The French Dispatch (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Wes Anderson
Pääosissa: Bill Murray, Owen Wilson, Benicio del Toro, Léa Seydoux, Tilda Swinton, Adrien Brody, Frances McDormand, Timothée Chalamet, Jeffrey Wright, Liev Schreiber, Mathieu Amalric,
Edward Norton, Lois Smith, Henry Winkler, Bob Balaban, Tony Revolori, Lyna Khoudri,
Elisabeth Moss, Jason Schwartzman, Christoph Waltz, Willem Dafoe, Saoirse Ronan
Genre: Komedia, Draama
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia

Wes Anderson on kieltämättä yksi aikamme omaperäisimmistä ohjaajista ja tämä johtuukin miehen kiehtovasta lähestymistyylistä tarinaan kuin tarinaan. The Grand Budapest Hotel- ja Isle of Dogs -elokuvatkin ohjanneen Andersonin The French Dispatch oli ehdottomasti yksi vuoden odotetuimmista elokuvista ja hyvästä syystäkin. Ei ainoastaan, että markkinointimateriaali lupaili paljon, mutta elokuvan näyttelijäsikermä näytti aivan mielettömältä paperilla.

Kun listaa katsoo tarkemmin, löytyy sieltä sekä vanhempia elokuvatähtiä, että monia lupaavia nimiä teoksen kannattelemiseksi. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat korkeat, mutta ottaen huomioon ohjaajan suosion ja tämän mahtipontiset ideat, oli se ihan oikeutettuakin. Elokuva on otettu vastaan pääosin positiivisesti, joten sen tuntuisi olevan vaikeaa mennä mönkään. Onnistuiko The French Dispatch vastaamaan odotuksiin vai jäikö se kovasta alkuasetelmastaan huolimatta ohilyönniksi?


Elokuvan tarinaa on kieltämättä hyvin hankalaa pistää sanoiksi. Sitä kuvaillaankin yksinkertaisesti ''rakkauskirjeeksi toimittajille'', joka käsittelee kolmea epätavanomaista tarinaa The French Dispatch -toimittajien näkökulmasta katsottuna. Kyseinen kansasilainen sanomalehti on lopettamassa pitkää taivaltaan ja viimeiseen julkaisuun halutaan mukaanlukea kolme tarinaa, jotka kertoisivat Ennui-sur-Blasén -kaupungin omaperäistä elämää.

The French Dispatch on kekseliäs ja ohjaajalleen tavanomainen elokuva, joka koostuu kolmesta pienestä tarinasta, sekä niitä yhdistävästä aikajanasta. Elokuva avaa asetelmansa esittelemällä näyttävällä tavalla pienen ranskalaiskaupungin ja siellä majailevan kansasilaisen sanomalehden arkea, joka uhkuu epätavanomaista energiaa. Tarina kulkeekin eteenpäin kiehtovasti kuin sanomalehden tavoin. Seuraamme elokuvassa artikkeli artikkelilta toimittajien rakkautta kaupunkia ja sen tarjoamia tarinoita kohtaan.


Tarinoiden sisältöä en halua itse avata sen enempää, sillä ne pitäisi kokea itse valkokankaalta. Elokuva on nimittäin kiehtova kokemus perimmiltään. Vaikka tarinat eivät selkäkarvoja nosta ällistyksestä, ajavat ne asiansa verran mainiosti kokonaiskuvassa. Wes Anderson pääsee leikittelemään näppärästi kummallisella dialogillaan ja erinomaisella visuaalisella silmällään, jotka todellakin erottuvat osakseen. On kuitenkin sääli, että itse tarinat jäävät vääjäämättömästi silmäkarkin varjoon, sillä tarinoissa riittää paljon potentiaalia.

Elokuva onkin enemmän silmälumetta kuin sisältöä, mikä alkaakin paistamaan vahvasti läpi suurin piirtein puolen välin jälkeen. Vaikka tarina kokonaisuudessaan ajaakin asiansa, lyhyistä tarinoista on vaikeaa saada sen kummallisempaa tunnetta irti. Hahmot nimittäin jäävät täysin elokuvan tuotannollisen toteutuksen varjoon. Tämä ei johdu todellakaan näyttelijöistä tai heidän työpanoksestaan, vaan enemmänkin lähestymistavasta, joka tuntuu vain kiusoittelevasti tökkivän mehiläispesää sitä rikkomatta.


Jos jossain elokuva on todella onnistunut, niin visuaalisessa esillepanossa. Wes Anderson tykkää leikitellä satuja viettelevillä lavastuksillaan ja symmetrisellä kuvaustyylillään, mistä tulee kyllä yleensä hyvin selkeästi esille, kenen elokuvasta sillä hetkellä onkaan kyse. Värimaailma on verraton. Ei ainoastaan, että väripalettia käytetään kovalla kädellä, mutta sen kontrastia himmennetään hieman historiallisen ajan korostamiseksi - ja kuinka loistavasti ja efektiivisesti tämä lopulta toimiikaan.

Wes Andersonin elokuvia on miellyttävää katsoa ja syyt ovat selkeästi esillä. Vaikka tarinapuoli onkin mielestäni yleensä astetta keskittyneempi ja yhtenäisempi herran muissa elokuvissa, pyrkii The French Dispatch -elokuvakin etäisestä luonteestaan huolimatta yhdistelemään pieniä kokonaisuuksiaan yhtenäiseksi kokemukseksi. Sitä tämä elokuva tarjoaakin - kokemuksen. Ei tämä missään nimessä kaikille katsojille sovikaan, mutta jokainen voi saada siitä paljon miellyttäviä asioita irti.
 

The French Dispatchin kaltaisia elokuvia ei nykyään paljon olekaan tarjolla, mikä on kyllä sääli. Vain tietyt ohjaajat tuntuvat pitävän omaperäisestä lähestymistavastaan kiinni loppuun asti muovaten sitä vain uuteen uskoon uuden asetelman ja konseptin myötä. Vaikka toteutustapa ei välttämättä tarjoakaan normaalista poikkeavaa, tuntuu se aina sykähdyttävän erityiseltä perimmiltään. Tämän elokuvan tapauksessa on tärkeää vain antaa tarinan viedä mennessään.

Vaikka sanoisinkin, että The Grand Budapest Hotel on selkeästi Wes Andersonin parempi elokuva, ajaa The French Dispatch mainiosti asiansa elokuvaelämyksenä. Vaikka se ei välttämättä suuria tunteita aiheuta katsojassaan, tarjoaa se paljon ihasteltavaa näyttävästä esillepanosta mukaansatempaavan huvittavaan dialogiin. Elokuva on mieleenpainuva, mutta ei tarpeeksi jäädäkseen historian kirjoihin sen suuremmin. Wes Andersonin kannattajat tulevat kuitenkin rakastamaan kyseistä elokuvaa siitäkin huolimatta.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 15.10.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit