Paranormal Activity: Next of Kin (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: William Eubank

Pääosissa: Emily Bader, Roland Buck III, Dan Lippert,

Henry Ayres-Brown, Tom Nowicki, Jill Andre, Alexa Shae Niziak,

Colin Keane, Ari Notartomaso, Michael Short, Al Garrison
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys

Kesto: 1 tunti 38 minuuttia

Vuonna 2007 alkanut Paranormal Activity -elokuvasarja ei ole vuosien varrella kovin kummoiseksi kokonaisuudeksi muodostunut hurjasta suosiostaan huolimatta. Yksikään osa ei ole oikein vakuuttanut vuosien mittaan, eikä laadun tasokaan ole koskaan noussut keskitasoa ylemmäs, minkä vuoksi suhteeni kyseiseen elokuvasarjaan onkin niin ristiriitainen perimmiltään. Vaikka pidänkin konseptin ideasta ja samaistuttavan pelottavasta ajatuksesta sen tuntemattomasta uhasta, tuntuu elokuvista siltikin puuttuvan selkeä visio, millä olisi jokin järkevä määränpää.

Kun Paramount+ -striimauspalvelun Paranormal Activity: Next of Kin -alkuperäiselokuva yllättäen julkistettiin viime vuoden puolella, elokuvasarjan kannattajat ottivat uutisen hieman epäröiden vastaan. Kokonaisvaltainen tarina nimittäin vietiin jo loppuun asti edellisen osan myötä, joten tekijöiden ainoana vaihtoehtona olisi pistää aluilleen joko uusi tarinakokonaisuus jo olemassaolevan Paranormal Activity -maailman keskelle tai tehdä yksittäinen antologiaosa täysin erilliseen konseptiin liittyvään elokuvasarjaan. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat joka tapauksessa hyvin varautuneet.

Dokumenttielokuvantekijä Chris seuraa tyttöystäväänsä Margotia, kun tämä suuntaa eristyneeseen amissiyhteisöön toivoen saavansa tietoa omasta suvustaan ja heidän menneisyydestään. Orvoksi vauvana jäänyt nainen haluaa dokumentoida asiasta ja parivaljakko päättääkin varustautua kunnolla saadakseen materiaalistaan kyhättyä julkaisukelpoisen kokonaisuuden. Tontilla alkaa kuitenkin tapahtumaan kummia, kun häiritsevät yksityiskohdat suvun salamyhkäisyydestä paljastuvat kuvausryhmän tietoisuuteen. Pakkomieleteinen tarve tiedosta ajaa Margotin ongelmiin, joista takaisinpaluuta ei välttämättä ole tarjolla.

Paranormal Activity: Next of Kin on mielenkiintoinen lisä kasvavaan Paranormal Activity -mytologiaan. Vaikka elokuva tuntuukin perimmiltään jokseenkin erilaiselta lähestymistapansa puolesta, kompastelee se jatkuvasti vanhoihin tapoihinsa jättäen ne kiehtovimmat lisäykset pintapuolisiksi ideoiksi. Elokuva lähestyy konseptiaan Paranormal Activity: Merkityt -osan lailla. Seuraamme suuremmasta tarinakokonaisuudesta irroitettua tarinaa ja hahmoja, jotka alkavat kokemaan tuttuja henkimaailmaan liittyviä sattumia.

Elokuvan asetelma on kieltämättä mielenkiintoinen. Emily Baderin esittämä Margot, Roland Buck III:n esittämä poikaystävä Chris ja heidän mukaansa kuvausryhmään liittynyt Dan Lippertin esittämä Dale saapuvat amissisuvun maille etsimään vastauksia palaviin kysymyksiinsä. Odotetustikin amissiyhteisön primitiiviset ja erikoiset elämäntavat ihmetyttävät kuvausryhmää, mutta tähän he olivat kuitenkin jollain tasolla jo varautuneetkin. Oudot ja epätavalliset tapahtumat alkavat kuitenkin yleistymään päivä päivältä ja suvun ympärillä vellova pahuus paljastaa vihdoin kyntensä.

Jos jotain positiivista elokuvasta on heti alkuun sanottava, niin sanoisin sen, että miljöön muutos tekee elokuvasarjalle todellakin hyvää. Ottaen huomioon, ettei tämä osa varsinaisesti liity jo aiemmin koettuihin kauhuihin, voi elokuvaa pitää jonkin sortin spin-off -tarinana saman maailman sisällä, joka keskittyy erilliseen yksittäiseen tapaukseen. Tarina sijoittuukin vuoteen 2021, jolloin koronaviruspandemia jylläsi raivokkaasti maailmanlaajuisella säteellä. Tämän yksityiskohdan elokuva onkin ottanut miellyttävästi ottanut huomioon, sillä hahmot tiedostavat viruksen olemassaolon ja toimivat sen mukaisilla tavoilla.

Mikä parasta, tämä pieni lisäys ei tunnu väkisin ahdetulta, vaan yllättävän luontevalta, minkä vuoksi elokuvan maailmaan voi helposti samaistua ainakin tarinan alkupuoliskolla. Seuraamme kiinnostuneina tilanteen kehittymistä, kun kuvausryhmä alkaa dokumentoimaan amissiyhteisöä ja heidän elämäänsä. Toisen kolmanneksen aikana elokuva alkaa pikkuhiljaa eskaloitumaan, kun Margot alkaa kyselemään menneisyydestään ja vanhempiensa kohtaloista. Tilanne lähtee kuitenkin nopeasti radikalisoitumaan, kun kuvausryhmä päättää lähteä nuuskimaan tontilla paikkoja.

Elokuva on lupaava perimmiltään, mutta mitä pidemmälle siinä etenemme, sitä enemmän se päättää lähteä lapasesta ideoidensa puolesta. Ohjaaja William Eubankilla on selkeästi kiehtova alkuasetelma käsissään, jonka kanssa mies ei kuitenkaan tiedä mitä tehdä myöhemmässä vaiheessa. Mytologiset yksityskohdat kiehtovat katsojaa alkuun, mutta lopulta meille selviääkin, ettei tämä aspekti tuo konseptiin juuri mitään tavallisesta poikkeavaa. Ratkaisut alkavat nojaamaan yhä enemmän ja enemmän jo aiemmin nähtyihin ideoihin, joita on jo koko elokuvasarjan aikana kierrätetty tunnollisesti.

Vaikka idyllinen naapurusto vaihtuukin metsien keskellä seisovaan vanhaan omakotitaloon, tuntuvat mielenkiintoiset ideat loppuvan nopeasti tekijätiimiltä. Tunnelmallisesti elokuva pyrkii olevaan vakava luonteeltaan ja maailmasta eristäytynyt asetelma tuo oman lisämausteensa elokuvaan, mutta kun tapahtumien valossa tarinalla loppuu suunnat kesken, alkaa se nojaamaan jatkuvasti reaktiopainoitteisiin säikäytyksiin. Elokuvan piinaavuus vesittyy alkutekijöihinsä, eikä millään näytöllä tapahtuvalla tunnu enää olevan tarpeeksi kanttia saada mitään poikkeuksellista tai tavanomaisesta poikkeavaa aikaiseksi.

Visuaalisesti elokuva ei pidättäydy pelkästään käden varassa heiluvassa kamerassa, vaan kokeilee mahtipontisesti muitakin vaihtoehtoja. Erilainen visuaalinen lähestymistapa olisi voinut olla ehkä mahdollisesti kiehtova kokeilu idealtaan, mutta siinä tapauksessa toteutuksen laadunkin pitäisi olla jo korkeampaa tasoa, johon ei tällä tekijätiimillä selkeästi tunnu riittävän vielä taitoja. Käden varassa heiluva kamera voi olla parhaimmillaan hyvin efektiivinen ratkaisu, mutta kun sen vajaavaisuuksia lähtee hyväksikäyttämään liikaa, vesittyy tunnelmallisuus täysin olemattomiin sen seurauksena.

 

Paranormal Activity: Next of Kin on lupaavasta alustaan huolimatta poikkeuksellisen mitäänsanomaton elokuva. Sillä on kerrankin kaikki mahdollisuudet repiä irti jotain uutta ja kiehtovaa kertaalleen kierrätetystä konseptista, mutta päättää ohjaaja kuitenkin siitäkin huolimatta tehdä täyskäännöksen lähestymistavassaan pitääkseen kokonaisuuden tarpeeksi tuttuna ja turvallisena. Sitä se myös onkin - liian tuttua ja inspiroimattoman turvallista. Kannattajat saattavat saada elokuvasta ehkä jotain tunteita irti, mutta tavalliselle kauhun genren kannattajalle tämä elokuva jää hyvin vaisuksi ja pinnalliseksi menetetyksi mahdollisuudeksi.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 29.10.2021

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com