The Host | 괴물 (2006) - arvostelu

 

Ohjaus: Bong Joon Ho

Pääosissa: Song Kang Ho, Byun Hee Bong, Park Hae Il,

Bae Doona, Go Ah Sung, Oh Dal Su, Lee Jae Eung, Lee Dong Ho,

Yoon Je Moon, Yim Pil Sung, Kim Roi Ha, Park No Sik
Genre: Draama, Kauhu, Scifi

Kesto: 2 tuntia

Menestyksekkään ja erinomaisen Memories of Murder -elokuvan jälkeen odotukset eteläkorealaisen ohjaajan Bong Joon Hon seuraavaa teosta kohtaan nousivat luonnollisesti pilviin. The Host on vuonna 2006 ensi-iltansa saanut kauhupainoitteinen draamaelokuva, joka sai inspiraationsa Han-jokeen liittyneestä selkkauksesta 2000-luvun taitteessa, jossa yhdysvaltalaiset sotajoukot valuttivat formaldehydiksi kutsuttua kemikaalia veteen välittämättä Etelä-Korean määräyksistä. Ottaen huomioon, että Bong Joon Ho käsittelee yleensä poliittisia teemoja satiirisella otteella, pitäisi tämänkin tapauksen olla varsin kiehtova vastaanotettava. Onko The Host todella arvostetun maineensa arvoinen teos?

Vuonna 2000 yhdysvaltalainen sotilaspatologi komentaa eteläkorealaista avustajaansa kaatamaan monta sataa pulloa formaldehydiä viemäristä alas. Koska viemäri johtaa suoraan Han-jokeen, päättää avustaja kyseenalaistaa komentoaan johtavalta osapuolelta. Pienen painostuksen jälkeen mies tekee käskyn tavoin ja kaataa kemikaalit lavuaariin rikkoen maan määräyksiä ja saastuttaen vesistön kokonaan. Parin vuoden päästä huomataankin, että kaikki kalat kuolevat joesta pois, mikä alkaa tavallisten ihmisten keskuudessa nostamaan kysymyksiä pinnalle. Veden rajasta on myös havaittu silminnäkijöiden mukaan jonkin sortin eläin massiivisessa koossaan, mutta varmuutta asiaan ei olla koskaan saatu vuosien mittaan.

Vuonna 2006 hitaanpuoleinen Park Gang Du pyörittää isänsä, Hee Bongin, kanssa pientä välipalakojua Han-joen rannassa sijaitsevassa puistossa. Eräänä päivänä odottamaton kuitenkin tapahtuu ja vedestä syöksyy massiivinen liskomaisia piirteitä omaava peto, joka alkaa pistämään paikkoja maan tasalle. Ruumiita kasaantuu ja ihmisiä alkaa katoilemaan suurella prosentilla. Gang Dun pieni tytär Hyun Seo joutuu erikoislaatuisen eläimen uhriksi ja perhe uskoo tämän menehtyneen lopulta välikohtauksessa. Surun murtamat perheenjäsenet joutuvat tapahtumien jälkeen ohjattuun karanteeniin, sillä liskon uskotaan levittävän kuolettavaa virusta. Mitä muita salaisuuksia Han-joki pitääkään sisällään?

The Host on mielenkiintoinen elokuva, joka ei välttämättä ennakkoon kuulosta kovinkaan omaperäiseltä tapaukselta. Ottaen kuitenkin huomioon, että kyseessä on Bong Joon Hon teos, voimme olla varmoja siitä, että konseptia lähdettäisiin eskaloimaan moneen eri suuntaan herättäen samalla monenlaisia kysymyksiä näytöllä tapahtuvista asioista. Sen elokuva myös tekeekin. Vaikka hetki sillä meneekin asetelmansa alustamisessa, lähtee homma sen jälkeen rullaamaan mukaansatempaavalla tavalla. Seuraamme elokuvassa, kuinka Song Kang Hon esittämä Gang Du joutuu järkyttävän tragedian kohteeksi. Kun ympärillä tilanne alkaa paisumaan kontrolloimattomasti, on miehen pidettävä päänsä kylmänä ja perheensä lähellä selvitäkseen eteen tulevista ongelmatilanteista.

Elokuva kommentoi satiirisin keinoin ajatuksia herättäviä yhteiskunnallisia teemoja ja eriäviä maailmankuvia, jotka alkavat riepottelemaan maan sisäistä järjestystä hurjin tavoin. On yllättävää huomata, kuinka rohkeasti Bong Joon Ho lähtee kritisoimaan lännen ideologiaa ja arvomaailmaa, jota pidetään sokeasti niin korkeassa arvossa ympäri maailmaa. Ei ainoastaan, että saamme hyvän kuvan siitä, miten tämä supervaltio käyttäytyy muilla maaperillä, mutta silmiä avaavat ongelmanratkaisutaidot kieltämättä osuvat maaliinsa näin sivustakatsojan näkökulmasta katsottuna. Konsepti ottaa myös vahvoja vaikutteita oikeista tapahtumista, minkä vuoksi monet katsojat pystyvät ehkä samaistumaan tapahtumien absurdiseen luonteeseen.

Ei ainoastaan, että maiden välistä kyseenalaista valtadynamiikkaa harjoitetaan rivien välissä paljon, mutta muidenkin poliittisten teemojen valossa elokuva onnistuu olemaan yllättävän ajankohtainen. Samaan aikaan kun välinpitämättömän kohtalokkaasta virheestä maksavat kansalaiset joutuvat ottamaan traagisiakin iskuja vastaan tapahtuneen johdosta, yrittää maan johto parhaansa mukaan ''hillitä'' paniikkia heittämällä lisää löylyä myllyyn. Pelkokertoimien nostaminen ja massahysterian luonti ihmisten keskuudessa varmasti onnistuu hetkellisesti piilottamaan totuuden, mutta mitä pidemmälle tilanne eskaloituu, sitä vaikeammaksi sen peitteleminen muuttuu.

Johtoportaalla onkin kaksi vaihtoehtoa edetä tilanteessa. Joko he myöntävät massiivisen virheensä ja kertovat totuuden kansalaisilleen tai sitten he alkavat hyväksikäyttämään voimakkaampia toimenpiteitä pitääkseen oman nahkansa ja maineensa koskemattomina. On varmaan sanomattakin selvää, kumman valinnan yhdysvaltalaiset tekevät tilanteessa. Häiritsevintähän tässä on se, että he tekevät itse nämä ratkaisut, mutta delegoimisen yhteydessä varsinainen vastuu siirtyy eteläkorealaisten viranomaisten niskaan. Eli heidän ei tarvitse suoranaisesti vastata itse virheistään, koska sokeasti mediaa uskovat kaduntallaajat kääntyvät omaa johtoporrastaan vastaan.

Rakenteellisesti elokuva ajaa asiansa vallan mainiosti. Vaikka ajoittain tuntuukin siltä, että tarina polkee paikallaan vauhtinsa puolesta, on sillä siihen pätevät syynsä. Ohjaaja ei nimittäin halua vain juosta materiaaliaan läpi pysähtymättä teemojensa äärelle. Nämä ''hidastukset'' pitävät huolen siitä, että merkittävämmät tapahtumat ja käänteet osuvat maaliinsa sekä tunnelmallisesta, että henkisestä näkökulmasta katsottuna. Elokuva tuntuu myös ajoittain b-luokan rymistelyltä, mutta siitä saa kiittää sen minimalistista budjettia, joka ei anna paljoakaan tilaa hioa ja viimeistellä visuaalisia elementtejä kuntoon.

Visuaalisesti elokuva kärsiikin halpojen efektiensä vuoksi, mikä taas nostaa monia kysymyksiä ilmoille. Olisiko mörökölliä voinut säästellä enemmän kohtauksissa? Oliko sillä tarvetta olla niin paljon näytillä? Olisiko säästeliäisyys mahdollisesti korostanut elokuvan jännitystä entisestään? Emme tule tietenkään koskaan näihin kysymyksiin vastauksia saamaan, mutta on kiehtovaa pohtia vaihtoehtoisia ratkaisuja päässään. Onneksi teos onnistuu tuomaan muita toimivia elementtejä kokonaisuuteensa, joka antaa pienen halpamaisuutensa anteeksi. Erilaisten lajityyppien sekoitus toimii ihailtavalla tavalla yhdessä, eikä niiden välillä pomppiminen aiheuta liikaa vaivaa katsojallekaan.

The Host on mainio elokuva, joka yllättää syvällisellä poliittisella kritiikillään ja tekee sen hyvän maun rajoissa saarnaamatta liikaa. Bong Joon Ho ottaa toisistaan vieraantuneet perheenjäsenet käsittelyynsä ja luo hyvin miellyttävän perhedraaman, jonka päälle ripotellaan myös paljon jännittäviä ja komedisia elementtejä mausteeksi. Vaikka visuaalisesti elokuva onkin parhaat päivänsä jo nähnyt, onnistuu se ajoittain vaikuttamaan tunnelmaan myös oivan kameratyönsä avustuksella. Elokuva ei ohjaajan parasta antia välttämättä ole, mutta tästäkin teoksesta tulee selkeästi ilmi se, miksi miestä pidetään niin korkeassa arvossa sekä Etelä-Koreassa, että maailmalla. Tarinankerronnan tärkeys korostuu hänen töistään vakuuttavasti ja sillä pääsee jo pitkälle alalla.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.10.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com