C'mon C'mon (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Mike Mills

Pääosissa: Joaquin Phoenix, Gaby Hoffmann, Woody Norman,

Scoot McNairy, Molly Webster, Jaboukie Young-White
Genre: Draama

Kesto: 1 tuntia 49 minuuttia

C'mon C'mon on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut elokuva, joka rantautui kuitenkin Suomeen vasta seuraavan vuoden puolella. Elokuvan ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Mike Mills, joka ei ainakaan ennakkoon kolkutellut kelloja minun päässäni. Oli täten vaikeaa odottaa mitään erikoista tuotokselta. Jonkin sortin odotukset kohdistuivat kuitenkin projektin rahoittavaan A24-studioon ja päähahmoa esittävään Joaquin Phoenixiin, joten ei ihan tyhjin käsin lähdetty tilanteessa liikkeelle. Minkälaisesta elokuvasta on siis tällä kertaa perimmiltään kyse?

Johnny on toimittaja, joka joutuu yllättäen huolehtimaan sisarenpojastaan Jessiestä ja ottamaan tämän mukaansa työmatkalleen. Mies joutuu ensimmäistä kertaa vastuuseen lapsesta, mikä tuo luonnollisesti omia komplikaatioita elämään ja sen kontrolloimiseen. Jessie onkin aika omaperäinen tapaus. Hän on erittäin puhelias ja uskomattoman tarkkanäköinen. Mutta kuten kuka tahansa yhdeksänvuotias, Jessie tasapainoilee yhä lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Viettäessään aikaa tien päällä pojan kanssa Johnny huomaaa oppivansa rakkaudesta, vastuusta ja ehkä kaikkein eniten itsestään.

Olen aina rakastanut A24-tuotantoyhtiön julkaisemia elokuvia ja katsonut niitä mielelläni lisää uusien mahdollisuuksien ilmaantuessa eteeni. Kyseinen yhtiö on kuitenkin siitä uniikki tapaus, että se tuo suurille kankaille hyvin omaperäisen ja epätavallisen näkökulman elokuvien tekoon. A24-elokuvat ovat yleensä hyvin henkilökohtaisia, intiimejä, ''helposti lähestyttäviä'' ja omaperäisiä projekteja konsepteiltaan. Ne tuntuvat myös hyvin aidoilta ja syvällisiltä kokemuksilta, jotka pitävät huolen siitä, ettei katsoja jää tyhjin käsin katsastuksen jälkeen. Ne jättävätkin aina jälkeenpäin jotain mietittävää ja pohdiskeltavaa.

C'mon C'mon on elokuva, joka yllättää katsojan sensuaalisella ja jossain määrin jopa intiimillä lähestymistavallaan. Materiaali tuntuu nimittäin poikkeuksellisen aidolta ja rehelliseltä perimmiltään. Asetelma alustetaan huolellisella ja kärsivällisellä otteella, mikä johtaa siihen, että onnistumme vaivattoman helposti investoitumaan omalla nojallaan etenevään tarinaan ja sen tarjoamiin syvällisiin hahmoihin. Lapsenmielinen viattomuus ja uteliaisuus ajavat Woody Normanin esittämää Jesseä elämässä eteenpäin. Vaikka hän onkin luonteeltaan epätavanomainen ja vilkas tapaus, on pojan into oppia uutta massiivinen.

 

Jesse haastaakin Joaquin Phoenixin esittämää Johnnyä pysäyttävillä kysymyksillään ja viiltävällä rehellisyydellään, joka kokemattomuudessaan joutuu vanhempana osapuolena löytämään sopivia tapoja selittääkseen elämän synkkiä puolia tämän ymmärrettäväksi. Johnny taas ei ole koskaan toiminut lastenhoitajana, vaikka tämä onkin paljon lasten kanssa tekemisissä toimittajan työnsä puolesta. Koska Jesse on tavanomaista ailahtelevampi tapaus, joutuu mies kantapään kautta oppimaan huoltajana olemista. Vaikka teos ei päällepäin tuntuisikaan kertovan mistään konkreettisesta, kertoo se siltikin kaiken oleellisen elämästä ja inhimillisyydestä, mihin voi katsojana samaistua syvällisellä tasolla.

Elokuvan teemat nojaavatkin vahvasti nykyajan yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja lasten ''pesusienimäiseen'' mieleen, joka kehittymisvaiheessaan vastaanottaa kaiken ympärillä vellovan tiedon itseensä. Vaikka lapset ovatkin viattomia ja uteliaita luonteeltaan, avaa viime vuosien aikana hurjasti kehittynyt teknologia portit väkisinkin aikuisten maailmaan ja niihin asioihin, joihin ei oman lapsensa haluaisi välttämättä sekaantuvan iässään. Yhä nuoremmat lapset pääsevät näihin tietoihin käsiksi tiedostamattakin, minkä vuoksi he tuntuvatkin monella tapaa tavanomaista viisaammilta tietyissä tapauksissa.

C'mon C'mon välittää erinomaisesti aitoja tunteita ja uskottavia elämäntilanteita näytön toiselle puolelle, joihin katsoja voi samaistua moitteettoman oloisesti. Materiaali sisältää arjen tavanomaisimpia askareita ja käänteitä, joiden ympärille tarina lopulta rakennetaankin. Toki, asetelma ei välttämättä tavanomaisin ole perusteiltaan, mutta itse tapahtumat ja niiden käsitteleminen vastaa varmasti hyvin kaikkien omakohtaisia kokemuksia. Vaikka lapset eivät kuuluisikaan omaan elämän kuvaan, pystymme näkemään itsemme vähintäänkin Jessien hahmossa, jonka uteliaisuuden ja ihmeiden täyttämä maailmankuva uhkuu samaistuttavia piirteitä.

Totuus on, ettei vanhemmaksikaan synnytä hetkessä. Ei ainoastaan, että siihen ei voi todellisuudessa edes valmistautua, mutta yksikään vanhempi ei oikeasti tiedä, mitä hän tekee kasvattaessaan lastaan. Aiempi kokemus ''helpottaa'' varmasti arkea ja asennoitumista uuteen asetelmaan, mutta mikää ei toimi siitäkään huolimatta itsestäänselvyytenä. Lapset nimittäin eroavat toisistaan hurjasti, vaikka samaa perhettä olisivatkin. Onkin hassua huomata alkuun, että Jesse saattaa vaikuttaa hieman raastavalta hoidettavalta kaikkine erikoisine tapoineen ja haluineen, mutta mitä pidemmälle elokuvassa etenemme, sitä enemmän pystymme sympatisoimaan tätä.

Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva vakuuttaa minimalistisuudellaan ja yksinkertaisuudellaan. Vaikka se onkin niin sanotusti ''värjätty'' mustavalkoiseksi, ei ohjaaja Mike Mills lähde leikkimään turhaan visuaalisilla tempuillaan. Kuvaustyyli pidetään pääosin maanläheisenä ja materiaalin editointi mahdollisimman rauhallisena vastaanotettavana, mikä korostaakin enemmän elokuvan kontekstuaalista puolta. Roolisuoritukset ovat poikkeuksellisen vahvoja ympäri pöydän, minkä vuoksi tuotos tuntuukin niin uskottavalta ja vaikuttavan helposti lähestyttävältä. Vaikka käsiteltävät aiheet ovatkin ajoittain vaativia ja haastavia perimmiltään, tarjoaa elokuva tasapainoksi paljon iloa.

Hyväsydäminen C'mon C'mon on erinomainen elokuva, joka sykähdyttää katsojan kuin katsojan samaistuttavilla teemoillaan ja oikeaa elämää mukailevilla maneereillaan. On hienoa nähdä, kuinka paljon loisteliasta materiaalia ohjaaja saa konseptistaan irti elokuvan aikana. Kasvamme hahmojen lailla tarinan edetessä sisäistäen samalla sen tärkeimmät sanomat ja opetukset. Vaikka elokuva onkin mieletön monesta näkökulmasta katsottuna, sen uudelleenkatsastamisen arvo ei kieltämättä kovinkaan korkea ole. Se ei myöskään tule sopimaan kärsimättömille katsojille, jotka odottavat elämää suurempia käänteitä joka käänteessä. Kannattaa kuitenkin vilkaista, jos kiinnostaa vähänkin.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.11.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com