Moonfall (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Roland Emmerich

Pääosissa: Halle Berry, Patrick Wilson, John Bradley,

Michael Peña, Charlie Plummer, Kelly Yu, Donald Sutherland,

Eme Ikwuakor, Carolina Bartczak, Maxim Roy
Genre: Toiminta, Scifi, Draama

Kesto: 2 tuntia 10 minuuttia

Koska oma maailmamme on ollut jo parin vuoden ajan todellisen koetuksen kohteena, oli täydellinen aika irtautua jollain tavalla ankeasta todellisuudesta. Millä muulla tavalla olisi parempi tehdä näin kuin mahdollista maailmanloppua käsittelevällä elokuvalla. Moonfall on vuonna 2022 ensi-iltansa saanut scifielokuva, jonka ohjauksesta vastaa kokenut saksalainen elokuvaohjaaja Roland Emmerich. Mies on tunnettu esimerkiksi monumentaalisista Independence Day - Maailmojen sota- ja 2012-elokuvista.

Itselleni herran tuotanto on ollut pääosin miellyttävää seurattavaa etenkin nuoremmalla iällä, mutta mitä lähemmäs tätä vuotta kalenterissa olemme edenneet, sitä heikommaksi hänen otteensa ovat alkaneet lipsumaan elokuva elokuvalta. Moonfall kuulosti jo paperilla varsin ylilyövältä konseptilta. Vaikka tiedostinkin, että tuotos voisi mahdollisesti olla kömpelö toteutukseltaan, odotin sitä innolla pelkästään viihtyvyydenkin puolesta. Onnistuiko Emmerich palaamaan juurilleen ja tarjoamaan katsojilleen jotain spektaakkelimaista vai onko se aika jäänyt jo jälkeen?

Vuonna 2011 astronautit Brian Harper, Jocinda Fowler ja ensikertalaisena toimiva Marcus lähtevät maapallon kiertoradalle korjaamaan vioittunutta satelliittia. Kesken operaation paikalle leijailee tuntematon materia, joka tuhoaa satelliitin ja vie Marcusin hengen mennessään. Todellisen shokin kokenut Brian onnistuu viemään Jocindan viime hetkellä turvaan ja laskeutumaan sukkulalla takaisin maapallolle. Vaikka mies otetaankin vastaan avosylin sankariksi nimettynä, hänen uskomaton tarinansa tapahtumista saa NASA:n takavarpailleen.

Moonfall on kuin onkin todellinen kalkkuna, eikä valitettavasti edes viihdyttävä sellainen. Avauskohtauksen aikana tulee pian selväksi se, ettei elokuva pitelisi konseptiaan millään tavalla aisoissa ylilyöviltä yksityiskohdilta. Maalaisjärjellisellä tasolla se lähtee nimittäin lapasesta heti kättelyssä, eikä realistisista tieteellisistä piirteistä olisi edes hajuakaan myöhemmässäkään vaiheessa. Toki, monet voivat argumentoida sitä, että ohjaajalla on ikään kuin tarkoituskin päästää mopo käsistään. Se ei kuitenkaan selitä elokuvan kokonaisvaltaista luokattomuutta, joka paistaa kaikesta tekemisestä ja kaukaa.

Seuraamme elokuvassa Patrick Wilsonin esittämää NASA-astronauttia Brian Harperia, joka on joutunut viimeisimmän operaationsa vuoksi häpäistyksi julkisesti. Noin kymmenen vuotta on aikaa kulunut tapahtuneesta ja miehen elämä on valunut viemäristä alas kokonaan. Hän on eronnut vaimostaan ja vuokraisäntä on määrännyt häädönkin asunnosta. Eräänä päivänä tilanne kääntyy päälaelleen, kun John Bradleyn esittämä sinnikäs salaliittoteoreetikko K.C. Houseman tekee mullistavan havainnon Kuun kiertoradasta ja sen muuttuneesta tilasta. NASA-avaruushallintovirasto ei ota tätä tietoa kuitenkaan kovin innokkaasti vastaan.

Elokuvassa on kyllä jotain syvälle kaivautunutta potentiaalia, josta voisi mahdollisesti saada paljonkin kiehtovia asioita irti, mutta Moonfall ei näitä mahdollisuuksia käytä valitettavasti hyväkseen. Ei ainoastaan, ettei tarinasta meinaa saada mitään otetta pinnallisella tasolla, mutta se ei onnistu pitämään katsojaa koukussaan ensimmäistä kymmenminuuttista pidempään, mikä on ainakin omasta mielestäni hieman hälyttävää huomata. Ohjaajan aiempi 2012-elokuva oli megalomaaninen sekä konseptiltaan, että lähestymistavaltaan, mutta jopa se tuntuu näin jälkikäteen katsottuna intiimimmältä, kuin Moonfall alkuunkaan.

 

Sekin kertoo jo paljon. Moonfall nimittäin käsittelee asiaa absurdisti ''maanläheisemmällä'' tavalla, vaikka panoksena onkin jälleen kerran koko maailma. Tarina seuraa vain kourallisen verran hahmoja, jotka ovat tämän elokuvan mukaan ainoita ihmisiä maailman päällä, jotka voivat tehdä asialle jotakin. Emme näe toista näkökulmaa asiaan ollenkaan - tavallisen ihmisen näkökulmaa, joka joutuu tapahtumien tuoksinnassa jättämään kaiken taakseen pelastautuakseen. Emme täten tunne tilanteen sisältämää vaaraa tai pelkoa, jota sen selkeästi pitäisi ammentaa. Seuraamme vain näitä sankareiksi kaavailtuja pahvisieluja, joiden on vain määre pysäyttää maailmanloppu.

 

Nämä hahmot eivät kiinnosta katsojaa ollenkaan, minkä vuoksi emme välitä siitä, mitä heille tai heidän läheisilleen tapahtuu tarinan aikana. Ohjaaja pyrkii epätoivoisesti rakentamaan jonkin sortin emotionaalista tarinakaarta hahmojen ympärille, jonka avulla jännitystä pyrittäisiin nostamaan korkeammalle, mutta kun jälki on niin järkyttävän pinnallista, ei lopputulos saa katsojan ilmettäkään värähtämään. Rakenteellisesti elokuva on aivan järkyttävää seurattavaa. Ei ainoastaan, että kokonaisuus tuntuu kuin lonkalta keksityltä hölynpölyltä, mutta koko prosessi juostaan kuin kiireessä konsanaan.

Hypimme tarinassa eteenpäin hirveällä kiireellä paikasta toiseen ja ajasta toiseen, minkä vuoksi sen seuraaminen alkaa pidemmän päälle turruttamaan pahasti. Ottaen huomioon, että mahtipontiset ideat täyttävät elokuvaa, kokonaisuus tuntuu poikkeuksellisen tylsältä ja mitäänsanomattomata sekasotkulta. Vaikka uskottavuus heitetäänkin ulos ikkunasta ensimmäisen kolmanneksen aikana, ei elokuvan mielipuolinen konseptikaan onnistu viihdyttämään katsojaa tarpeeksi naurettavudellaankaan, puhumattakaan materiaalista itsessään.

Moonfall on järkyttävä elokuva, jolta olisi toivonut vähintään silmäkarkkia mukailevaa viihdettä. Vaikka efektit paikoitellen yllättävätkin positiivisesti, ei muusta materiaalista voi samaa valitettavasti sanoa. Roland Emmerich lainailee katastrofielokuville tavanomaisia kliseitä ja ratkaisuja pitkin teostaan, eikä tuo mitään uutta omaa katsojien koettavaksi. Rakenteellisesti elokuva on luokaton kaikin puolin, eivätkä kiehtovat ideatkaan pelasta sitä turmiolta. Jos tämän elokuvan katsominen pelastaisi maailman törmäyskurssilla olevalta Kuulta, niin antaisin sen vain musertaa meidät mennessään. En edes vitsaile.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.3.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com