Black Adam (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Jaume Collet-Serra

Pääosissa: Dwayne Johnson, Aldis Hodge,

Pierce Brosnan, Noah Centineo, Sarah Shahi, Marwan Kenzari,

Quintessa Swindell, Mohammed Amer, Bodhi Sabongui
Genre: Toiminta, Fantasia, Scifi

Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia

Palaamme pikästä aikaa takaisin supersankarielokuvien pariin ja vuoroon asettuukin espanjalaistaustaisen yhdysvaltalaisen Jaume Collett-Serran ohjaama Black Adam. Jo 2000-luvulla DC Comics -sarjakuvakustantamon hahmoon perustuvaa elokuvaa huhuttiin suunnitteluvaiheeseen, kun Dwayne Johnson puntaroi mahdollisuutta Musta Adamin esittämistä valkokankaalla. Tapaus oli siitä mielenkiintoinen, että miestä suunniteltiin alunperin Kapteeni Marvelin rooliin, mutta projektin kaaduttua alkutekijöihinsä, vietiin keskittyminen lopulta muualle.

Black Adam -elokuvaa pidettiin kuitenkin jatkuvasti mukana, vaikka hyllyllä se muutaman vuoden ehtikin pölyttyä. Kun Warner Bros. Pictures -tuotantoyhtiö ja DC Comics alkoivat suunnittelemaan tulevaisuuttaan jaetun elokuvauniversuminsa muodossa, tuotiin elokuva takaisin suurennuslasin alle. Epävirallisesti kannattajien puolesta DC Extended Universeksi nimitetty elokuvasarja ehti tehdä yksitoista osaa ennen kuin Black Adam sai oman vuoronsa vuonna 2022. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka tämä poikkeuksellisen pitkään suunnitteilla ollut projekti kantaisi hedelmää käytännössä.

Rikollisjärjestönä tunnettu Intergang on sortanut kuvitteellisen Lähi-idässä sijaitsevan Kahndaqin maan tyrannimaiseen valtaansa jo vuosien ajan. Arkeologina ja vastarintataistelijana tunnettu Adrianna Tomaz on etsintäkuulutettuna järjestöä vastaan tehdyistä toimista. Tällä kertaa hän yrittää paikantaa pahamaineisen Sabbacin kruunun veljensä Karimin ja heidän kollegoidensa Samirin, sekä Ishmaelin kanssa tienatakseen kylliksi ja päästäkseen maasta ulos turvallisesti. Löytöjen keskellä tilanne lähtee käsistä ja kallion uumenista pääsee vapaaksi Kahndaqin mestarina tunnettu Teth-Adam, joka on uinunut vankilassaan jo yli neljätuhatta vuotta.

Ryhmän piirittänyt Intergang-iskuryhmä teurastetaan raa'asti paikan päällä, mikä herättää Yhdysvaltain hallituksen virkahenkilönä tunnetun Amanda Wallerin kiinnostuksen. Nainen ottaa aikailematta yhteyttä Oikeuden Yhteiskunta -nimiseen supersankariryhmään, jonka tehtävänä on vangita vapaaksi päässyt Teth-Adam nopeasti ja mahdollisimman vähin menetyksin. Oikeuden Yhteiskuntaan kuuluvat Tohtori Kohtalo, Haukkamies, Atomi ja Sykloni lähtevät suorittamaan tehtävää, mutta huomaavatkin pian joutuvansa vankkumattoman vastarinnan kohteeksi. Taistelun tuoksinnassa osapuolille tulee ilmi, että varsinainen uhka saattaa tulla muualta. Sabbacin kruunu pitää nimittäin sisällään tuhoisan voiman, joka voi muokata kantajastaan pysäyttämättömän metaihmisen.

Black Adam on elokuva, jota en odottanut ennakkoon kovinkaan paljoa, vaikka DC Comics -kannattajana itseäni pidänkin. Vaikka pidänkin nimikkohahmosta ja tämän massiivisesta roolista sarjakuvien maailmassa, työnsi jokin väkisinkin minua poispäin tuotoksesta. Lähdin katsomaan elokuvaa kuitenkin avoimin mielin miettimättä liikaa tulevaa. Mikä oli lopputulos? Sanotaanko näin, että odotin nihkeämpää kokemusta, minkä vuoksi olinkin yllättynyt, että se onnistui viihdyttämään sen verran, minkä se pystyi. Elokuvan laatu taas ei yllättänyt ollenkaan. Vaikka se tarjosikin lupaavia piirteitä pitkin kestoaan, keskittyi materiaali enemmän toimintaansa ja juustoisiin vitseihinsä kuin pitkäjänteisiin rakenteellisiin seikkoihinsa.

Seuraamme elokuvassa Dwayne Johnsonin esittämää Teth-Adamia, joka herää horroksestaan täysin tuntemattomalta tuntuvaan Kahndaqiin. Ottaen huomioon, että mies on ollut kiven sisällä monen vuosituhannen ajan, on kiehtovaa nähdä, kuinka hän reagoi uudistuneeseen maailmaan ja sen ärsykkeisiin. Temaattisesti ohjaaja onnistuu nostamaan muutamia kiehtovia kysymyksiä tarjottimelle katsojan pohdiskeltavaksi etenkin elokuvan alkupäässä. Mitä on sankarina oleminen? Kuinka suuresti eriävät näkökulmat vaikuttavat sen mittaamiseen? Miten politiikka reagoi tiettyihin komplikaatioihin ja moraalisesti latautuneisiin tilanteisiin? Vaikka näihin seikkoihin ei käytetä aikaa sen kummemmin, on hienoa nähdä, että niitä edes huomioidaan elokuvan aikana.

Elokuvan suurimpana ongelmana toimii sen ailahteleva ja päätön käsikirjoitus, joka tuntuu kontekstiltaan jääneen 2000-luvun taitteeseen. Tuo oli sitä aikaa, jolloin supersankarielokuvat tuntuivat tyyliltään erottuvan kyllä joukosta, mutta joilla ei paljoakaan ollut jalansijaa laadukkuutensa puolesta. Vaikka Black Adam onkin astetta ehjempi kokonaisuus kuin monet muut tuon ajan yritykset, ei tämä enää paljoakaan nykypäivän mittapuulla vakuuta. Rakenteellisesti elokuva onkin vähän ehkä liiankin suoraviivainen ja pinnallinen, minkä vuoksi katsojana sitä tuntuu laittavan aivot narikkaan automaattisesti huomaamattakin. Black Adam tuntuukin koostuvan monesta eri elokuvasta, mikä saattaakin koitua enemmän tai vähemmän sen kohtaloksi.

 

Vaikka yhtenevät siteet käyvätkin päällepäin ihan järkeen, tuntuvat monet yksityiskohdat jäävän täysin käsittelemättömiksi nopean käsittelytahdin vuoksi. Tuntuu kuin elokuvalla olisi jatkuvasti kiire johonkin. Tämä toki tarkoittaa sitä, ettei se onnistu pitkästyttämään katsojaa missään vaiheessa, mikä varmaan olikin sen varsinainen päämääräkin. Vaikka tarina osaakin olla ajoittain yksitoikkoinen ja -ulotteinen perimmiltään, korvaa teos sen eeppisellä toiminnallaan, joka tempaa katsojan kuin katsojan varmasti mukaansa. Vaikka monia variaatioita emme todistaisikaan näytöllä, tuntuu elämääkin suurempi vastakkainasettelu polkevan lopulta hedelmää viihdyttävyytensä puolesta.

 

Visuaalisesti elokuva pyrkii parhaansa mukaan korostaa värejä ja mielenkiintoisia ideoitaan näytölle. Vaikka monet parhaista ratkaisuista mukailevatkin joitain jo olemassa olevia ideoita, näyttävät ne viimeisteltynä hyvinkin eeppisiltä valkokankaalla. Efektityöskentely taas nojaa jälleen kerran sinne 2000-luvun taitteeseen, mikä tuo mukanaan erikoisella tavalla nostalgisia tunteita. Vaikka laatu ailahteleekin rajusti kohtauksien välillä, ei siitä uppoutuneena tunnu edes välittävän. Elokuvan sävellyksistä vastaa skotlantilainen Lorne Balfe, joka mielestäni onnistuu tuomaan siihen sitä vaadittavaa potkua ja eeppisyyttä, mitä se kaipaileekin.

 

Black Adam on keskiverto supersankarielokuva, jolla ei ole paljoakaan kerrottavanaan sisällöllisestä näkökulmasta katsottuna. Tämä ei kuitenkaan kokonaisvaltaiselle kokemukselle paljoa hallaa tee, sillä materiaali osaa myös tarvittaessa pitää hauskaa täysillä. Vauhdikas ja räjähtelevä teos ei turhaan käytä aikaansa pieniin yksityiskohtiin, mikä on kannattajille tietenkin pienoinen pettymys. Elokuvaan on ahdettu paljon liikkuvia osia mukaan, joista jotkut toimivat näytöllä moitteettomasti, kun taas toiset astetta huonommin. Itselleni elokuvan ehdottomana valopilkkuna toimii Tohtori Kohtaloa esittävä Pierce Brosnan, joka tuntuu olevan kuin luotu rooliin. Black Adam antaa myös toivoa tulevaisuudelle lopputekstikohtauksen merkeissä, joka saa varmasti kannattajat innostumaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 19.11.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com