Lights Out (2016) - arvostelu

 

 

Ohjaus: David F. Sandberg

Pääosissa: Teresa Palmer, Gabriel Bateman, Alexander DiPersia,

 Billy Burke, Maria Bello, Alicia Vela-Bailey, Andi Osho, Rolando Boyce,

Maria Russell, Elizabeth Pan, Lotta Losten, Amiah Miller
Genre: Kauhu, Mysteeri

Kesto: 1 tuntia 21 minuuttia

 

Ruotsalainen elokuvaohjaaja David F. Sandberg kuvasi yhdessä vaimonsa Lotta Lostenin kanssa Lights Out -nimisen lyhytelokuvan, jonka oli määre osallistua vuonna 2013 pidettävään Who's There Film Challenge -elokuvakilpailuun. Vaikka teos ei voittanutkaan pystiä tapahtumassa, nousi se internetin ihmeellisessä maailmassa hetkessä viraaliseksi ilmiöksi, minkä seurauksena miehen posti täyttyi työtarjouksista. Yksi kontakteista oli Lawrence Gray, joka halusi Sandbergin tekevän yhteistyötä alalla nopeasti kasvaneen australialaisohjaajan James Wanin kanssa.

 

Vaikka Wan tykkäsikin raketin lailla suosioon nousseesta lyhytelokuvasta, pelkäsi hän sitä, ettei sen perimmäisestä ideasta pystyisi välttämättä tehdä toimivaa kokopitkää elokuvaa. Sandberg onnnistui kuitenkin kaikkia odotuksia vastaan väsäämään alustavan version elokuvalle, joka sai Wanin vakuuttuneeksi ja loput onkin historiaa. Lights Out on vuonna 2016 ensi-iltansa saanut yliluonnollinen kauhuelokuva, joka toimii David F. Sandbergin debyyttielokuvana. Onnistuiko debytoiva ohjaaja vakuuttamaan maailman taidoistaan vai oliko valkokankaan liikkuvat kuvat liian suuri pala purtavaksi?

 

Omille teilleen elämässä haarautunut Rebecca ei lapsena koskaan saanut selville sitä, minkä sortin vaara häntä lopulta vaani perheen pimeässä talossa. Nyt kun hän on asunut omillaan jo vuosien ajan, hänen pikkuveljensä Martin kertoo kokevansa samanlaisia selittämättömiä tapahtumia, jotka aikoinaan testasivat Rebeccan mielenterveyden kestävyyttä. Heidän äitinsä, Sophie, puhuu edelleenkin itsekseen pimeässä, mutta lapset eivät siitä huolimatta tiedä varmaksi sitä, että kummitteleeko jokin talossa vai onko äiti vain sekaisin. Rebecca päättää tutkia asiaa syvemmin ja huomaakin pian, että hänen oma henkensä on välittömässä vaarassa - kuin myös koko hänen perheensäkin.

 

Kuten mainitsinkin jo aiemmin, Lights Out pohjautuu samannimiseen lyhytelokuvaan, joka kieltämättä onnistui kauhistuttamaan minut nuorempana teininä. Ottaen huomioon, että sen kesto yltää melkein kahteen ja puoleen minuuttiin, on vakuuttavaa nähdä, kuinka intensiiviseksi ja efektiiviseksi kokemukseksi se punotaan niinkin lyhyessä ajassa. Etenkin sen päräyttävä lopetus on jäänyt mielen perukoille kummittelemaan etäisenä painajaisena. Nyt kun taas kyseessä onkin kokopitkä elokuva aiheesta, oli kiehtovaa nähdä, että minkälaiseen suuntaan konseptia lähdettäisiin viemään sen avartamiseksi ja syventämiseksi.

 

Jo avauskohtaus itsessäänkin lupailee paljon. Vaikka itse alustus ei päätekijöiltään kovinkaan kummalliselta vaikuttaisikaan päällepäin, on konsepti poikkeuksellisen kiehtova ajatuksenkin tasolla. Pääsemme hyvin käsiksi siihen, että minkälaiset säännöt elokuvassa pätevät - etenkin tätä näkymätöntä uhkaa kohtaan - ja mitkä eivät. Pienenä lapsena sitä ajatteli valon pitävän möröt loitolla. Vaikka tuo pelko syntyikin vilkkaan mielikuvituksen pohjalta, ottaa ohjaaja David F. Sandberg ideasta kopin tuodakseen tämän traumaattisen kokemuksen näytölle uudessa samaistuttavassa muodossa. Mitä jos mörkö oikeasti vaanisikin pimeydessä? Mitä jos sitä vastaan pitäisi puolustautua? Minkä sen pysäyttäisi kokonaan?

 

Seuraamme elokuvassa Teresa Palmerin esittämää Rebeccaa, joka nauttii huolettomasta ja vapaasta elämästään. Vaikka nainen tapaileekin Alexander DiPersian esittämää Bret-nimistä miestä, on hän hieman skeptinen vakavamman parisuhteen aloittamisen suhteen. Tämä epävarmuus tuntuu kumpuavan suoraan Rebeccan äidistä, Maria Bellon esittämästä Sophiesta, joiden tiet erkanivat ikävissä tunnelmissa. Naisen lapsuus meni kuin nuoralla kävellen äidin erikoislaatuisen käytöksen vuoksi, joka alkaa kääntymään yhä huonommaksi. Gabriel Batemanin esittämän pikkuveljen unet nimittäin kärsivät pahasti äidin myöhäisiltojen touhuista, mikä pistääkin Rebeccan hälytyskellot soimaan.

 

Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna elokuvalla on paljon potentiaalia haarautua kiehtoville teille käsittelemään monipuolisia teemoja. Vaikka alustus ei alkuun tunnukaan olkia kohauttavan, tempaa se katsojan mukaansa yllättävänkin asianajavalla tavalla. Ohjaaja lähestyy konseptiaan perhedraaman kautta ja pyrkii uppoutumaan aiheeseen samaistuttavien inhimillisten piirteiden muodossa. Vaikka itse emme välttämättä olisikaan koskaan kokeneet vastaavanlaisia ristiriitaisuuksia perhe-elämässämme, pystymme vähintäänkin pinnallisesti investoitumaan hahmojen uskottaviin koettelemuksiin. Varsinaiset ongelmat alkavatkin saavuttamaan pintaa vasta eskaloitumisvaiheessa.

 

Vaikka tarina pyrkiikin parhaansa mukaan tarjota syvälliseltä ja merkitykselliseltä tuntuvia teemoja, niiden vaikutus ei ihan vakuuta toteutuksensa puolesta. Trauman ja surun täyttämät yksityiskohdat kolkuttelevat kyllä ovia, mutta se varsinainen potku tuntuu ratkaisuista puuttuvan, minkä vuoksi kokemus jää vähän pinnalliseksi perimmiltään. Jos jossain elokuva tuntuu erottuvan puolekseen, niin sen tunnelmallisissa piirteissä ja jännitteen luomisessa. Sandberg korostaa jännitystä efektiivisillä tavoilla, jotka eivät välttämättä omaperäisyydellään aina erotu joukosta, mutta jotka varmasti aiheuttavat rauhattoman tilan katsojalle kuin katsojalle.

 

Elokuvan antagonisti on varsin kuumottava luonteeltaan ja esillepanoltaan. Pienimuotoinen konsepti pitää huolen siitä, että vaara tuntuu pysäyttämättömän uhkaavalta. Visuaalisesti intiimeiltä tuntuvat kohtaukset upottavat katsojan keskelle eskaloituvaa tilannetta, joka alkaa pikkuhiljaa nostamaan kertoimiaan edetessään pidemmälle. Elokuva kompastuu kuitenkin yhteen kriittiseen sudenkuoppaan, johon monet aiemmatkin lajityypin edustajat ovat kompuroineet vuosien varrella. En tiedä miksi, mutta ohjaaja päätti paljastaa perhettä vaanivan mörön elokuvan loppupuolella. Ei siinä muuten mitään, mutta se kutkuttavan uhkaava jännite, jota elokuva panttaili kärsivällisesti, valutetaan tällä ratkaisulla kuin viemäristä alas konsanaan.

 

Lights Out on keskitasoinen kauhuelokuva, jolla on paljon lupaavia piirteitä ja ideoita hihassaan. Valitettavasti toteutukset eivät aina yllä vaaditulle tasolle, minkä vuoksi tuotos kärsiikin pitkässä juoksussa ikävällä tavalla. Sen laatu pomppii jatkuvasti ylös alas vailla yhtenevää suuntaa, mikä taas jättää vähän epämääräisen kuvan kokonaisuudesta. Vaikka konsepti itsessään onkin varsin kiehtova ja pelottava, onnistuu se vain hetkittäin tarjoamaan sitä toivottua jännitettä, mikä kuumottelisi katsojaa katselun aikana. Debyyttielokuvaksi Lights Out on kuitenkin asiansa ajava totetus, vaikka ohjaaja sortuukin paikoitellen kliseisempiin ratkaisuihin pitääkseen ylivenytetyn tarinansa elossa.

 

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 30.10.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com