Ohjaus: Sam Raimi
Pääosissa: Tobey Maguire, Kirsten Dunst, James Franco,
Alfred Molina, Rosemary
Harris, J. K. Simmons, Elya Baskin,
Daniel Gillies, Dylan Baker, Mageina
Tovah, Donna Murphy
Genre: Toiminta, Scifi
Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia (Director's Cut - 2 tuntia 16 minuuttia)
''I believe theres a hero in all of us,
that keeps us honest, gives us strength, makes us noble. And finally
gets us to die with pride. Even though sometimes we have to be steady
and give up the thing we want most, even our dreams.''
Loistavan Spider-Man - Hämähäkkimies -elokuvan jälkeen oli aika siirtyä elokuvatrilogian ensimmäiseen jatko-osaan Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2:een, joka yllätti katsojat maailmanlaajuisella säteellä monellakin tapaa. Ei ainoastaan, että se onnistui rikkomaan edeltäjän rikkomat ennätykset massiivisilla avaustienesteillään, mutta se sai kriittisesti hyvin vakuuttavan vastaanoton alan ammattilaisilta. Heti kun ensimmäinen elokuva saatiin valmiiksi, alkoi ohjaaja Sam Raimi puskemaan jatko-osan tuotantoa käyntiin. Koska ensimmäinen elokuva menestyi niin upeasti teatterikierroksellaan, oli jatko-osa käytännössä pakollinen seuraava askel sekä Sam Raimin, että studion kirjoissa.
Eipä sitä kauaa tarvinnut toivottua jatko-osaa odottaa, sillä kaksi vuotta myöhemmin edellisestä osasta Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2 sai ensi-iltansa. Hämähäkkimies on sarjakuvakustantamo Marvel Comicsin luoma
supersankarihahmo, joka on ymmärrettävästikin onnistunut löytämään
tiensä miljoonien ja miljoonien lasten sydämiin ympäri maailman
omalaatuisen, mutta inspiroivan kaksoiselämänsä vuoksi. Oli mielenkiintoista nähdä myös muutaman vuoden tauon jälkeen, kuinka arvostettu jatko-osa vakuuttaisi kokeeneempaa silmäparia. Olen nimittäin aina tykännyt edellisestä osasta hitusen enemmän...
Jos Spider-Man - Hämähäkkimies on yksi 2000-luvun vaikutusvaltaisimmista supersankarielokuvista, niin vähintään samaa voi sanoa myös sen jatko-osasta, joka yllättäen onnistuu jopa ylittämään edeltäjänsä tasokkuutensa puolesta ja monesta eri näkökulmasta katsottuna. Ensimmäinen elokuva korosti vahvasti ja mukaansatempaavasti supersankarielokuvien keveyttä ja lapsenomaista ''hölmöyttä'', kun taas tämä elokuva lähtee hakemaan varteenotettavampaa lopputulosta sekä rakenteellisesta, että tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna.
Tobey Maguiren esittämän Peter Parkerin Hämähäkkimies -alter ego on noin kahden vuoden aikana alkanut juurtumaan newyorkilaisten sydämiin, mutta hänen tavallinen elämänsä on kuitenkin alkanut kärsimään sen seurauksena. Nuori mies myöhästelee jatkuvasti, tekee tavallisista arjen askareista hankalia ja potee samalla vakavemman luokan henkistä ryytymistä elämänsä vuoristoratamaisesta luonteesta. Peterin arki saa pian uudenlaisen käänteen, kun hän alkaa menettämään otettaan ristiriitaisesta kaksoiselämästään. James Francon esittämä Harry Osborn suree isänsä kuolemaa janoen kostoa Hämähäkkimiehelle, jonka hän luulee aiheuttaneen tragedian.
Samaan aikaan hän on ottanut isänsä paikan Oscorp-yhtiön johdossa, joka suuntaa katseensa kohti merkittävää maailmaa mullistavaa tieteellistä löytöä. Mies palkkaa Alfred Molinan esittämän tohtorin Otto Octaviuksen luomaan itsestään uusiutuvan energialähteen maailman markkinoille, mutta fuusion vakauttaminen yllättäen epäonnistuu. Sekasorron tuloksena tohtorin mekaaniset mustekalalonkerot ottavat miehestä vallan ja manipuloimalla hänen mieltään ne pakottavat tätä tekemään hirvittäviä asioita. Pakkomielteinen Otto haluaa onnistua epäonnistuneessa elämäntyössään, mutta joutuu pian varkauksien tielle hakemaan kaivattua läpimurtoa. Tämä radikaalinen muutos herättääkin Hämähäkkimiehen mielenkiinnon...
Elokuva jatkaa upeasti siitä, mihin edeltävä osa jäi tarinassaan. Vaikka kaksi vuotta onkin edeltävistä tapahtumista kulunut, pääsemme katsojina poikkeuksellisen helposti kiinni sen aikana tapahtuneisiin muutoksiin ja elämäntilanteisiin. Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2 on syvällinen katsastus supersankarin vaativaan kaksoiselämään, joka alkaa vaatimaan yhä suurempia uhrauksia. Edellinen osa käsitteli upeasti temaattisesta näkökulmasta katsottuna supervoimien tuomaa vastuuta ja sen sisäistämistä, kun taas jatko-osa nostaa vastuuttomuuden nostamia kohtalokkaita seuraamuksia, jotka alkavat kaatuilemaan domino-palikoiden lailla Peterin päälle taukoamatta.
Ensimmäinen elokuva onnistui mielestäni tasapainottamaan materiaalinsa astetta juohevammalla tavalla, minkä vuoksi se tuntuikin niin kevyeltä ja mukaansatempaavalta kokemukselta. Jatko-osa taas keskittyy enemmän käsittelemään hahmojen vaativia koettelemuksia - sekä fyysisiä, että henkisiä - minkä vuoksi se saattaa tuntua astetta kärsivällisemmältä ja painostavammalta. Elokuva kuitenkin onnistuu tekemään supersankarikonseptista varteenotettavamman vastaanotettavan. Ei ainoastaan, että se alkaa muistuttamaan syväluotaavaa draamaelokuvaa, mutta se tekee sen tyylillä. Etenkin päähahmojen tarinakaaret pääsevät oikeuksiinsa, kun seuraamme heidän samaistuttavia elämäntilanteita ja niiden aiheuttamia hankaluuksia.
Materiaalinsa puolesta ensimmäinen elokuva suuntautuu selkeämmin lapsikatsojien suuntaan, kun taas jatko-osa aikuisten. Astetta kypsempi ja synkempi tematiikka käsittelee paljon vakavampia aiheita, joihin kokeneemmat katsojat pystyvät enemmän samaistumaan. Vaikka opit ovatkin tärkeitä molemmin puolin, ymmärtävät aikuiset elokuvan merkityksen varmasti paljon selkeämmin. Hahmot osaavat olla nimittäin poikkeuksellisen monimuotoisia perimmiltään. Peter pyrkii täyttämään suuren vastuunsa elämässään, mutta epävarmuus onnellisesta tulevaisuudesta ja omat eriävät mielenkiinnon kohteet alkavat puskemaan häntä yhä syvemmälle ja syvemmälle kuoppaan.
Tohtori Octaviuksen onnellista elämää ihannoiva Peter pääsee etupenkiltä seuraamaan, kuinka hänen idolinsa vaipuu epäonnisen ja traagisen käänteen seurauksena kaidalle tielle täyttämään elämänsä tarkoitusta. Kun ihminen menettää kontrollin elämästään noin nopeasti, alkaa se kieltämättä vaikuttamaan hauraaseen mielenterveyteen. Tämä traaginen syöksykierre saakin Peterin uudelleenarvioimaan oman elämänsä tarkoituksen ja tekemään sen, mikä on oikein. Vaikka omat halut saattavatkin taistella riehakkaasti vastuita vastaan, on tärkeää löytää oma paikka maailmasta ja täyttää sen tarjoamaa roolia. Tämän Peter elokuvan aikana ymmärtää, vaikkakin kantapään kautta.
Jos ensimmäinen osa tarjosi jonkin verran ohjaajalle tavanomaisia tuttuja piirteitä visuaalisesta näkökulmasta katsottuna, niin jatko-osa päästää tämän todellakin vaikuttavimpaan elementtiinsä. Ei ainoastaan, että mukaansatempaava ja luontevasti muuntautuva tunnelma kantaa jatko-osaan asti, mutta muuttuu se astetta vaativammaksi ja kokeilunhaluisemmaksi. Sen lisäksi mies pääsee näyttämään todellista osaamistaan tuoden kauhun genren taustastaan muutamia hyvin tunnistettavia visuaalisia ideoita tähän monimuotoiseen kokonaisuuteen. Se vähäinen kauhupainoitteisuus ei kovin kummoisella tavalla tuntunut edellisessä elokuvassa onnistuvan, mutta jatko-osassa se osuu efektiivisesti maaliinsa.
Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2 on erinomainen supersankarielokuva, joka ei ainoastaan vienyt genreä eteenpäin varteenotettavuutensa puolesta, mutta muutti sen luonnetta astetta vaativammaksi. Kuka olisi uskonut vielä 2000-luvun taitteessa, että supersankaritarinoita voisi ottaa vakavasti? Luultavasti vain sarjakuvien lukijat, sillä elokuvat eivät näyttäneet sellaiseen ajatusmaailmaan nojautuvan juuri koskaan. Sam Raimi onnistui kahdella ensimmäisellä Hämähäkkimies-elokuvallaan luomaan varteenotettavan kassamagneetin, joka ei ainoastaan alkanut keräämään suosiota osakseen, mutta avasi lukuisia mahdollisuuksia tulevaisuutta ajatellen.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 23.9.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti