Predators (2010) - arvostelu

 

Ohjaus: Nimród Antal

Pääosissa: Adrien Brody, Alice Braga, Topher Grace,

Walton Goggins, Oleg Taktarov, Laurence Fishburne, Danny Trejo,

Louis Ozawa Changchien, Mahershala Ali, Derek Mears
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi

Kesto: 1 tunti 47 minuuttia

Loistavan ensimmäisen ja keskitasoisen toisen Predator-elokuvan jälkeen oli aika suunnata elokuvasarjan kolmanteen osaan - Predatorsiin. Predator-elokuvasarja piti yllättäen sapattivapaata parin vuosikymmenen ajan vuosien 1990 ja 2010 välillä johtuen ensimmäisen jatko-osan heikomman menestyksen ja selkeän suosion laskun vuoksi. Vaikka näin kävikin eivät jatkosuunnitelmat loistaneet poissaolollaan. Vuonna 1994 yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Robert Rodriguez nimittäin kirjoitti ensimmäisen luonnoksen kolmatta elokuvaa varten, joka voisi kääntää kelkan oikeaan suuntaan.

Vaikka studio pitikin alustavasta ideasta, tulivat budjettirajoitukset ikävästi vastaan, minkä vuoksi projekti laitettiin muutamaksi vuodeksi jäihin odottamaan vääjäämätöntä ylösnousemustaan. Näinä hiljaisempina vuosina Predator-hahmo taas lähti todelliselle vaellusretkelle sekä sarjakuvien, että liikkuvien kuvien muodossa. Vuonna 2004 julkaistu Alien vs. Predator -elokuva, sekä vuonna 2008 perässä rämpinyt jatko-osa yllättivät molempien elokuvasarjojen kannattajat - sekä hyvässä, että pahassa - mikä taas pidätteli molempia hahmoja jäissä tulevien projektien osalta.

Pienen sivuseikkailun jälkeen tekijät palasivat takaisin suunnitteluhuoneisiinsa miettimään omien konseptiensa tulevaisuutta. 20th Century Fox -studio löysi sattumalta Robert Rodriguezin vanhan luonnoksen ja päätti ottaa siitä vihdoin kopin. Vaikka mies ei palannutkaan työstämään elokuvasarjaa ohjaajan tai käsikirjoittajan roolissa, palkkasi hän tilalle omasta mielestään pätevät tahot hoitamaan työt hänen puolestaan. Hänellä oli siitä huolimatta vahvempi kontrolli tuotannosta, sillä hänen oma Troublemaker Studios -tuotantoyhtiö vastasi myös elokuvan tuottamisesta. Oliko kauan kaavailtu jatko-osa odottamisen arvoinen teos vai olisiko elokuvasarjan voinut jättää vain kesken?

Yhdysvaltalainen ex-sotilas ja nykyinen palkkasoturi Royce herää vapaassa pudotuksessa tajuttomuudestaan. Selviytymisvalmis mies onnistuu kuitenkin reagoimaan nopeasti ja laskeutumaan laskuvarjollaan alla lähestyvään viidakkoon, joka ei herätä alkuun kelloja ainakaan ulkomuotonsa perusteella. Maan pinnalla mies tapaa muita päteviä selviytyjiä, jotka ovat yhtä tietämättömiä tilanteesta kuin hänkin itse. Kenelläkään ei ole muistikuvia pudotukseen joutumisesta, eikä sitä edeltävistä hetkistä. He tietävät kuitenkin sen, että heidät on valittu joukosta ja asetettu viidakkoon jostain tietystä syystä. Aseistettu ryhmä lähteekin selvittämään ultimaattista päämääräänsä.

Jos Predator 2 - Saalistaja -elokuvan lähestymistapa konseptiin erottui puolekseen, niin Predators palaa niin sanotusti lähemmäs kotia. Ohjaaja Nimród Antal vie elokuvasarjan takaisin viidakkoasetelmaan, jossa painavasti aseistettu ryhmä alkaa selvittämään omaa tarkoitustaan paikan päällä herättyään keskelle tunnistamatonta maaperää. Tekijöille on kyllä nostettava hattua siitä, että vaikka elokuva vaikuttaisikin päällepäin muistuttavan ensimmäistä osaa, eroaa se kontekstuaalisella tasolla radikaalisti siitä. Ymmärrän nyt täysin, miksi tuotos jäädytettiin 1990-luvulla alkutekijöihinsä. Onhan se kuitenkin aika rohkea suunta elokuvasarjalle, joka ei ole koskaan aiemmin nojannut näin massiivisesti efekteihinsä.

Predators on monella tapaa onnistunut jatko-osa, joka ei häpäise alkuperäismateriaaliaan, eikä tunnu varsinaisesti suoralta kopioltakaan edellisistä osista. Vaikka elokuva erottuukin puolekseen suureellisilla ja rohkeilla ideoillaan, on siinä muutamia selkeitä lainauksia ja yksityiskohtia, joita on sieltä sun täältä napsittu ensimmäisestä elokuvasta kannattajien mieliksi. Ohjaajalla on kuitenkin selkeä määränpää saavutettavanaan ja katsojien suuret odotukset täytettävänään. Ollakseni rehellinen kanssanne, en välittänyt elokuvasta ollenkaan ensimmäisellä katsastuksellani. En päässyt siihen kovin hyvin käsiksi, vaikka halusinkin.

 

Uusintakatsastus avasi monia kiehtovia asioita elokuvasta, joihin en ennen kiinnittänyt huomiota juuri ollenkaan. Tarina on paperilla hyvin yksinkertainen ja suoraviivainen kokonaisuus, joka ei olkia kohauta ainakaan ennakkoon analysoidessa. Ajan kanssa tilanne alkaa kuitenkin eskaloitumaan ja alamme hahmojemme lailla saamaan paremman käsityksen siitä, että mihin he ovat pakon edessä joutuneet ja mistä syystä. Yllättävää kyllä, elokuvassa villitsee efektiivinen mysteeri, joka esimerkiksi edeltävässä jatko-osassa puuttui miltei kokonaan. Vaikka se ei aina ihan laadukkainta tarinankerrontaa käyttäisikään hyväksi, osaa elokuva kuitenkin pääosin herättää kiehtovia kysymyksiä näytöllä ilmenevistä tapahtumista.

Vaikka käsiteltävät hahmot ovatkin steorotyyppisesti poikkeuksellisen karikatyyrimäisiä luonteeltaan, ajavat he asiansa tarinassa moitteettomasti. Vaikka tällä yritetäänkin näyttää sitä, että kuka vain ja mistä tahansa voi joutua näin epäonnekkaaseen tilanteeseen, niin olisi hahmoille voinut tietenkin keksiä muitakin piirteitä kuin vain kulttuurin rajojen sisällä piileviä ennakko-oletuksia ja kliseitä. Erilaisuus onnistuu myös hieman herättelemään ryhmän epätavanomaista dynamiikkaa, joka koostuu lukuisista toisistaan epäilevistä hahmoista. Dialogi on elokuvassa asiansa ajavaa, vaikka siinä onkin niin sanotusti paljon ylimääräistä lihaa koristelemassa kokonaisuutta.

Muutamat letkautukset ja lisäykset tuntuvat väkisin ahdetuilta, minkä vuoksi niiden tarpeettomuus tuntuu vain korostuvan kokemuksen aikana. Ohjaaja tekee myös yhden jokseenkin kyseenalaisen ratkaisun liittyen Laurence Fishburnen esittämään hahmoon - Nolandiin. Hänen tarkoituksensa on nimittäin vain sekoittaa pakkaa entisestään, vaikka varsinaista tarvetta sille ei sillä hetkellä mielestäni ollut. Vaikka päällepäin se vaikuttaisikin suhteellisen toimivalta ratkaisulta, on se käsikirjoituksen puolesta hieman erikoista ja epärealistisen poukkoilevaa luonteeltaan. Elokuva välillä repii tyhjästä mitä erikoisimpia ideoita, vaikka tarvetta niille olisikin vähän.

Siitä huolimatta, Predators-elokuvan kokonaiskuva pysyy suhteellisen järkevänä ja luotevana alusta loppuun asti. Teknisestä näkökulmasta katsottuna se on pääosin vaikuttavaa seurattavaa. Visuaalinen ilme nojaa vahvasti kontrastipainoitteisuuteen, mikä taas korostaa näyttävästi ympäristön tummia värejä ja hahmoja vaanivia varjoja. Elokuva tuntuukin tämän vuoksi dramaattisemmalta ja jossain määrin jopa eeppisemmältä vastaanotettavalta. Vaikka olenkin sitä mieltä, että hahmoista olisi voinut saada enemmän irti, toimivat ne tarinaa edistävinä pelinappuloina moitteettomalla tavalla. Jos täytyy valopilkku nostaa esille, niin pakkohan sen on olla Adrien Brody palkkasoturi Roycenä, joka yrittää kovasti tehdä suorituksestaan uskottavaa.

Predators on kuin onkin keskitasoinen elokuva, joka pitää sisällään sekä poikkeuksellisen kiehtovia ideoita, että muutamia heikompia ratkaisuja. Tarina ajaa asiansa, kuten myös hyvin stereotyyppiset hahmot, eikä elokuvan yhtenevästä tunnelmasta voi todellakaan valittaa. Mysteeri pysyy vakuuttavasti yllä etenkin ensimmäisen puoliskon aikana ja siitä kumpuavat yllätykset tuntuvat yllättävän merkittäviltä. Pääsemme oppimaan myös hieman enemmän itse saalistajista ja heidän kulttuuriinsa liittyvistä aktiviteeteista, mitkä taas selittävät sen, miksi he ovatkin niin hyviä esimerkiksi vaanimisessa ja kamppailemisessa. Vaikka elokuva onkin lupaava monin tavoin, puuttuu siitä viimeinen leikkuutyö, joka olisi voinut tehdä kokonaisuudesta astetta kompaktimman.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 11.7.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com