraalista, sekä hyvän ja pahan erosta, mutta samalla se maalaa ajoittain koko asetelman erikoisesti hyvin lapsenmielisillä ratkaisuilla ja lisäyksillään, jotka tuntuvat istuvan hiukan heikosti vakavan tilanteen keskelle. Esimerkiksi ewokien lisääminen elokuvaan on hiukan erikoinen ratkaisu siinä mielessä, että ne vetävät katsojan elokuvan syvällisten teemojen ääreltä turhan useasti pois.
 
Tämä tunnelman vaihdos tuntuu hiukan syövän pitkäjänteistä dramaattista ja nousujohteista intensiivisyyttä varsinaisen tarinakaaren näkökulmasta. Nuo otukset tuovat elokuvaan hyvin paljon keveyttä ja lapsenmielisyyttä, mitä tietenkin vakavaluonteisen keskiön sisällä ehkä tarvitsemmekin jossain määrin, mutta se vaihdos vakavasta kevyeeseen on niinkin raju, että se vain satuttaa elokuvan luonnetta prosessin aikana. 
 
Tähtien sota: Episodi VI - Jedin paluu on elokuva, joka niputtaa kaksi aiempaa osaa näppärästi yhteen ja vie elokuvasarjan samalla aivan uusiin ulottuvuuksiin. Vaikka edeltävät osat ovatkin selkeästi parempia, tämä elokuva onnistuu vakuuttavasti kulminoimaan hyvin syvällisen ja mukaansatempaavan tarinan ansaitsemallaan tavalla. Kaikki aiemmat alustukset ja merkittävät yksityiskohdat maksetaan lopussa mielettömän upealla tavalla ja matkan jälkeen katsojan olo jää täydennetyksi ja kokonaiseksi.
 
 


3. STAR WARS: THE FORCE AWAKENS (2015)

 

Romukerääjä Rey ja kapinallinen stormtrooper-sotilas Finn saavat värvättyä yllätyksekseen kaksi legendaarista salakuljettajaa Han Solon ja Chewbaccan saadakseen vietyä erityislaatuisen droidin ja sen sisältämän korvaamattoman tiedon jyvän kadonneen jedimestarin Luke Skywalkerin olinpaikasta kapinallisten tukikohtaan kenraali Leia Organan tietoisuuteen, ennen kuin se päätyy väistämättä Kylo Renin ja Ensimmäisen ritarikunnan petollisiin käsiin.
 
Daisy Ridleyn esittämä Rey on romukerääjä Jakku-planeetalta, joka yrittää selvitä päivä kerrallaan elämän tarjoamista tiukista vastoinkäymisistä ja vaikeuksista, mutta monen vuoden hiljaiselon jälkeen, hän löytää vihdoin oman paikkansa universumissa ja hyvin odottamattomasta sellaisesta myös. John Boyegan esittämä Finn, Ensimmäisen ritarikunnan entinen stormtrooper-sotilas, liittyy yllättävien käänteiden seurauksena Reyn mukaan suorittamaan vaarallista tehtävää.
 
J. J. Abrams onnistuu vakuuttavasti ohjaamaan Tähtien sota -elokuvan, joka ei yritä vain viitata ja edetä nostalgian huuruilla, vaan käyttää tuttuja naamoja tarinan rakentamiseen ja kannattelemiseen. Vanhoille konkareille tehdään kunniaa, eikä vain käytetä puhtaan nostalgian aikaansaamiseksi, vaikka sellaisiakin tunteita heidän läsnäolonsa automaattisesti aiheuttavatkin. Ne eivät ainoastaan tunnu vain väkinäisiltä lisäyksiltä, vaan pikemminkin luontevilta lisäyksiltä osaksi suurempaa kokonaisuutta, joka kannattelee tätä hyvin monipuolista ja ulottuvaa tarinakaarta jopa yllättävän mainiosti.
 
Teknisesti elokuva on lähes täydellinen taidonnäyte, jolla onnistutaan tuomaan takaisin se taianomainen tunnelma alkuperäisestä trilgoiasta upottamalla se samalla uuteen asetelmaan ja vastakkainasetteluun. Taistelukohtaukset ovat kertakaikkisen täydellisiä kokonaisuuksia, jotka säväyttävät etenkin visuaalisesta näkökulmasta katsottuna. Niissä on myös massiiviset panokset ja laajalti tunnetta, minkä vuoksi katsojana tuntuu olevan kaiken tämän eeppisen toiminnan keskellä lumoutuneena kokonaisvaltaisesti.
 
Star Wars: The Force Awakens on ehdottomasti paras Tähtien sota -elokuva sitten Episodi V - Imperiumin vastaiskun ja se myös onnistuu hyvin vakuuttavasti herättämään elokuvasarjan uudestaan eloon tuoreella ja taianomaisella lähestymistavallaan alkuperäismateriaaliinsa. Se myös esittelee tämän uniikin universumin uudelle sukupolvelle ja onnistuneesti lumoaa heidät mukaansa uuteen eeppiseen seikkailuun.
 
 


2. TÄHTIEN SOTA: EPISODI IV - UUSI TOIVO | STAR WARS: EPISODE IV - A NEW HOPE (1977)

 

Luke Skywalker lyöttäytyy yhteen, jediritarin, ylimielisen pilotin, wookien, sekä kahden droidin kanssa pelastaakseen galaksin Imperiumin kokonaisia planeettoja tuhoavalta taisteluasemalta, samalla yrittäessään pelastaa prinsessa Leian Voiman pimeällä puolella toimivalta mysteeriseltä Darth Vaderilta.
 
Tästä se kaikki alkoi. Vallankumouksellinen elokuva, joka ravisutti ja muutti sekä itse elokuvateollisuutta, että pop-kulttuuria pysyvästi. Episodi IV - Uusi toivo on niin historiallinen ja ikoninen pala liikkuvaa kuvaa, että se edelleenkin nostattaa monenlaisia tunteita pinnalle katsojassa kuin katsojassa. Ottaen huomioon, että elokuvalla oli paljon ongelmia tuotantonsa suhteen ja George Lucasin täytyi uskotella omalle operatiiviselle ryhmälleen ja näyttelijöilleen projektin olevan hyvästä, se teki mahdottoman - kipusi hetkessä yhdeksi pop-kulttuurin vaikuttavimmaksi tekijäksi, joka edelleenkin vaikuttaa maailmalla laajalla säteellä sekä näytöllä, että sen ulkopuolella yhteisössä.
 
Tämä universumi on tajuttoman suuri ja ulottuva. Uppoudumme katsojana ihan mennen tullen tuohon omaperäiseen, mutta kaikessa fantastisuudessaankin uskottavaan ympäristöön, joka huokuu elämää ja suuria konflikteja. Ei ainoastaan, että tässä universumissa soditaan valomiekoilla ja avaruushävittäjillä, mutta se sisältää myös mitä ihmeellisimpiä planeettoja ja paikkoja, jotka kaikessa satumaisessa olomuodossaankin osaavat vakuuttaa varteenotettavuudellaan ja uskottavuudellaan.
 
Visuaalinen tarinankerronta on niin hienovaraista ja konseptia avaavaa, että se kertoo kaiken tarvittavan sekä itse alustavasta asetelmasta, että tietyistä yksityiskohdista heti ensimmäisten kuvien ja kohtausten aikana. Onnistumme niinkin vähäisillä olettamuksilla ja tulkinnoilla luomaan katsojina itsellemme tietyn sortin kuvan tästä hahmojamme ympäröivästä fantastisesta maailmasta ja sen luonteesta.
 
Visuaalisesti elokuva on nähnyt jo aikansa. Efektit ovat kärsineet ajan saatossa pahasti, mutta siitäkin huolimatta siinä on myös ajoittain hyvin vakuuttavia ja uskottavia suorituksia, jotka lyövät katsojan kuin katsojan ällikällä käytännöllisen neroutensa avustuksella. Äänimaailma on yksi yksityiskohta, joka on ehdottomasti hyvin omaperäinen ja edistyksellinen omaan aikaansa nähden. Ei ainoastaan, että hävittäjien äänet ja laseraseiden laukeamiset kuulostavat niin mystisiltä ja tuonpuoleisilta, mutta se luo tietynlaisen tilan, joka vuosien saatossa on kehittynyt vakiintuneeksi normiksi Tähtien sota -elokuvien keskuudessa.
 
Episodi IV - Uusi toivo on erinomainen elokuva, joka aloitti tämän massiivisen pop-kulttuurisen villityksen 1970-luvun lopulla ja on pysynyt poikkeuksellisen vakaana nykypäivään asti uusien elokuvien siivittämänä. Sanoisin tässä vaiheessa, että kaikki mitä on tästä elokuvasta aiemmin sanottu, on jo sanottu, mutta lopputulos on kuitenkin sama - tämä elokuva on painunut elokuvahistoriaan yhtenä kaikkien aikojen elokuvana ja ihan syystäkin sitä pidetään mestariteoksena, sekä inspiraation lähteenä monen elokuvan tekijän kohdalla.
 
 


1. TÄHTIEN SOTA: EPISODI V - IMPERIUMIN VASTAISKU | STAR WARS: EPISODE V - THE EMPIRE STRIKES BACK (1980)

 

Luke Skywalker, Han Solo, prinsessa Leia ja Chewbacca kohtaavat Imperiumin brutaaliset voimat kapinallisten piiritetyssä tukikohdassa Hothin planeetalla. Kun kolme jälkimmäistä onnistuvat pakenemaan paikalta Millenium Falconillaan, Luke matkustaa syrjäiseen Dagobahin järjestelmään jedimestari Yodan etsinnöissä. Hän kuitenkin tietää jo valmiiksi joutuvansa aiemmin tai myöhemmin kohtaamaan pahamaineisen ja armottoman Darth Vaderin.
 
Tähtien sota: Episodi V - Imperiumin vastaiskussa ei kirjaimellisesti ole yhtään tylsää kohtaa. Se ei laahusta missään vaiheessa prosessiaan. Se tietää tasan tarkkaan mitä yrittää perimmiltään olla, eikä koskaan lyö yli mahtipontisen ideansa kanssa. Tämä teos menee rohkeasti astetta pimeämmille kujille emotionaalisesta näkökulmasta katsoen. Ei ainoastaan, että hahmoihin syvennytään hyvin laadukkaalla tavalla, mutta itse käsiteltävät teemat osaavat olla myös hyvin vakavia ja draamapainoitteisia kokonaisuuksia, jotka pitävät katsojan, kuin katsojan jatkuvasti penkin reunalla seuraamassa tilanteen eskaloitumista.
 
Elokuva on visuaalisesti edeltäjäänsä nähden paljon mahtipontisempi ja eheämpi kokonaisuus, vaikka yhtä lailla osittain onkin kärsinyt hiukan ajan saatossa sillä osa-alueella. Kuvaus on mielettömän kaunista katsottavaa. Ei ainoastaan, että itse kuvakulmat ja kamera-ajot on mietitty viimeisen päälle, mutta visuaalinen olemus paistaa ulospäin uskottavana kaikessa fantastisuudessaankin. Elokuva tarjoaa lukuisia upeita uusia planeettoja ja tapahtumapaikkoja, jotka avartavat käsitystämme tästä massiivisesta universumista ja sen moninpuolisesta olemuksesta yhä enemmän.
 
Jatko-osan tarjoamat valosapelitaistelut ovat tällä kertaa paljon koreografistisimpia ja toiminnallisempia kokonaisuuksia edeltävään elokuvaan nähden, jossa taas niiden aikana painotettiin enemmän erilaisten teemojen ja maailmankuvien psykologista taistelua ja mittelöintiä. John Williamsinkaan ei uskoisi enää ylittävän itseään viime elokuvan suorituksen jälkeen, mutta niin vain hän onnistui säveltämään ''Imperiumin marssin'', joka on tänäkin päivänä yksi tunnistettavimmista kappaleista koko elokuvahistoriassa.
 
Tähtien sota: Episodi V - Imperiumin vastaisku jatkaa Tähtien sota -elokuvasarjan lennokasta voitonkulkua mestarillisella tavalla. Ei ainoastaan, että tämä elokuva on hiukan parempi kuin edeltäjänsä, mutta se myös ehdottomasti on yksi parhaimmista jatko-osista koskaan tehty. Ei mikään ihme, että sitä pidetäänkin niin suuressa arvossa elokuvakannattajien keskuudessa ja on kuin onkin kaikkien aikojen paras Tähtien sota -elokuva.
 
 
 

Se on siinä! Tähtien sota -elokuvat on nyt pistetty järjestykseen ja voi pojat, minkälainen syväluotaava kokonaisuus se onkaan. Elokuvasarja pitää sisällään sekä mestariteoksia, että vähän heikompia osia, mutta kokonaisuudessaan ne luovat taianomaisen ja moniulotteisen maailman, joka elää muistoissamme ikuisesti. Tähtien sota on alkanut viime vuosien aikana siirtymään Disney+ -striimauspalvelun myötä myös sarjojen puolelle, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea pääsemme vielä kokemaan kaukana, kaukana galaksien toisella puolella.
 
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 4.5.2021
Lähteet: kansikuvat www.impawards.com, trailerit www.youtube.com
 

Kommentit

Lähetä kommentti