After We Fell (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Castille Landon
Pääosissa: Josephine Langford, Hero Fiennes Tiffin, Louise Lombard,
Chance Perdomo, Rob Estes, Arielle Kebbel, Stephen Moyer, Mira Sorvino,
Frances Turner, Kiana Madeira, Carter Jenkins, Atanas Srebrev
Genre: Romantiikka, Draama
Kesto: 1 tunti 39 minuuttia

On aika palata teiniromantiikan pariin ja vuorossa on etenkin nuorten keskuudessa kuumeisesti odotettu After We Fell. Elokuva perustuu vuoden 2014 julkaistuun Anna Toddin kirjoittamaan samannimiseen romaaniin, joka toimii samalla toisena jatko-osana suuremmalle kirjasarjalle. Hyvin heikon ensimmäisen osan ja luokattoman ensimmäisen jatko-osan jälkeen oli aika edetä tarinassa eteenpäin. Tekijät eivät selkeästi ensimmäisen osan virheistä oppineet, vaan jatkoivat tolkutonta nyhväämistä After We Collided -elokuvan muodossa.


Odotukseni kolmatta elokuvaa kohtaan olivat olemattomat, sillä en jaksanut uskoa sen toimivan yhtään sen paremmin aiempiin yrityksiin verrattuna. En missään nimessä väitä, että elokuva olisi minulle alunperinkään suunnattu, mutta tietyn sortin elokuvan teon perusteita toivoin sen kuitenkin omaavan, jotta kokemus olisi astetta siedettävämpi. Oliko After We Fell käännekohta elokuvasarjalle vai jatkuiko sama vanha virsi toistamiseen?

Tessa ja Hardin ovat jälleen kerran yhdessä ja he vaikuttavat olevansa onnellisia yhdessä. Vesi alkaa kuitenkin kuumeisesti kiehumaan kattilassa, kun koulun jälkeinen työarki astuu kuvaan. Tessa on saanut mahdollisuuden työskennellä unelmatyönsä äärellä nimekkäässä kirjakustantamossa Seattlessa, mutta Hardinin tulevaisuuden suunnitelmat näyttävät kuitenkin estävän tämän mahdollisuuden. Pari joutuu pohtimaan suunnitelmiaan ja suuntaansa tulevaisuutta ajatellen, eikä kumpikaan tunnu luovuttavan aikeistaan. Mihin tulevaisuus parin vie ja onnistuvatko he löytämään sen kaivatun kompromissin?


Lähdetään aluksi siitä, että vaikka asetelma onkin jossain määrin muuttunut aiemmista elokuvista, tuntuu After We Fell olevan edelleen samalla aaltopituudella toteutuksensa puolesta. Pystyisin helposti kopioimaan edellisen osan mietteeni tähän arvosteluun, ettekä välttämättä erottaisi kummasta elokuvasta puhuisin. En ole varma onko tässä kyse siitä, että elokuvan ohjaajalla - edellisen tapaan - on ongelmia alkuperäismateriaalin adaptoimisessa vai onko itse kirjasarja vain yksinkertaisesti niin toistelevan yksitoikkoinen, mutta kumpikaan vaihtoehto ei tunnu palvelevan kolmatta osaa millään tavalla.

Seuraamme jälleen kerran kahden nuoren välistä tunteiden ryöpytystä ja väkinäistä vastakkainasettelua, joka on jatkunut jo liki kolmen tunnin ajan. Kolme tuntia muuttuu kuitenkin nopeasti neljäksi ja puoleksi tunniksi, sillä After We Fell jatkaa takomista edelleenkin samalla mitalla. Ymmärtäisin täysin, jos ongelmat muuttuisivat jollain yllättävällä tavalla ja draamailu muuttaisi luonnettaan edes johonkin suuntaan, mutta kun nämä ongelmat ovat olleet perusteiltaan aina samat, on elokuvaa mahdotonta ottaa vakavasti.
 

Kuten mainitsinkin aiemmin, elokuvasarja ei ole minulle suunnattu alkuunkaan, joten mitä siltä voisi rehellisesti edes odottaa? Ei mitään. Enkä odottanutkaan mitään ja sen myös sainkin. Turhauttavan puolitoistatuntisen samojen puuduttavien ongelmien äärellä, jotka eivät juuri vie mihinkään. Josephine Langfordin esittämä sinnikäs Tessa yrittää pitää suhdetta pystyssä pakonomaisella tunnollisuudellaan, kun taas Hero Fiennes Tiffinin esittämä Hardin jatkaa draamakuningattaren roolissaan lukien kaiken ympärillä tapahtuvan negatiivisten lasien kautta.

Elokuvan tarina koostuukin käytännössä vain Tessan ja Hardinin poikkeuksellisen läheisistä väleistä, turhauttavasta ylidramaattisuudesta ja väkisin väännetyistä ongelmatilanteista, jotka alkavat nopeasti kadottamaan otettaan, mitä pidemmälle elokuvassa etenemme. Tarinan sisällöttömyys näkyy ja sen venytetty ulkomuoto ei auta asiaa juuri ollenkaan. Jollain alkeellisella tavalla katsojan näkökulmasta katsottuna Tessan muutto Seattleen vaikuttaa hyvin kiehtovalta idealta, kun ottaa huomioon, että hän voisi vihdoin päästä pakoon toksista ja itsekeskeistä poikaystäväänsä.


After We Fellissä ei kuitenkaan ole kyse siitä. Vaikka se tuntuukin jotenkin naurettavan surrealistiselta ajatukselta, elokuvasarjan pääideana on selkeästi mainostaa toksisia ihmissuhteita paremmassa valossa. Ihan kuin niiden tuottama stressi ja ''jännitys'' olisi Maa-nimisellä planeetalla ihailtavaa seurattavaa. Ymmärrän toki päällepäin, että ''pahojen poikien'' kanssa eläminen on varmasti ''innostavaa'' ja ''mukaansatempaavaa'' ainakin nuoruuden vuosina, mutta se intoilu tapahtuu nuoressa iässä syystäkin.
 
Tämä jatkuva riiteleminen, mitä turhemmista asioista ja yksityiskohdista vinkuminen alkaa käymään nopeasti puuduttavaksi seurattavaksi. Tarina ei valitettavasti rakenteellisestakaan näkökulmasta kovin moniulotteinen ole. Elokuvassa kierrätetään samoja jo aiemmin nähtyjä tilanteita ja vastakkainasetteluja uusien hahmojen voimin. ''Uudemmatkaan'' lisäykset eivät tuo tarinalle mitään lisäarvoa, sillä ne tuntuvat niin ennalta-arvattavilta perimmiltään. Juonenkäänteet ovat poikkeuksellisen helposti arvattavissa, eivätkä ne iske juuri millään voimalla, kun ne vihdoin tapahtuvat.


After We Fell on edeltäjiensä tapaan turhauttava ja puuduttava elokuva, joka ei edes yritä viedä konseptia kunnolla eteenpäin juuri mihinkään suuntaan. Vaikka alustus tuntuukin paperilla lupaavalta, elokuva unohtaa jatkuvasti aloittamansa ideat ja siirtyy nopeasti saman vanhan kaavan äärelle pyörimään ympyrää vailla suuntaa ja järkeä. Ottaen huomioon, että elokuvasarja tulee varmasti jatkumaan vielä, voin vain ihmetellä, miten se on pysynyt jaloillaan näinkin kauan. Tuntuu kuin lyhyt alkuperäismateriaali olisi pilkottu moneen osaan ja venytetty järkyttäviin sfääreihin vailla mitään merkityksellistä sanottavaa.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 2.9.2021
Lähteet: kansikuva www.filmikamari.fi, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit