Prey (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Dan Trachtenberg

Pääosissa: Amber Midthunder, Dakota Beavers, Dane DiLiegro,

 Stormee Kipp, Michelle Thrush, Julian Black Antelope, Bennett Taylor
Genre: Toiminta, Jännitys, Kauhu

Kesto: 1 tunti 39 minuuttia

Predator-elokuvasarja on kokenut kyllä kovia vuosikymmenten mittaan. Se pitää sisällään neljä osaa ja kaksi sivuraiteille lähtevää risteytyselokuvaa. Vaikka alkuperäisen osan tasoon eivät tekijät olekaan missään vaiheessa päässeet, ovat konseptuaaliset ideat olleet omilla tavoillaan hyvinkin kiehtovia vastaanotettavia. Nyt on kuitenkin aika kokeilla jotain tavanomaisesta poikkeavaa ja palata ajassa taaksepäin. Prey on vuonna 2022 Disney+ -striimauspalvelussa julkaisunsa saanut elokuva, joka toimii Predator-elokuvasarjan ensimmäisenä esiosana.

Projektista vastaa yhdysvaltalainen Dan Trachtenberg, joka on tunnettu vuonna 2016 julkaistusta debyyttielokuvastaan 10 Cloverfield Lanesta. Menestyksekkään ja hehkutetun Cloverfield-jatko-osan jälkeen Trachtenberg onkin työskennellyt enemmän sarjojen puolella ohjaten yksittäisiä jaksoja suosituissa sarjoissa. Vaikka miehen filmografia onkin hyvin suppea paperilla, on laatu toistaiseksi vastannut odotuksia. Preyn tapauksessa odotukset olivat kuitenkin maltilliset. Vaikka mies onkin vakuuttanut työllään, ovat kiroukselliset Predator-jatko-osat osoittautuneet poikkeuksellisen vaativiksi tehtäviksi niitä koittaneille ohjaajille. Onnistuuko Prey kuitenkin rikkomaan tämän trendin vuosien odotusten jälkeen?

Vuonna 1719 nuori komanssinainen nimeltään Naru haaveilee Taabe-veljensä tapaan suureksi metsästäjäksi. Alunperin parantajaksi kasvatettu ja koulutettu nainen haluaa todistaa epäilijöilleen olevansa valmis uuteen elämäntyyliinsä, vaikka heimolaiset ovatkin tätä ajatusta vastaan. Eräänä päivänä Sarii-koiransa kanssa peuraa pyydystävä Naru todistaa taivaalla ''ukkoslinnuksi'' kutsutun ennemerkin. Hän aistii merkin viittaavan tulikokeeseen, jonka avulla hänen pitäisi todistaa arvonsa metsästäjänä heimolleen. Metsästysretken aikana komanssiheimo huomaa kuitenkin, että jokin on pelotellut ja nylkenyt ympäröiviä petoja brutaalisti. Pian he sisäistävät, että he ovat muuttuneet itse saalistajista saaliiksi.

Kuten aiemmin mainitsinkin jo, Predator-elokuvasarja on kokenut karvaita tappioita etenkin jatko-osien muodossa. Vaikka elokuvat ovatkin tienanneet tarvittavansa, on kriitikoiden ja kannattajien vastaanotto ollut varsin ailahtelevaa luonteeltaan. Vaikka Predator-mytologia pitääkin sisällään paljon mysteeriä ja verisiä yhteenottoja, emme ole varsinaisesti koskaan päässeet kunnolla käsiksi saalistajiksi kutsutun muukalaisrodun alkuperään. Se tosin on ihan hyvä asia, sillä mysteeri pelottavasta tuntemattomasta pitää tätä konseptia väkevästi harteillaan. Kyseisellä konseptilla ei voi nimittäin todellisuudessa paljoakaan tehdä, sillä se nojaa pääosin aina identtiseen alkuasetelmaan.

Tapahtumapaikkojen erilaisuutta on pyritty korostamaan jonkin sortin ''omaperäisyyden'' ylläpitämiseksi, mutta heikohkolla menestyksellä. Nyt tekijät ovatkin sitten päässeet vihdoin siihen ideaan käsiksi, mikä saaattaisi toimia konseptuaalisesta näkökulmasta katsottuna. Elokuvasarjaa viedään nimittäin tällä kertaa ajassa taaksepäin aikakauteen, jolloin ihminen nojasi pääosin luonnon antimiin ja alkeellisesti kehitettyihin toimintatapoihinsa. Alkuasetelma on siitä kiehtova, että tämä pieni muutos luo itsessäänkin ylivertaisen etulyöntiaseman kahden osapuolen välille. Selkeästi kehittyneempi saalistaja vaanii tietämätöntä alkuperäiskansaa, joka taas turvautuu selviytymistaitoihinsa ja aisteihinsa päästäkseen edes jollain tavalla tilanteessa niskan päälle.

Seuramme elokuvassa Amber Midthunderin esittämää komanssinaista, Narua, joka joutuu todelliseen näytönpaikkaan todistamaan arvonsa heimolleen. Olemme kaikki todistaneet elokuvahistorian aikana ainakin kerran tapauksen, jolloin päähahmo tallustelee tarinassa ''marysuemaisella'' tavalla ylittäen kaikki esteet ja takaiskut kuin ne olisivat vettä konsanaan. Dan Trachtenberg päättää kuitenkin vältellä tätä laiskaksi kliseeksi muuttunutta ratkaisua ja pistää Narun todellisen testin eteen ansaitakseen haluamansa arvonimen. Tämä osoittautuukin loistavaksi valinnaksi, sillä elokuva tuntuu alusta asti paljon intiimimmältä ja henkillökohtaisemmalta edellisiin yrityksiin verrattuna.

Prey on elokuva, joka ei juokse haasteita pakoon, vaan pyrkii pää edellä runnomaan tiensä niistä läpi. Ensimmäisen kolmanneksen aikana ohjaaja keskittyy pääosin hahmojen esittelemiseen ja rakentamiseen. Pääsemme erinomaisesti käsiksi komanssiheimon perinteisiin ja elämäntapoihin, jotka tarjoavatkin paljon kiehtovaa tietoa käsiteltävästä kulttuurista. Vaikka elokuva ei minään historian oppaana toimikaan, antaa se selkeähkön kuvan siitä, minkälaisesta elämästä on mahdollisesti tuona aikakautena ollut kyse. Toinen kolmannes tuo saalistajan mukaan kokonaiskuvaan vaanivalla tavalla. Seuraamme sen aikana, kuinka komanssiheimo törmää yllättäen epätavanomaisiin eläinraatoihin ja arvioi mahdollista syyllistä.

 

Merkit eivät kuitenkaan näytä millään osuvan kohdilleen, sillä villeimmätkin pedot ovat peloissaan vaellelleet epätavanomaisiin tilanteisiin. Samaan aikaan saalistaja seurailee tilannetta kärsivällisesti ja kiipeää ravintoketjua ylöspäin etsien sitä ultimaattista metsästäjää. On hienoa nähdä, kuinka itsevarmalla otteella tarinaa viedään eteenpäin. Ei ainoastaan, että se tempaa heti mukaansa, mutta en tuntenut kertaakaan sen aikana tarvetta keskeyttää tai pitää taukoa. Olin sen verran investoituneena elokuvan huolellisesti rakennettuun tarjontaan, etten antanut minkään estää sen kulkua. Pienimuotoinen asetelma onnistuu myös tekemään siitä hyvin intiimin ja syvällisen vastaanotettavan. Kun maailmanlopun vaara jätetään kokonaan keskustelusta, pystymme saamaan käsiteltävistä yksityiskohdista paljon enemmän irti.

 

Vaikka elämmekin eri aikakausilla, pystymme moitteettomasti samaistumaan hahmojen kokemaan vaaran tunteeseen ja selviytymisaistiin, johon he turvautuvatkin tiukan paikan tullen. Yllättäen elokuva ottaa myös muutkin tärkeät aspektit huomioon esitellessään ympäristöään. Saalistaja ei nimittäin ole ainoa vaara, joka vaanii heimoa päivät pitkät. He elävät kuitenkin vaarallisten villipetojen keskuudessa, joten on enemmänkin kuin sopivaa, että he joutuvat olemaan jatkuvasti hereillä tilanteessa kuin tilanteessa. Tarinaa eskaloidaan vaativilla tavoilla, mikä taas nostattaa jännitystasoja entisestään. Jännitystä rakennetaankin nousujohteisella tavalla kohti miellyttävää kliimaksia, jossa silmien alla kasvanut Naru ja edistyksellinen saalistaja ottavat yhteen viimeisen kerran.

Tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on pääosin loistavaa seurattavaa. Vaikka efektityöskentelyssä ajoittain ilmeneekin takkuisia ratkaisuja, onnistuu se uskottavalla tavalla välittämään tapahtumat näytön toiselle puolelle katsojan vastaanotettavaksi. Kuvaus on upean monipuolista ja aistikasta koettavaa. Ei ainoastaan, että kuvakulmat ja kamera-ajot onnistuvat herättämään konseptin vakuuttavasti eloon, mutta päiväsaikaan kuvatut kohtaukset todellakin yllättävät näyttävyydellään. Toiminta on brutaalia, eikä raakuudessakaan säästellä juuri ollenkaan. Taistelukohtaukset uhkuvat virtaa ja tarvittavaa painoarvoa, minkä vuoksi ne tuntuvatkin osuvan tavanomaista paremmin maaliinsa.

Prey on paras Predator-elokuva sitten alkuperäisen osan. Ei vain siksi, että se vie konseptin uusille teille, vaan koska se on sekä rakenteellisesta, että tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna selkeästi aiempia jatko-osia parempi kokonaisuus. Se rakentaa kärsivällisesti asetelmaansa nostaen pikkuhiljaa kierroksia, eikä tunnu menettävän otettaan juuri missään vaiheessa. Toki, muutamat yksittäiset seikat ovat hieman päälleliimattuja ja tarpeettomia luonteiltaan, mutta ne eivät onneksi koko elokuvaa pilaa - jos mitään muutenkaan. Amber Midthunder onnistuu vakuuttamaan pääroolissa ja saa kuin saakin hahmostaan kaiken tarvittavan irti. Prey yhdistyy aiempiin Predator-elokuviin hienovaraisilla tavoilla ja tekee niille myös sopivissa määrin kunniaa.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.8.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com