Malignant (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: James Wan

Pääosissa: Annabelle Wallis, Maddie Hasson, George Young,

Michole Briana White, Jacqueline McKenzie, Jake Abel, Ingrid Bisu,

Susanna Thompson, Mckenna Grace, Marina Mazepa
Genre: Kauhu

Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

Australialainen elokuvaohjaaja James Wan on onnistunut nousemaan parrasvaloihin kauhun genren uutena suunnannäyttäjänä Saw-, Riivattu- ja Kirottu-elokuviensa avustuksella. Vaikka mies onkin pikkuhiljaa siirtynyt elokuvantekoprosessissa enemmän tuottajan rooliin, palava himo luoda uusia visioita on selkeästi massiivinen. Malignant on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, joka on koostuu James Wanin ja hänen vaimonsa Ingrid Bisun yhteistyössä laadituista ideoista. Mukaan palkattu Akela Cooper päätti rakentaa käsikirjoituksen ideoiden pohjalta ja lopputuloksena onkin pitkästä aikaa täysin omaperäinen konsepti.

 

Muistan kun elokuvasta ensimmäistä kertaa ilmoitettiin. Olin hyvin innoissani siitä, sillä Wanin nimi putkahti ohjaajan paikalta. Olemme nimittäin Kirottu-elokuvien kannattajina odottaneet jo pitkään miehen paluuta kyseisen universumin pariin, mutta se mahdollisuus on alkanut vaikuttamaan yhä epätodennäköisemmältä ja epätodennäköisemmältä. Nyt kun aiemmin mainitut elokuvasarjat ovat jääneet australialaisohjaajalla käytännössä historiaan, suuntaa hän uusien haasteiden pariin Malignant-elokuvan muodossa. Mistä siinä on oikein kyse?

Nuori Madison Mitchell on kokenut elämänsä aikana monenlaisia traumoja, jotka ovat pysyneet hänen mukanaan vuosien vieriessä. Eräänä päivänä hänen väkivaltainen miehensä kuolee yliluonnolliselta tuntuvan mysteerimurhaajan käsissä ja nainen alkaa yllättäen näkemään näkyjä muualla kaupungissa tapahtuvista murhista. Kun uhrien identiteetit alkavat selviämään, joutuu Madison kaivamaan traumaattista menneisyyttään syvemmälle löytääkseen kaivattavat vastaukset selittämään erikoisia tapahtumia. Vastaukset ovat kuitenkin paljon lähempänä kuin mitä hän osasikaan odottaa...

Kun elokuvan ensimmäinen virallinen juliste julkistettiin, aiheutti se kieltämättä jonkunlaisen reaktion kauhuelokuvakannattajien keskuudessa - myös minussa. Mieleeni juolahtivat heti kättelyssä Kauna- ja Suspiria-elokuvat. Olin siis hyvin kiinnostunut näkemään, mistä elokuvassa oli kyse. Elokuvan markkinointimateriaali nostatti odotuksia entisestään, sillä se tuntui pitävän sisällään suurimmaksi osaksi hyvin omaperäisiä ratkaisuja. Vaikka Wanille tavanomaisia piirteitä elokuva tuntuikin omistavan, vaikutti elokuva tuoreelta näkemykseltä. Oliko Malignant lopulta kaikkien odotusten arvoinen tuotos?

Sanotaanko näin, että elokuva on erikoislaatuinen perimmiltään. Voitte ottaa sen vastaan sekä hyvällä, että pahalla. Itselleni se kyllä toimi oikein menevästi, vaikka selkeitä se pitikin sisällään. Täytyy myös mainita se, ettei Malignant tule sopimaan kaikille katsojille yllättävän groteskien käänteiden seurauksena. Elokuva on rakenteellisesti asiansa ajava kokonaisuus, joka pyrkii parhaansa mukaan tuntumaan omaperäiseltä ja ennennäkemättömältä toteutukseltaan. Vaikka James Wan ottaakin vahvasti vaikutteita italialaisesta giallo-suuntauksesta, osaa hän yhdistellä myös muita ideoita vaikuttavasti näytölle tuntumatta turhan etäiseltä.

Tarina on perimmiltään hyvin pienimuotoinen ja kompakti kokonaisuus, vaikka se tähtääkin useasti hyvin suurellisiin ja tavallisesta poikkeaviin ideoihin. Trauma toimii tarinassa tärkeimpänä osana ja keskittymispisteenä, jonka konseptia lähdetään avartamaan astetta syvemmälle ja myös yllättävin tavoin. Seuraamme Annabelle Wallisin esittämän päähahmon Madisonin kamppailua oman menneisyytensä kanssa, joka pitää sisällään hyvin häiritseviä ja mielipuolisia asioita. Pitkin elokuvaa ohjaaja pyrkii parhaansa mukaan johdatella katsojaa harhaan ja hän onnistuukin pitämään pakettinsa lopulta kasassa suht arvostettavalla tavalla, vaikka lipsahduksiakin tuntuu sattuvan.

Elokuva ei kuitenkaan ihan kukkasilla hyppelemistä ole, sillä vaikka ohjaajalla onkin selkeä määränpää ja punainen lanka ideoidensa takana, tuntuu kokemus ajoittain poikkeuksellisen ailahtelevalta perimmiltään. Katsojasta useasti tuntuukin siltä, että ideoita on enemmän kuin mitä aikaa pitää niitä järkevästi kasassa. Ihan kuin James Wan olisi pitänyt Kirottu 2 -elokuvan jälkeen kirjaa asioista, joita hän haluaisi omassa elokuvassaan tulevaisuudessa näyttää. Vaikka mies ottaakin konseptinsa vakavasti, tuntuu elokuva pitävän tahattoman koomisia piirteitä pitkin kestoaan.

Ylilyövät ratkaisut herättävät katsojassa joko pelokasta ihmetystä tai hermostunutta naurua, mikä voi olla joko hyvä tai huono asia. Ottaen huomioon, että elokuva on hyvin painostava perusteiltaan ja yllättävän psykologinen lähestymistavaltaan, nämä ylilyövät ratkaisut saattavat joidenkin katsojien silmissä tulla esiin hieman erikoisina ja vaeltelevina. Jos jotain elokuva ehdottomasti onnistuu tekemään, niin näyttämään tyylikkäältä. Ei ainoastaan, että visuaalinen esillepano on monipuolista ja hyvin kekseliästä, mutta kontrastipainoitteinen lähestymistapa tuo esille astetta enemmän tunnetta katselukokemuksesta.

James Wanille tavanomaiseen tapaan Malignant tuntuu hyvin tuoreelta ja mukaansatempaavalta kokonaisuudelta, vaikka inspiroituukin muiden elokuvien ideoista vahvasti. Elokuvan musiikki toimii osittain täydellisenä tunnelman kiristäjänä, mutta osittain se taas istuu kohtauksiin jopa poikkeuksellisen nihkeällä tavalla. Välillä tuntuukin kuin katsoisimme eeppistä scifirymistelyä kauhun sijaan, mikä ei kyllä tuo mielestäni tätä häiriintynyttä materiaalia efektiivisellä tavalla valkokankaalle. Roolisuoritukset ovat hieman ailahtelevia ympäri pöydän. Vaikka ajoittain näyttelijöistä saadaankin irti uskottavia tunteita, tuntuvat jotkut osapuolet tyytyvän ennalta-arvattavan yksiuloitteiseen lähestymistapaan.

Malignant on hyvin kunnianhimoinen ja rohkea kauhuelokuva, joka valitettavasti tuntuu ylikuormitetulta sisällöltään. Vaikka konsepti tuntuukin alkuun pienimuotoiselta ja kompaktilta kokonaisuudelta, lähtee moottoripyörä niin sanotusti nopeasti käsistä, mitä pidemmälle elokuvassa etenemme. Arvostan James Wania siitä, että hän lähti rohkeasti yhdistelemään erilaisia mahtipontisia ideoitaan yhdeksi hengittäväksi kokonaisuudeksi ja revittelemään niillä kunnolla. Valitettavasti yhdistely ei aina tuottanut tulosta, sillä tarina vaeltelee ajoittain puolelta toiselle tuodessaan toinen toistaan erikoisempia ratkaisuja näytölle. Elokuvan viimeisen kolmanneksen alussa tapahtuva käänne saa varmasti vahvoja reaktioita katsojissa aikaiseksi, joten suosittelen katsomaan sen pelkästään senkin vuoksi.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.9.2021
Lähteet: kansikuva www.filmikamari.fi, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com