Space Jam (1996) - arvostelu

 

Ohjaus: Joe Pytka

Pääosissa: Michael Jordan, Billy West, Dee Bradley Baker,

Wayne Knight, Danny DeVito, Bob Bergen, Bill Farmer,

Bill Murray, Larry Bird, Charles Barkley

Genre: Seikkailu, Komedia, Urheilu

Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

Tällä kertaa hyppäämme takaisin lapsuuden aarteiden kimppuun, kun vuoroon astelee vuonna 1996 julkaistu Space Jam. Muistan katsoneeni elokuvaa nuorempana jatkuvasti uudestaan ja uudestaan, joten se on löytänyt vuosien mittaan luonnollisesti hyvin erityisen paikan sydämessäni. Space Jam on yhdysvaltalaisen Joe Pytkan ohjaama komediapainoitteinen kokoperheen urheiluelokuva, joka menestyi hyvinkin vakuuttavasti teatterikierroksellaan. Harvoin tuolloin näki urheilumaailman supertähtiä liikkuvien kuvien maailmassa, mutta Space Jam otti mahdollisuudestaan kaiken irti.

 

Elokuvan suunnittelu lähti liikkeelle Nike -urheiluvarusteyrityksen tehdessä sopimuksen yhden kaikkien aikojen parhaimman koripallopelaajan Michael Jordanin kanssa. Nike pyysi Warner Brosilta lupaa käyttää ikonisinta Looney Tunes -hahmoa, Väiski Vemmelsäärtä, mainoskampanjassaan ja se osoittautuikin suureksi osumaksi. Pian tämän jälkeen huhut kokopitkästä elokuvasta alkoivat kuulostamaan jo realistisemmilta. Muutaman yllättävän käänteen ja muutoksen myötä hetkeksi hyllytetty projekti pistettiin aluilleen vuonna 1995.

Möllimöykkylä-planeetan omistaja herra Swackhammer komentaa pienet muukalaiskätyrinsä vangitsemaan Looney Tunes -hahmot orjuuttaakseen heidät oman avaruushuvipuiston vakituisiksi viihdyttäjiksi. Väiski Vemmelsääri tovereineen onnistuvat kuitenkin suostuttelemaan vangitsijansa koripallo-otteluun omasta vapaudestaan. He saavat vahvistukseksi koripallolegendan Michael Jordanin, mutta saavatkin pian myös huomata sen, ettei vastustaja lähdekään peliin reilulla valmistautumisella.

On pakko alkuun todeta, että Space Jam kuulostaa jo konseptinsa perusteella hyvin ylilyövältä ja naurettavalta idealta. Samaan aikaan voi myös sanoa, että sillä on kaikki mahdollisuudet yllättää moniulotteisella ja muuntautuvaisella luonteellaan, sillä rajoitukset tulevat vastaan vasta taivaan rajassa. Seuraamme elokuvassa, kuinka Michael Jordan joutuu yllättäen keskelle absurdia tilannetta ja huomatessaan sen vakavuuden, päättää hän auttaa Billy Westin esittämää Väiskiä ja hänen ystäviään selviämään iankaikkiselta kadotukselta.

 

Elokuvan tarina on kuin onkin järjetön kokonaisuus, joka ei edes yritä olla mitään itseään suurempaa. Se ottaa kaiken älyvapaasta konseptistaan irti, lisäillen samalla mukaan paljon hassuja Looney Tunes -hahmoja ja -viittauksia. Tutun animaatiomaailman ylienergistä identiteettiä käytetään myös vahvasti hyväksi elokuvan tunnelman luomisessa. Vaikka vitsit ovatkin suunnattu enemmän lapsikatsojille, voi kokeneempikin seuraaja löytää elokuvasta jonkin verran viihdearvoa.

 

Space Jam -elokuva on myös siitä hankala projekti, että tekijät joutuivat selkeästi venymään etenkin teknisestä näkökulmasta katsottuna melkoisiin animointi-ideoihin, jotka näyttävät vaatineen hikeä ja kärsivällisyyttä. Ottaen huomioon, että elokuvassa yhdistellään oikeita ihmisiä animaatiomaailmaan ja animaatiohahmoja oikean elämän ympäristöihin, ovat tekijöiden haasteet kieltämättä hyvin haastavia teknisestä näkökulmasta katsottuna.

Visuaalisesti elokuva ei ole aikaa kestänyt juuri ollenkaan. Vaikka tekijät pyrkivätkin parhaansa mukaan maskeeraamaan epäkohdat pois yhtälöstä, pistävät ne silmään hyvin selkeästi näin kokeneemman katsojan näkökulmasta katsottuna. Onneksi elokuva ei ota itseään kuitenkaan turhan vakavasti ja se luultavasti onkin juuri se yksityiskohta, mikä pelastaa kokonaisuuden täydelliseltä farssilta. Elokuvaa katsellessa voi aivot jättää luottavaisin mielin narikkaan odottamaan lopputekstejä. Rakenteellisesti elokuva on järkyttävän aliravittu sekasikiö, jos rehellisiä ollaan.

 

Vaikka tarina punoutuukin heiveröisesti yhtenäiseen muotoon, jättää se paljon jossittelemisen varaa. Hahmot ovat kuin ohutta paperia, emmekä saa heistä juuri minkäänlaista otetta elokuvan aikana, vaikka haluaisimmekin. Mikä myös häiritsee hurjasti elokuvan aikana on hahmojen perimmäiset motiivit ja niiden heikko käsitteleminen tarinan edetessä. Michael Jordan ei oikein vakuuta pääroolissa, vaikka loistava urheilija ja motivoija onkin oikeassa elämässä. Väiski Vemmelsääri tarjoaa muutamia hassuja tilanteita ja letkautuksia elokuvan aikana.

 

Päähahmojen lisäksi, Danny DeViton esittämä herra Swackhammer jää täysin toissijaiseksi keskittymispisteeksi elokuvan antagonistina, sekä hänen motiivinsa hieman heiveröisiksi. Ymmärrämme toki, että hahmo pyrkii pelastamaan piakkoin konkurssiin joutuvan liikeideansa, mutta avauskohtausta pidemmälle emme hänen diktaattorimaista luonnettaan pääse kokemaan näytöltä. Hahmossa on nimittäin paljon potentiaalia olla isompi osa tarinaa ja hän olisi ehdottomasti voinut tuoda läsnäolollaan paljon enemmän tunnetta, sekä panosta peliin.

Space Jam on ristiriitainen elokuva kaiken kaikkiaan. Vaikka se onkin nostalgista ja viihdyttävää sekoilua monella tapaa, on se elokuvallisesti hyvin heikkoa tekemistä perusteistaan lähtien. Lapset varmasti nauttivat elokuvakokemuksesta sen energisen slapstick-komedian, vauhdikkaan urheilupainoitteisuuden, sekä mukaansatempaavien musiikkikappaleiden vuoksi. Vaikka itsekin pidän elokuvasta omana naurettavana kokonaisuutenaan, täytyy kyllä itse nöyrtyä sen verran, että liikkuvien kuvien mittapuulla se on mielestäni varsin heikko elokuva kaiken kaikkiaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.7.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com