Skinamarink (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Kyle Edward Ball

Pääosissa: Lucas Paul, Dali Rose Tetreault, Ross Paul, Jaime Hill

Genre: Kauhu, Mysteeri

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

''Put the knife in your eye.''

Skinamarink on vuonna 2022 ensi-iltansa saanut mysteeripainotteinen kauhuelokuva, joka onnistui vangitsemaan itseensä suuremman luokan huomion julkaisunsa alla. Vaikka vastaanotto olikin lopulta poikkeuksellisen kahtia jakautunutta, onnistui se siitä huolimatta herättämään kiinnostukseni moitteettomasti. Elokuvan taustatarina pelasi myös oman vaikuttavan osansa tämän alustavan mielenkiinnon herättämiseksi. Virallisen debyyttinsä tekevä kanadalainen elokuvaohjaaja Kyle Edward Ball tuli maailmalle jossain määrin tutuksi pyörittämästään Bitesized Nightmares -nimisestä YouTube-kanavasta.

Kommenteissa mies pyysi katsojiaan kertomaan traumaattisimmista painajaisistaan, joiden pohjalta hän lähtikin lopulta kuvaamaan erilaisia lyhytelokuvia saamiensa vastausten pohjalta. Skinamarink sai inspiraationsa yleisimmin kommenteissa esille nostetuista painajaisissa toistuvista kaavoista, joita lähdettiin sitten toteuttamaan käytännössä. Elokuva on ohjaajalle itselleen myös todella henkilökohtainen projekti, sillä tarina mukailee hänen omia lapsuuden aikaisia painajaisiaan, joita hän oli nähnyt vuosien mittaan.

Paperilla konsepti kuulostaa todella lupaavalta, sillä se antaa tekijöille kaiken vapauden toteuttaa visiotaan rauhassa välittämättä sen enempää tavanomaisten kaavojen rajoituksista ja uskottavuudesta. Elokuva kuvattiin ohjaajan lapsuudenkodissa ja materiaali saatiin purkitettua vain seitsemässä päivässä, mikä on kieltämättä vakuuttava suoritus mille tahansa kokopitkälle projektille. Sen minimaalinen budjetti saatiin myös pääosin kasaan joukkorahoituksen avustuksella, joka johti lopulta kuusinumeroisiin voittoihin.

Vuonna 1995 nelivuotias Kevin-poika loukkaantuu kotonaan pudottuaan rappusista alas unissakävelyjaksonsa päätteeksi. Seuraavan kerran kun tämä herää kuusivuotiaan isosiskonsa Kayleen kanssa yöllä, he huomaavat yllättäen, että heidän isänsä on kadonnut. Samalla heidän talonsa ikkunat, ovet ja muut esineet tuntuvat katoavan pikkuhiljaa jäljettömiin. Kevin ehdottaa Kayleelle, että he voisivat mennä alakertaan katsomaan piirrettyjä. Pian pimeistä huoneista alkaa kuulumaan selittämättömiä tömähdysääniä ja esineet alkavat rikkomaan kaikkia fysiikan lakeja. He eivät ole yksin...

Shudder-alkuperäiselokuvana toimiva Skinamarink on ymmärrettävästi herättänyt katsojissaan monen sortin tunteita sekä hyvässä, että pahassa. Vaikka vastaanotto näyttäisikin ennakkoon ajateltuna todella ristiriitaiselta, eivät yhteenlasketut keskiarvot kerro mielestäni kaikkea totuutta. Elokuvan vaikutus on nimittäin niin sidonnainen katsojan sen hetken mielentilaan ja yleiseen keskittymiskykyyn, ettei se tule missään nimessä miellyttämään jokaista katsojaa. Ottaen huomioon, että materiaali on itsessäänkin jokseenkin haastavaa vastaanotettavaa, saattaa kärsimättömämpi katsoja syödä hattunsa odotellessaan lopputekstejä.

Omat odotukseni elokuvaa kohtaan olivat kahtia jakautuneen vastaanoton vuoksi jokseenkin varautuneet, vaikka perimmäinen idea kiehtoikin suuresti mysteerisyydellään. Mitä jos heräisit pienenä muksuna keskellä yötä ja vanhempasi olisivat kadonneet jäljettömiin? Tämä on ehkä se yksinkertaisin kuvaus elokuvan tarinasta, joka pitää kuitenkin paljon enemmän syvällisyyttä ja traagisuutta sisällään näin jälkikäteen katsottuna. Alustuksen aikana saamme katsojina hyvän käsityksen siitä, minkälaiseen kaninkoloon olemme pikkuhiljaa sotkeutumassa.

Vaikka perimmiltään tapahtumat vaikuttavatkin alkuun varsin tavanomaisilta, tuntuu erikoislaatuinen toteutustyyli vievän kaiken huomion mennessään. Elokuva koostuu nimittäin kokonaisuudessaan viipyilevistä staattisista kuvista ja vaikeasti hahmotettavasta dialogista, joiden taustalla ''tarina'' ikään kuin rakentuu hetki hetkeltä. Emme näe myöskään juuri koskaan käsiteltävien hahmojen kasvoja, mikä tuo oman mysteerisen lisäarvonsa jo valmiiksi epätavanomaiseen konseptiin. Ohjaaja Ball tekee nämä artistiset ratkaisut kuitenkin tarkoituksellisesti.

Skinamarink edustaakin juuri sitä kategoriaa, joita monet kutsuvat nimellä ''tekotaiteellinen roska''. Sanotaanko näin, että tämä elokuva ei ole todellakaan heitä varten ja sen katsominenkaan ei tule sitä olettamusta muuttamaan. Vaikka pinnallisimmasta näkökulmasta katsottuna ymmärtäisinkin tämän väittämän, ei se kuitenkaan sen henkilökohtaista arvoa ravisuta alkuunkaan, sillä samoja asioita voi tulkita monella tapaa. Ottaen huomioon elokuvan todellisen pinnan alla hamuilevan sisällön ja sen tulkinnallisen luonteen, on siitä halutessaan nostettavissa lukuisia hienoja asioita ja tuntemuksia.

Ohjaaja luottaa vahvasti siihen, että katsoja pääsee samalle aaltopituudelle materiaalinsa kanssa, minkä vuoksi se saattaakin käännyttää monia vain vastakkaiseen suuntaan. Itse henkilökohtaisesti en nähnyt ongelmaa asian tiimoilta, vaan pääsin sen luomaan mielentilaan sisään jopa yllättävän helposti. Ei ainoastaan, että investoiduin täysin sen ''mitäänsanomattomaan'' ja kryptisiä vihjeitä kuhisevaan tarinaan, mutta tunnelmallisesti se onnistui paikoitellen pääsemään todellakin oikeuksiinsa painostavuutensa puolesta. Onko elokuva pelottava? Tavallaan kyllä, mutta kuvailisin sitä enemmänkin piinaavaksi.

Vaikka materiaali herättääkin valtavasti kysymyksiä ja mysteeriä konseptin ympärille uniikin toteutuksensa puolesta, on se lyhytkestoisuudessaankin tarpeettoman pitkä. Ensimmäiset kaksi kolmannesta ovat kaikessa tulkinnallisuudessaankin ja hidastempoisuudessaankin varsin jouhevasti eteneviä osioita, mutta viimeisen kolmanneksen loppuhetket tuntuvat hakevan liian ylilyövästi mieleenpainuvaa surrealismia, joka jäisi kummittelemaan tavalla tai toisella mielen perukoille. Vaikka lopetus antaakin tärkeitä vihjeitä kokonaiskuvan ymmärtämiseksi, lähtee mopo kieltämättä käsistä.

Skinamarink on todella kiehtova analogista kauhua edustava elokuva, joka ei todellakaan sovi jokaiselle katsojalle. Sen vaikutus nojaa vahvasti katsojan heittäytymiskykyyn ja osittain myös tapahtumien pohjalta nousevaan samaistuttavuuteen, joiden on tarkoitus herättää lapsuuteen peilattavia traumaattisia muistoja ja kauhistuttavia tuntemuksia takaisin mieliin. Vaikka ohjaajan kaikki ideat eivät välttämättä välitykään näytölle toivotulla tavalla, onnistuu mies todellakin luomaan jotain poikkeuksellista ja mieleenpainuvaa elokuvansa avustuksella. Skinamarink kannattaa katsoa, jos aihe oikeasti kiinnostaa ja se herättää lapsuuteen juurtuvia tuntemuksia.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 30.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com