Scream (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Matt Bettinelli-Olpin, Tyler Gillett

Pääosissa: Melissa Barrera, Jenna Ortega, Jack Quaid, Mason Gooding,

Jasmin Savoy Brown, Mikey Madison, Sonia Ben Ammar, Dylan Minnette,

David Arquette, Courteney Cox, Neve Campbell, Kyle Gallner, Skeet Ulrich
Genre: Kauhu, Mysteeri

Kesto: 1 tunti 54 minuuttia

Edesmenneen Wes Cravenin Scream on vuonna 1996 ensi-iltansa saanut satiirinen kauhuelokuva, joka nosti esille tunnetuimpien slasher-elokuvien suurimmat viat ja kliseet kääntääkseen ne täysin päälaelleen. Teos nousi nopeasti kauhun kannattajien huulille, mikä tekikin siitä käytännössä heti kättelyssä kuuluisan kulttiteoksen. Nyt kaksikymmentäkuusi vuotta myöhemmin elokuvasarja saa lisää jatkoa uusien tekijöiden kädestä, joten on kiehtovaa nähdä mihin suuntaan sitä lähdettäisiin seuraavaksi viemään.

Alkuperäisen osan mukaan identtisesti nimetty Scream-elokuva on siitä nerokkaasti otsikoitu, että se esittelee vaikuttavasti nykyajan Hollywoodin kuuminta trendiä kauhun genren sisällä - kevyttä uusintafilmatisointia. Kevyt uusintafilmatisointi on alkuperäistä teosta mukaileva tuotos, joka tuo uusia hahmoja vanhaan asetelmaan ja pyrkii siirtämään konseptin ikäpolvelta toiselle mahdollisimman luonnollisella tavalla. Nämä elokuvat arvostavat alkuperäistä visiota, mutta pyrkivät samalla tuomaan sen uuteen aikaan keksimättä kuitenkaan pyörää uudestaan.

Vaikka elokuva onkin nimetty alkuperäisen osan mukaan, toimii se elokuvasarjan yhtenäisessä tarinakokonaisuudessa selkeästi jatko-osana - eli viidentenä osana. Elokuvan ohjauksesta vastaavat kollektiiviseen Radio Silence -ohjaajien rinkiin kuuluvat yhdysvaltalaiset Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett, jotka tulivat itselleni tutuiksi Ready or Not -elokuvasta. Tuo elokuva yllätti varteenotettavuudellaan, joten odotukseni tätä tuotosta kohtaan olivat kieltämättä koholla. Onnistuiko Scream yllättämään positiivisesti vai kompasteliko se omaan nokkeluuteensa?

Kaksikymmentäviisi vuotta on ehtinyt kulua Billy Loomisin ja Stu Macherin aiheuttamasta Woodsboron verilöylystä. Nuori opiskelijatyttö Tara Carpenter joutuu sairaalaan kohdattuaan Ghostface-naamioon ja mustaan kaapuun pukeutuneen puukottajan omassa kodissaan. Murhayritys epäonnistuu ja tyttö selviää vakavista vammoistaan huolimatta. Tämän jälkeen sormet alkavatkin osoittamaan lähipiiriä ja tuttuja, jotka voisivat olla kaiken takana, mutta tappaja pelaa kuitenkin korttinsa fiksusti ja jättää taaksensa vähän vihjeitä. Kuka on Ghostface-maskin takana tällä kertaa? Onko se aina joku, jonka tunnemme?

Scream-elokuvat ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi itsetietoisesta kauhusta ja koomisista elementeistään, jotka leikittelevät genren naurettavimmilla ja tavanomaisimmilla kliseillä ja ratkaisuilla. Ne peilaavat näppärästi elokuvasarjan tekemiä käänteitä ja aikansa käytetyimpiä ideoita vääntääkseen omaa konseptia yhä enemmän solmuun. Vuoden 2022 Scream seuraa edeltäjiensä jalanjälkiä, mutta tekee sen myös osittain uudella lähestymistyylillä. Elokuva tuntuu nimittäin ottavan astetta vakavamman ja sinemaattisemman otteen toteutuksestaan.

Tämä astetta nykyaikaisempi lähestymistapa ei välttämättä ihan traditionaalista Scream-tyyliä mukaile päällepäin, mutta pinnan alta löytyy tuttuja kysymyksiä ja teemoja, mitkä pistävät kauhun genren efektiivisesti takaisin tarjottimen päälle katsojan tutkittavaksi. Yksitoista vuotta sitten Scream 4 -elokuva kommentoi kiehtovasti uudelleenfilmatisointeja, kun taas tällä kertaa keskittymisemme ohjautuu himmenneiden elokuvasarjojen uudelleenherättämiseen. Legendaarisen elokuvasarjan uudelleen herättänyt Halloween on yksi niistä tuotoksista, joita kommentoidaan tässä uudessa Scream-elokuvassa.

Kuten tuossakin kevyessä uudelleenfilmatisoinnissa, tässäkin tuotoksessa esitellään uudet nuoret hahmot ja paluumuuttajina toimivat heille manttelia luovuttavat perintöhahmot, jotka ovat olleet elokuvasarjassa mukana alkumetreiltä asti. Tällä tavalla pyritään kunnioittamaan alkuperäistä visiota yhdistämällä aiemmat tapahtumat modernisoidumpaan maailmaan ja tuomaan legendaarista konseptia uuden ikäpolven koettavaksi. Vaikka elokuva naureskeleekin tälle ajatukselle, on se paljon luonnollisempi ja luotettavampi positiivisemman vastaanoton puolesta kuin esimerkiksi suora uudelleenfilmatisointi.

Hahmojen väliset suhteet ja vastakkainasettelut ovat hyvin kiehtovia alusta asti, vaikka kovin suuria muutoksia tai harppauksia aiempaan verrattuna ei olekaan päällepäin havaittavissa. Vanhat hahmot seuraavat vanhoja johtolankoja auttaessaan uusia lisäyksiä, jotka taas yrittävät päästä tilanteen edelle ennen kuin on liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Vaikka Ghostface käyttääkin vanhoja harhautusmenetelmiä uhriensa kiduttamiseksi, osaa hän vaikuttavasti yllättää myös ennalta-arvaamattomalla harhaanjohtamisellaan.

On hienoa myös nähdä, kuinka valikoivasti tappaja valitsee uhrinsa. Hän ei painosta ainoastaan päähahmoja välittääkseen viestinsä eteenpäin, vaan nimenomaan mikään hengittävä sielu ei ole turvassa tappavalta veitsen heilautukselta. Ghostfacen keskittyminen harjaantuu ystäväporukan sisällä moneen eri suuntaan, minkä vuoksi pahaa-aavistamattomat tahot menevät ihan solmuun ennakoidessaan tappajan seuraavia liikkeitä. Tappaja itsessään on ehkä hiukan ennalta-arvattava, minkä vuoksi mysteeri särkyy loppua kohden, mutta brutaali materiaali maksaa itsensä kyllä onneksi takaisin.

Scream on varsin mainio jatko-osa, joka ei ainoastaan onnistu esittelemään legendaarisen konseptin nuoreemmalle katsojakunnalle, mutta se toimii samaan aikaan loistavana kunnianosoituksena elokuvasarjan aiemmille osille. Vaikka edesmennyt Wes Craven ei projektissa mukana ollutkaan, voi mies olla ylpeä ohjaajina toimivista Matt Bettinelli-Olpinista ja Tyler Gillettistä, jotka kunnioittavasti jatkavat kauhun genren legendan aloittamaa elokuvasarjaa eteenpäin. Lisää Screamia on varmasti myös tulossa ja toivonkin todella, että herrat päättävät jatkaa tarinaa itse eteenpäin.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.2.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com