365 päivää: Tämä päivä | 365 dni: Ten dzień (2022) - arvostelu

Ohjaus: Barbara Bialowas, Tomasz Mandes

Pääosissa: Anna-Maria Sieklucka, Michele Morrone, Magdalena Lamparska,

 Otar Saralidze, Simone Susinna, Blanka Lipińska
Genre: Romantiikka, Draama

Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

Blanka Lipińskan samannimisen kirjasarjan ensimmäiseen osaan perustuva 365 päivää -elokuva ilmestyi Netflix-striimauspalveluun vuonna 2020, jolloin se onnistui jopa yllättäen herättämään maailmanlaajuisen huomion. Elokuvaa verrattiin monella tapaa Fifty Shades -elokuviin, jotka samalla tavalla perustuivat menetyksekkääseen eroottiseen kirjasarjaan. Murska-arvioiden alle jäänyt elokuva ei kuitenkaan tekijöitä hetkauttanut, sillä jatko-osa teki tuloaan. Vuonna 2022 365 päivää: Tämä päivä -elokuva saikin julkaisunsa. Onnistuuko jatko-osa edes jollain tasolla ylittämään olemattomat odotukset vai saammeko jälleen kerran ämpärillisen verran puhdasta paskaa vastaanotettavaksi?

Edesmenneen vaikutusvaltaisen mafioson poika Massimo Torricelli ja häneen erikoisissa olosuhteissa rakastunut Laura Biel menevät naimisiin. Ikävän auto-onnettomuuden seurauksena Laura menettää syntymättömän vauvansa ja päättää olla kertomatta siitä uudelle aviomiehelleen. Elämä jatkuu läheisissä ja onnellisissa tunnelmissa, kunnes nainen alkaa tylsistymään yksitoikkoiseen ja olemattomaan arkeensa. Kaksikon välit kiristyvät, kun muita osapuolia alkaa sekaantumaan heidän elämäänsä. Uusia tuulia haikaileva Laura päättää lähteä miettimään asioita toisaalle, mikä taas saa Massimon toimimaan. Vaimon laaja etsintä päättyy, mutta millä hinnalla?

Voin rehellisesti sanoa heti alkuun, etten odottanut elokuvalta yhtään mitään. Jätin tarkoituksella markkinointimateriaalin vilkaisematta ennakkoon, sillä tiesin tasan tarkkaan, minkälaisesta elokuvasta olisi lopulta kyse. Ensimmäinen osa oli vastenmielisestä ideastaan huolimatta mielenkiintoinen idea, johon ei vain sitten haluttu oikein panostaa missään muodossa. Yhdessä asiassa he panostivat kyllä ja se oli näyttävällä esillepanollaan, sillä materiaali muistutti pikemminkin pornoparodiaa mielipuolisesta fantasiasta kuin edes jollain tasolla elokuvaa. Oletetusti jatko-osakin seuraisi samankaltaista kaavaa, sillä olihan 365 päivää kaikesta kökköydestään huolimatta poikkeuksellisen suosittu elokuva Netflixin kirjoissa.

365 päivää: Tämä päivä on elokuva, joka on olemassa. Vaikka syyt ovatkin ymmärrettävät paperilla, elokuvaksi ei tätäkään voi varsinaisesti pitää. Räikeäksi Fifty Shades -parodiaksi taas se istuu paremmin, sillä hipaisee sen perimmäistä ideaa niin läheltä. Ensimmäisten minuuttien aikana tulee jo hyvin selväksi, ettei elokuvaa ohjaavilla käsikirjoittajilla ole tietoakaan mitä pitkäjänteisyys tai tarinankerronta merkitsee. Ensimmäinen elokuva loppuu siihen, että Laura joutuu auto-onnettomuuteen. Lopetus jätetään tarkoituksella auki ''lisäjännitteen'' vuoksi, jotta jatko-osalla olisi jonkin sortin mysteeri käsiteltävänään. No, sen voi unohtaa heti kättelyssä, sillä Laura voi hyvin ja on menossa jo naimisiin kidnappaajansa kanssa.

Auto-onnettomuuteen ja sen kuolettaviin seurauksiin viitataan vain kerran elokuvan aikana alussa tapahtuvan mitäänsanomattoman keskustelun yhteydessä, jonka avustuksella tekijät päättävät kiertää edellisen osan lopun tapahtumat keskittyäkseen tuleviin. Seuraammekin elokuvassa, kuinka Michele Morronen esittämä Massimo Torricelli, sekä Anna-Maria Siekluckan esittämä Laura Biel jatkavat elämäänsä samaan vanhaan malliin, mutta tällä kertaa avioparina. Tukholma-syndrooman uhriksi joutunut Laura alkaa kuitenkin pian kaipailemaan syvällisempää avioliittoa, jossa hän ei toimisi ainoastaan kotivaimona ja seksileluna miehelleen.

 

Ottaen huomioon, että hän on alunperin itse päättänyt tälle tielle lähteä, niin on aika huvittavaa seurata, kuinka nainen alkaa kamppailemaan hajanaisten ajatustensa kanssa. Kuten olen jo maininnutkin, idean tasolla nämä ratkaisut toimivat uskottavalla tavalla, sillä on olemassa ihmisiä, jotka eivät vain välitä seurauksista tai ajattele selkeästi ratkaisuja tehdessään. Ajan kanssa he alkavatkin sitten haluamaan aidan toiselle puolelle, jonka nurmikko näyttäisi olevan paljon vihreämpää ja houkuttelevampaa. Tämä naiivisuus on siis jollain tasolla uskottavaa, mutta se tyyli ja tapa, millä se tuodaan esille elokuvan kontekstissa ja dialogissa, on vain järkyttävää näin katsojan näkökulmasta katsottuna.

 

Rakenteellisesti 365 päivää: Tämä päivä on myötähäpeällisen luokaton elokuva. Ei ainoastaan, että koko ensimmäinen puolisko menee viettelevällä musiikilla höystetyn pornoparodian merkeissä vailla minkäännäköistä aikomustakaan aloittaa tarinaa, mutta sitten kun sitä ''tarinaa'' pyritään vihdoin epätoivoisesti rakentamaan, on jälki vain kivuliasta seurattavaa. Päätön ja päämäärätön kidutus jatkuu jatkumistaan, kunnes katselukokemus muuttuu vain puuduttavaksi. Elokuvan toisella puoliskolla tekijät alkavat eskaloimaan ennalta-arvattavaa mafiapomojen aiheuttamaa ''jännitysnäytelmää'' pidemmälle, joka osoittautuu odotetustikin huvittavaksi kompuroimiseksi.

 

Hahmot yllättävät toinen toistaan typerimmillä ratkaisuillaan, eivätkä näyttelysuorituksetkaan mistään parhaimmastakaan päästä ole. On kiehtovaa huomata, kuinka läpinäkyvä ja inspiroimaton käsikirjoitus onkaan perimmiltään. Ei ainoastaan, etteivät tekijät selkeästi tiedä, mitä heidän pitäisi tehdä konseptilla, mutta materiaalin laatu on itsessäänkin hirvittävää seurattavaa. Tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna kyseinen tuotos muistuttaa kyllä elokuvaa, mutta pelkästään se ei valitettavasti elokuvaksi tee. Mukana pitäisi olla paljon muutakin, mikä saisi katsojan tarttumaan edes jollain tasolla tarjottuun syöttiin seuraamaan näytöllä tapahtuvaa. Kun sellaista ei tarjota, millään muullakaan ei ole mitään merkitystä.

365 päivää: Tämä päivä on kuin onkin räikeä sontakasa, jota en itse elokuvaksi raaskisi kutsua. Ei ainoastaan, että se jälleen kerran onnistuu löytämään uusia syvyyksiä järkyttävän toteutuksensa puolesta, mutta sen tarpeellisuus edelleenkin ihmetyttää. Ei ainoastaan, että se mainostaa edellisen osan tapaan kyseenalaisia teemoja, mutta tekijät eivät tunnu edes yrittävän. Turhanpäiväisen ajanhaaskauksen taiteen he kuitenkin hallitsevat. Kun tarjolla on esimerkiksi Fifty Shades -elokuvatrilogia, joka kökköydestään huolimatta pesee nämä elokuvat ihan mennen tullen, miksi kukaan haluaisi jatkaa 365 päivää -elokuvatrilogian katsomista. Koska kolmas osa on jo tuloillaan, joidenkin täytyy vielä kestää tätä vielä yhden osan verran.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 1.8.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com